Pitäis kirjoittaa aina heti ku tulee jotain aihetta siihen, ei tälleensä muista mitn...

Lohtajan tokokoe meni aika reisille johtuen ohjaajan kettuuntumisesta seuraamiskaavioon :D Pisteitä en muista ulkoa, ei tainnu tulla ees tulosta. Vittumaista paskaa siis. Seuraava koe oli viikon päästä tuos viiden kilsan päässä joka meni vielä huonommin ku olin veettuuntunut vuorostani höpöttävään tuomariin ja höpöttävään liikkuriin, jesus että mua ärsyttää koko koe vieläkin :P Eli suurinosa liikkeistä meni nollille, miten yllättävää. Nyt ollaanki pidetty koe taukoa miettien, miksi kisataan ja mikä on täysin merkityksetöntä kisoissa - tuomari, liikkuri ja muu paska. Plaah. En tiä, kisaisko yhen, kaks vai ei yhtään koetta tälle syksyä. Let's see.
Sjoen kokeen jälkeen vaihdoin autoon koirat ja lähettiin ajelemaan Paimioon junnujen kanssa, sunnuntaina Varma depytoi näyttelykehät pentuluokassa ja Ruuti avoili vuoden tauon jälkeen :) Näyttelypaikka oli muksa, seura muksaa ja kaikki muksaa :) (VAIKKA sielä oli joku kehänlaidalla huudellut miten joku kehtaa tuoda rumia paimensukuisia kehään, saa Ruotsalais tuomarikin IHAN väärän kuvan koko rodusta! ;D ) Varman esitti taitava junnuhandleri Juni (en vaa yksinkertaisesti saanu sitä liikkumaan iloisesti mitenkään!). Urospennuissa oli yksi koira, narttu pennuissa kolme. Varma oli PEK1 kera KP:n ja lopulta VSP -pentu! O__O WTF?! Görän Bodegård toimi tuomarina ja arvostelu:
"Hyvät mittasuhteet. Hyvät linjat. Kaunis pää. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvät liikkeet sivusta, takaa hieman ahtaat. Kaunis väri."

Takaa liike tosiaan on ahdas ja pää on kesken kehityksen :P Väri on kyllä kaunis ja mittasuhteiltaankin korkeuttaan pidempi ;DD Haha. Hauskaa viihdettä! Suurkiitokset vielä Junille Varman handlaamisesta!
Ruutin kanssa pääsin itse kehäilemään, piru että koiran esittäminen on KIVAA :) Oli super hyper muksaa kyllä :) Ruuti sai toisen ERInsä ja sijoittui toiseksi avo nartuissa :) Arvostelu: "Mukava narttu jolla hyvät mittasuhteet ja raajaluusto. Ei täydessä turkissa. Hyvä pää, erinomaiset kulmaukset edessä ja takana. Liikkuu hyvin"

Kaikkineen oikein onnistunut ja yllättävä reissu oli Turun elonäyttelyssä siisen :) Seuraavaksi mennään Varman kanssa pentunäyttelyyn 24.9 Hämeenlinnaan (Kasvista moikkaamaan samalla!) ja sitten olis yhdistyksen erkkari Jyväskylässä 2.10, jos Ruuti on turkissa vielä niin ilmoitan sen samalla, oli sen verran oudot tuomarit et käydäämpä kiertääs vähä. Kiitos Nitalle ja Antille yösijasta ja ruoasta! Mä vaan sika tuun ja syön aina kaiken. :( Hö!

