Aloitetaampa sillä että ... Tai ei aloitetakkaan, annetaan sen asian olla.

Päivällä juttelin Tian kanssa puhelimessa ja mistä muustakaan kun koirista, eritoten treenaamisesta ja omasta suhtautumisesta siihen. Loistavaa spekulointia, kiitos !

Epäonnistuneen päivän päätteeksi kuitenkin kasasin vielä itseni ja otin Simban huoneeseen mukaan ja aloin treenata. Simban kanssa tehdään aina "hälläväliä" -tyylillä, eihän siltä VOI vaatia mitään kun se on niin häslä koko eläin :D Treenattiin ensin nopeita maahanmenoja, näähän tältä jätkältä onnistuu. Sitten otettiin ihan uutta juttua, eteentuloa. Itse oon tän opettamisessa ihan älyttömän huono. En tajua, miten sitä edes pitäis alkaa opettamaan? No, tein niin että istuin sohvalla ja ohjasin Simbaa lähemmäs namin avulla. Ei oikein hoksannut, mutta sain sen kerran tosi lähelle istumaan kontaktissa. Sitten otin seisaltaan samaa, peruuttelin ja ohjasin namilla lähemmäs ja lähemmäs, onnistui ihan kivasti mitä nyt sormet meinas katketa kun ahne Sheltti ei tajua että nami tulee kyllä jossain vaiheessa :P Simban kanssa on hauskaa kokeilla, se on niin innokas aina :D
Sitten kaukojen vaihtoja. Joskus oon seisomisen (lue, vuonna 99) opettanut sille "nouse" käskyllä ja hyvin on muistissa vieläkin. Eihän se sellaisia upeita tee, mutta nopeutta on ja intoa :) Tosi hyvin sain sille iskostumaan päähän miten seisomisesta mennään maahan sekä miten seisomisesta istutaan. On se vaan hauska :D
Jossain vaiheessa Simba alkoi tarjoamaan maahanmenoa jatkuvasti ja kielsin sitä ja jäätiin molemmat tuijottamaan toisiamme O__O ? ilmeellä :D Tässä se juju olikin ! En kiellä Simbaa koskaan mistään, se siis tekee aina omalla tavallaan oikein ja molemmilla on kivaa. Ahaa elämys, mitä jo Tian kanssa vähän sivuutettiin. Tässä se siis oli ! Simba siis on niin hoopo ettei edes tajua siitä kiellosta mitään, lapinneidit on asia erikseen.

Otimpa sitten Tuiskun seuraavaksi reenaamaan. Ei mun OIS pitäny, piti nostattaa vaa fiilistä Simban kanssa. Mut meni niin hyvin!
Olin taas koiralle ilkeä heti alkuun, en itseasiassa edes tiennyt mitä treenattais (Oon typerä ja osaamaton, joojoo). Istuin maassa ja jäin oottamaan koiralta että se tarjoais jotain. Seurailin mitä tekee Frau Puiper, häntä heiluu matalalla ja katse on kiinnittynyt nameihin. NAMEIHIN! Mitä hittoa sä teet, tässä tää mun tokokoira, ei mitään käsitystä katsekontaktista minkä pitäis olla päivänselvää! No, hilas katsettaan vähän ylemmäs ja palkkasin, üüper kehut ja koira tuli taas tuijottaan käsiä. Heti kun tarjos kontaktia, palkka. Seuraavan kerran se oikein nosti päänsä ylös ja katsoi silmiin - taas palkka. Tätä tehtiin hetken, sitten kaukoja "normaaleilla" vaihtoväleillä (Oon tehnyt siis niitä tosi nopeilla vaihdoilla, koiralla pysyy vire kasassa ja en oo ees huomannu tekeväni tota tolleen, onneksi on Sarvis :D) ja into/ilme pysyi tosi hyvinä kokoajan :) Näitä tehtiin hetki, palkkailin välillä pelkästä kontaktista, välillä otin 5 vaihtoa ja välillä vaan yhden. Lopetettiin lyhyeen ja onnistuneeseen, niinkuin aina pitäisi lopettaa. Mielettömän kiva fiilis, vaikkei koira mitään TODELLA loistavaa tehnytkään :) Tänään keskityin taas siihen että Tuiskulla olisi kivaa, se haluaisi oikeasti tehdä jotain ja se, että mulla pysyy kierrokset normaaleina ja osaan iloita niistä pienistä asioista. En kieltänyt Tuiskua mistään! Ja sitähän EI saisi muutenkaan kieltää mistään "väärin" tehdystä, eihän tuo parka sellaista kestä, palkkaamatta jättäminen on tarpeeksi paha. Kaikki siitä mulle aina sanoo ja aina mä mokaan, uudestaan ja uudestaan. Nii-in, minä se olen jonka pitäisi oppia! Mitenköhän mä siihenkin pystyisin, jaa-a. Jokatapauksessa, Tuiskunkin kanssa meni kivasti :)

Ja viimeisimpänä Ruuti jonka suhteen olen ollut "lievästi" epätoivoinen viime aikoina. Koiralta ei koskaan pitäisi odottaa mitään. Eikä sen nimeksi pitäisi laittaa mitään tuollaista. Nimi ei ollutkaan enne. Vai minäkö siltä olen moottorin hajottanut? Vai onko se vaan säästöliekillä käyvä? OLI MITEN OLI, unohdetaan viimeaikojen angstailut neiti Puupoksen suhteen ja keskitytään tähän hetkeen, menee joko totaalisen persiilleen tai sitten menee ok kivasti. Ruutin kanssa ekaksi myös palkkaamista pelkästä kontaktissa - molempien kanssa on parannettavaa kontaktissa :O Wuups. Neiti oli normi itsensä, keskittyi ja ajatteli mitä seuraavaksi tekisi. Tarjosi maahanmenoa, seisomista ja istumista - muttei kontaktia. Sieltä se alkoi kuitenkin irtoamaan pikkuhiljaa. Palkka suoraan kädestä suuhun ei ollut hyvä konsti vaikka toimiva sekin. Edelleen sen palkan heittäminen Ruutille on "se" juttu millä siihen saa pienellä vaivalla lisää vauhtia. On niin hauskaa saalistaa se typerä nappula lattialta itse! Kun kontakti alkoi irtoamaan luontevammin, aloin palkkaamaan myös istumisista, maahanmenoista ja seisomisistakin :) Teki tosi hienoja ja puhtaita vaihtoja - näistä mä oon kyllä tyytyväinen. Pitäis vaan alkaa "jalostamaan" näitä taitoja seuraavalle tasolle pikapuoliin :) Ja sitten päättää aina yhdelle treeni kerralle, mitä vaihtoja tänään otetaan. Koska ei kaikkien treenamisessa yhtäaikaa ole mitään järkeä varsinkaan kun neidin herneet ei ole liikkuvaisinta sorttia! Seuraavalla kerralla, istumista ja seisomista.
Sain siis Ruttuselta ihan kivan ilmeen irti :) Heittonamit on hauska homma! Tietenkin tää ei riittänyt mulle, ei tietenkään! VAAN OLI AIVAN PAKKO vielä ottaa sivulletuloja jonka jälkeen halusin kokeilla maahanmenoja, liikkeestä ja sivulla. Mietin, että en vaadi tänään nopeita maahanmenoja vaan yleensä sitä että se _haluaa_ mennä maahan, ei että sen _pitää_ mennä maahan. Koira sivulle -> LAAMA. Mutta teki kuitenkin kivan perusasennon, sopivassa kohtaan eikä liian edessä. Perusasennossa kontakti pitää ja on löytänyt tiensä Ruutin aivoihin, näin tulee tehdä! WOO. Siitä maahan ja heittopalkka. Uudestaan ja neitihän tuli ihan intoa puhkuen pa:han uudestaan ja ripeä maahanmeno :O Joskin vino, pikkuvika. Vapautus ja vielä kerran. Taas nopea ja sivulletulokin aivan älytön :D Ohhoh.
Sitten hömppäily maahanmenoja (eli hengaillaan, annan käskyn ja palkka) hitaita aluksi mutta loppua kohden vaan nopeus kasvoi :) Tein myös pari hämäriä ja annoinkin käskyn istua, neitihän OLI kuulolla ja teki supereita istumisia :D Siihen sitten jätettiin treenit ja mentiin laittamaan lapsille iltasafkaa - naudanmahaa. Kädet haisee edelleen, miksei toi lemu katoa :DD

Tän saman idean kun sais siirrettyä niihin oikeisiin treeneihin. Tai kyllä me nytkin treenattiin oikeasti, itseasiassa enemmänhän tää on "oikeaa" treenaamista, tässä on se oikea fiilis. Mä en vaan osaa. Kyllä, sorrun siihen aina - esineellistämiseen. Kasaan itselleni hirveät paineet jostain hiton koiran treenaamisesta. No, onneksi elämässä on muutakin :D Vai onko? Hmm. Harrastan, mulla on tavoitteita, eli esineellistän? Ja nyt kerään paineita siitä mitä ihmiset musta ajattelee "Hullu koirien hakkaaja, ei ajattele koiriaan vaan omaa etuaan" Voihan sen toki noinkin sanoa. Onneksi on kuitenkin ne ihmiset jotka tietää miten asiat ovat. Mitäköhän hittoa mä nyt aloin tänne angstaamaan, ajatelkaa mitä lystäätte, saatana.

Mulla oli tähän hommaan ideakin. Mut aloin vaan syyttämään teitä. Sori, jatkan ku ajatus pysyy kasassa (Abba soi korvissa, eikai tän tahdissa ajatukset kasassa pysy! Summer Night City <<3 Tuleepa lapsuus mieleen :D) Ja Rakas kohtalontoverini odottaa puheluani, oota vaa, JENNI! :D

Meneeköhän huominenkin läskiksi? Mahdollisesti. No, sä voit onneksi hajota vaan itseesi ;) Eli, hajoa itseesi.