15.8 palattiin juoksutauolta Ruutin kanssa uusien kouluttajien aksareeneihin :) Ekalla kerralla tehtiin jaakotusta ja mä OPIN SEN! WUHHUU, herrane aika, ristuksen isoo rasti peräseinähä! O__O ? Viime viikolla tehtiinkin pidemmästi rataa jossa tuntu olevan vaikeita kohtia jotka kuitenkin sain selvitettyä jotenkin ja Ruu oli pätskänä An kontaktilla :) Jaakotuksella (muistaakseni) ohjattiin se yks aita jonka jälkeen Aalle ja piti jatkaa juoksua eikä jarrutella minnekkää, Ruutiha veti kontaktit pois pelistä ja ryntäs meikän perään - sama uusiksi namialustalla - koira otti kontaktit ja nappas tietty makupalan ja sain reippaasti etumatkaa siihen, mun aita ohjauksetha meni vituillee ja uusiksi sama ja koira otti kontaktit muttei kattonutkaan sitä alustaa jolle se nami oltiin jätetty O__O Uskomato tyyppi kyllä! Tänään sitten takaaleikkauksia (niissä Ruuti on hyvä. TAI, näin mä luulin) jotka meni just niinku ohjattiin eli päin persettä <3 Mut tänää tuntu taas et hahmotin rataa ees jotenkin ja tajusin MIKSI joku kohta ohjataan näin eikä noin jne jne jne mutta olin ryhymän viimenen ja meiltä loppu aika kesken eli ei tehty koko harjotusta. PLA! Harmittaa toki mut kerettiin jotai ees. Möömöö, Ruut oli pätskä ja kulukaa niin vakavana menossa mukana :) Tommosen kans on ehottomasti kivaa aksailla (vaikka en meinannukkaa päästä juoksemaan ku reidet on nii hellänä viikonlopusta) aka leiriohjaajien palautevkl oli Espoossa ja hypeltii lauantai-illan kunniaksi vähä munamies viestiä :DDD Voin sanoa et tuntuu etureisissä, koittakaapa huviksenne ;) Lauantaina reenattiin tosiaan aksaa Frantsin Ninan opissa, samoin sunnuntaina. Vaikka Tuisku on aika ärsyttävä ohjattava niin tarttee kyllä hattua nostaa et Mumma pystyi tekemään edes jotain vaikka olin ite aika (lue, todella) ahdistunut molempina päivinä :P Molemmilla kerroilla vaan petras eikä laamaantunut lisää mikä on aika outo reaktio kyllä - sunnuntaina (vaikka oltiin "hinkattu" samaa jo pidempään) niin viimeisillä toistoilla tyyppi oli ihan "MENNÄÄN JO!" -fiiliksellä O__O Kummallista. Apua, olis lauantainaki pitäny kirjoittaa heti Ninan palautteet mun ohjaamisesta (joka oli paskaa molempina päivinä<3) mut ehämmä enää muista :( Sunnuntailta on muistiinpanoja - vippausta ja poispäinkääntöä ärrän ja veen kanssa. Mua alakaa aina ahdistamaan hirveästi tommosis tilanteissa ku aattelee vaan kokoajan kuinka kouluttajaa vituttaa ku mä oon niin daijuidiootti enkä tajua mitään ja ne sanoo mulle samat asiat kuuteen kertaan ja sit hahmotan sen ekan askeleen vasta ja noin 20 esimerkin jälkeen mä osaan sen toisen askeleen ja seuraavana päivänä oon unohtunu koko jutun jo :( Ja kun aksa on mulle noin vaikeaa niin mun mielestä on tosi kummallista että pohjimmiltani haluan kuitenkin oppia ohjaamaan ja tajuamaan agilityä?! Hirveää masokismia, sanoisin. Puuh!

Mulla on hallille nyt jopa oma avainkin :) Tarttee ens kuulle maksaa kk-maksu niin pääsen reenimään Ruutin kanssa keppejä verkoille, Tuisku meni niillä yks ilta tosi kivasti vaikka hyppäski pari kertaa tasaloikkaa verkon yli XD Taitava tyyppi! Varmalla tosiaan alkoi juoksu kutakuinkin 7 kkn ikäisenä ja ootellaan innolla et ne loppuu ja päästään reenimään hallille siivekkeillä ohjauksia :) Ruuti pitääs ilimottaa vielä startteihin tälle syksyä, katsotaa mihi lähetään. Kokkolaan ja Pietarsaareen tais olla viimeset ilmot tänään aka ei sinne, kepit pitää osata vähä itsenäisemmi ensin :)

NII! Ja Varman kanssa käytiin mätsäreissä viime viikolla ja molemmista punainen nauha ja toisessa pentujen toinen! Go Stina <3

Niin, terveyspuoltakin vähän: Ruutista tuli monivammane :P Ensin alko silmä rähmimään ja diagnoosina kyynelkanavien tukkeutuminen (toinen melki tukossa ja toinen tukossa), maxitrol silmätipat. To oli kontrolli ja samalla näyte korvista - hiivatulehdus kummassakin, canofiteä ja putsausta 10 päivää. EIKÄ siinä vielä kaikki, samaisella reissulla huomattiin että takakannus oli turvonnut ja märkä, oli siis keskiviikon hakureeneis revenny mettässä juuresta ja koira oli nuollu toki kipeää varvasta koko yön :( Varvas ei vaivaa ainakaan nyt mutta eipä sitä voi hakuilemaankaan ottaa ny :( Josta päästään seuraavaan - sain Ruutia laihdutettua 3 viikossa puoli kiloa! :) Ollaan käyty nyt kolmesti reenaamassa porukalla hakua, Varma on tehny vierailla maalimiehillä vaan motivaatiota ja kerran tuuli-ilmaisua - no prob :) Tuisku on ollu kaks kertaa mukana ja muistellu hakua, ei siinäkään ongelmaa :) Ruutista tarttee vaihteeksi olla super onsku, etenee metsässä uskomattoman itsevarmasti ja tuntuu keskittyykin aina välillä eikä kaahaa ;D Tuuli-ilmaisu reenit ok senkin kanssa ja haukkuilmaisun reeniminen on hyvällä mallilla. Aka toivotaan että varvas toipuu tai leikataan pois mahd pian nii päästään jatkamaan ;) Varman kanssa päästiin LKH:n pentukurssille, saapa nähdä mitä meidän pään menoksi keksitään :)

Tokoa ollaan tehty kaikkien kanssa viikottain ja tänään sain aikaiseksi käydä starkilta kysymässä tunnari rimaa ja torstaina saa hakea :) Sitten alotetaan Tuiskun kanssa tehoreenit sen perkeleen tunnarin kanssa :D Tänään tehtiin törppöjen kanssa ja meikä törppö tyri vaihteeksi ja vituiksihan seki reeni meni :D Ruutua tehtiin hyvällä mielellä ja tajusin onneksi lopettaa todella onnistuneeseen toistoon. Ruutikin etsi omaa kapulaa heinikosta ja voin sanoa et tuon koiran kanssa tuskin tulee samanlaisia tunnarin kanssa ku Tuin kanssa, sen verran pätevästi tuo omaa nokkaansa osaa käyttää :) Varman kanssa tänään vähän aksa ohjauksia, kropan hallintaa ja kutsuruutu. Jos huomenna olis aktiivinen ja tekaasis koirille jäljet tuohon pellolle :) Ruutille vois itseasiassa tehdä pellolta mettään ... Think...

Mä en tiedä mikä siinä on mut syksyllä tulee aina hirveä treenaus into :) Liekö Kannuksen peruja... ;)

 

 

Aloitetaan siis leiristä.

Tuttuun tapaan tänäkin kesänä yksi viikko vierähti nuorien parissa Kennelliiton Suurleirillä. Ilma oli vähän helpompi kun viime vuonna ja muutenkin onnistuttiin ihan kiitettävästi, kiitos ohjaajille ja leiriläisille kivasta leiristä :) Itse siis pakkasin rohkeasti koko porukan autoon, ilman mitään ennakkoluuloja tietenkin! ;D Ekana iltana kun menin nukkumaan ja katsoin koiria - siinäpä ne nukku kaikki tyytyväisinä :) Sopeutuvaisia pieniä eläimiä! Erityisen ylpeä oon Varmasta joka oli leirillä tosi lungisti, Ruuti ja Tuiskuhan nyt on tottunu kaikenlaiseen :D Pentu valehtelematta nukku koko viikon metallihäkissä mun poissaollessa ja toiseksi viimeisenä iltana vasta keksi alkaa huutamaan kun lähdettiin iltapalaveriin. Reipas, niiiin reipas! Tuisku ja Ruuti pääsi eräälle leiriläiselle lainakoiriksi mikä mua aluksi hirvittikin - ei sen takia et nuo söis kaikki eikä leiriläinen sais pidettyä niitä vaan siksi et non kuitenkin mammam mussuja ja mitä jos jotain tapahtuu? Täytyy sanoa et ekan päivän aikana varsinkin huoletti ja ressas missä ätiin pikku rinsessa Ruttunen menee. Mutta ekan päivän jälkeen sain ilokseni huomata että leiriläinen oli aivan super ihana noiden mun eläinten kanssa, molemmat koirat palvo maata sen tytön alla :D Oli ihanaa huomata miten paljon koirat tykkäs lähteä tytön matkaan ja miten haikein mielin tyttö leiriltä lähti.

Leiriltä jatkettiin matkaa Paimioon Männynkävyn käpylään ja sieltä seuraavana päivänä saareen, voi autuutta <3 Itämeri oli sotkusempi ku 5 vuotta sitten mutta itse saari oli yhtä kaunis kun muistinkin :) Päivä elbailua sielä, unet ja kotia.

Ja kesäloman virallinen aloitus menikin surkeammissa merkeissä - isoäiti nukkui pois 13.7 ja siunaustilaisuus oli ekan lomaviikon perjantaina. Kaunis tilaisuus, ihanalle mummalle :( <3

23.7 Lauantaina "pienen" kankkusen jälkeen skarpattiin ittemme tokoilemaan, ukkosen paukkuessa (tuisku pelkää ukkosta suht reippaasti vielä) ja vettä tuli ku esterin puasta. A) Mua itteäni vitutti sen verran koko päivä, keli, krapula, vaasa, koira, kaikki sen verran paljon et ei olis kannattanu ;:D Paikallamakuun alussa oli heti poissaoleva, meni maahan kyyryssä, hitaasti. 10 arvonen suoritus kaikenkaikkiaan ja tähän toisen ryhmän paikallamakuu perään. Me alotettiin yksilöliikkeet, ylläriii. Mun valmistautuminen oli AIVAN perseestä ja koira vedettiin kehään ilman normi kisarutiineja niin tietäähän siinä miten käy, ei mitenkään. Suomeksi sanottuna semmostaki paskaa ettei pahemmasta väliä, laamaili, laahusteli, ei tehny perusasentoja ja en edes muista. Pisteitä ei saatu ku sanoin etten lopetan tän liikkeen tähän. Liikkeestä istumisen se ennakoi, 10 kuitenkin. Sitten meni loputkin kalikat väärinpäin meikällä ku tehtiin ruutu seuraavaksi eikä luoksaria - koira juos ulos kehästä. Tässä vaiheessa tein tosi fiksun päätöksen ja sanoin et soronnoo, lähetääs kotia. Eniten vitutti tuomarin O__O ilme et "MIKSI LOPETATTE?" Silleen et vitun daijju, näeksä että tuo on ihan kuutamolla? Argh. Pennun kanssa pieni jäähdyttelylenkki (huom, ohjaajalle), Tian kehotuksesta itseni ravistelu ja sitten Tuiskulle palauttavat - teki aivan tosi hienosti :)

Sunnuntaina laitettiin taas kamat kasaan ja käännettiin auton nokka kohti Pohjoista. Tuisku jätettiin Kaustisille Jennin huomaan, toisen Jennin luona yö Oulussa ja siitä maanantaina Rovaniemen kautta Ivaloon Ruutin kasvattajan luo. Kolme päivää kuluikin kaikenlaisen ohjelman merkeissä aivan todella nopeasti! Torstai aamulla lähdin ajelemaan alaspäin, Kemijärven ja Rovaniemen kautta Ranualle Ruutin siskon omistajan mökille yhdeksi yöksi, käytiin myös ihailemassa Ranualla Jääkarhuja :) Ranualta sitten perjantaina hiljalleen Kaustisille takaisin. Sauna, sparkly ja maata.

Lauantaina oli siis koe Kaustisilla, tuomarina Tiina Laakko. Tiukkaa tuomarointia, täytyy sanoa! Paikalla oltiin tuntia aiemmin meidän luokan alkua, uuden kisakirjan osto odotti kun edellinen seura ei pyynnöstäni ja uittu osoitelappusestakaan huolimatta lähettäneet sitä Kaustisille vaan täällähän se oli ku takasi tulin! Plah. Mut onneksi se tuli ees johonki osotteeseen ettei kaikki tulokset kadonnu... Ilma oli aika lämmin ja minä olin erittäin väsynyt :D Lisäksi paikalla oli ihmisiä joita en kuvitellu sielä olevan eivätkä ne olleet mulle mitään sanoneet että kisasivat alokkaassa! Hyi teitä :( Paikallamakuussa oli häiriökoirat joiden ohjaajat ei tulleetkaan piiloon (+ mun mielestä se etäisyys korista oli TOSI lyhyt piilolle?).
Paikalla makaaminen 6 - teki pitkästä aikaa sen venyttelyrauhoituksen ku palasin luo :( Ja oli kuulemma muutenkin ollu rauhaton - lue, käännelly päätään.
Seuraaminen taluttimetta 8½ - juoksussa edisti, yks huonompi 10 askeleen pätkä jossa koira ei niin skarppina ollut.
Liikkeestä istu 10 - oho
Luoksetulo 8 - seisominen valuuuuu
Ruutu 6 - varasti lopun :(
Hyppynouto  10 - omg
Metallinouto 9,5 - sais ottaa varmemmin kapulan suuhunsa
Tunnari (YLLÄTYS) 0
Kaket 6 - erittäin ansattu kutska, aivan karseaa paskaa.
Kokonais 10 - iloinen mummasui (vai aivan helvetin paineistunut joka on oppinut toimimaan paineessa?)

Mitä opittiin tästä kokeesta? Voi olla väsynyt mutta kunhan varaa aikaa valmistautumiseen ja oman pään lämmittelyyn tarpeeksi aikaa niin kehässä on paljon helpompaa. Koira on alkanut yhdistämään loppupalkat oikeisiin kohtiin ja on virittäytynyt hyvin! Pätevä haivenmumma :) Loppupisteitä siis 217 ja meidän voittajaluokan TOISEKSI parhaat pisteet!! SIIS MITÄ, mäki tajusin tän vasta nyt :DDD Mut se on semmosta ;)

Huomenna sitten naamalaamat kohti Lohtajaa, Pahojen kentällä nähdään! ;)

Med Tuisku. Ja taas se oli ihku niinku viime vuonna samas kokees. Kesän kohokohta <3

Fiilistä lähdettiin hakemaan ja aamusta huomasin että mä todellakin _odotin_ kokeeseen pääsyä hurjasti :) Ei jännittänyt eikä ahdistanut vaan tahdoin koiran kanssa kehään. Voiko tälläinen fiilis olla? VOI :O Paikallamakuuta jännitin ja niin jännitti koirakin mutta oli paras paikallamakuu suoritus piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkiin aikoihin silti. Seuraamisessa nukahti ja pari liikettä sohlasin ite vahingos - oho!

Paikallamakuu: 10
Seuraaminen: 8, unohteli pariin otteeseen et piti seurata, mut ku seuras nii jumankekka seuras!
Istu: 10
Luokse: 10, tosin pysähdykset valu. MUTTA, se seiso ;)
Ruutu: 0, lähti sentäs eteenpäi, toisin ku vuos sitte ;F Toisella ohjauksella ruutuun sisään, pysähty seisomaan huonosti ja takapuoli ulkona ruudusta. Oho
Hyppynouto: 6, palautus... Lisäkäsky.
Metalli: 0, !! Ei lähteny ekalla hakemaan ja sanoin uusiksi "HAE" ja heilautin käden samalla eteenpäin. OHO.
Tunnari: 0, 3 käskyä noutoon ja ku muisti mikä tää "oma" oli nii meni kapuloille pirteesti. Ja otti ekan suuhunsa ;D
Kake: 8½, noin reippaita ja varmoja vaihtoja en oo tuolta eläimeltä kokeessa nähnytkään! Mullei käyny mieleskää et solis jättäny asennon tekemättä - eikä se jättänytkää. Valu eteenpäin. Ne pirun seiso - istu vaihdot!
Kokonaisvaikutus: 10 <3 Sitä se kyllä oli <3

 

Fiilis. Wi haz it <3

 

Leila Häkkisen kuvaamia videoita lisään tuonne omaan 1g-galleriaan eli http://tuiruu.kuvat.fi/kuvat/Videot/ tuolta löytyy kaik :)

VoiVoi voittaja. Allan Aula tuomaroi, ihan niinkuin vuosi sitten Kaustisilla.

Ihan ensimmäisenä täytyy sanoa että koiralla oli ihan suht näpsäkkä fiilis ennen paikallamakuuta :) Sopivan innokas, ei mikään holtiton ja oli ihan mukana! Liikkurin ja tuomarin jutellessa ennen liikkeen alkua koira ei mennyt kertaakaan maihin! Oumai.

Paikallamakuu: 10, oli se aika "iloisena" ku palasin luo, häntä heilui vimmatusti ja musta tuntu et pää lähtöö irti siinä tuulessa. Nousi todella reippaasti perusasentoon eikä meinannukkaa ennakoida :)
Seuraaminen: 10, vupsii, oli astetta haastavampi seuraaminen ;D No, en valita! Parasta seuraamista tältä syksyä :) Pari pientä jäätymistä käännösten jälkeen.
Liikkeestä istu: 10, pieni kroppa-apu on aina tarpeen! Nopsa :)
Luoksetulo: 6, Uusinta viimesimmästä. Ei edes yrittänyt seisomista vaan suoraan maihin. PLA!
Ruutu: 0, ihan ulapalla :( Yritin ohjata vielä kropalla erikseen mutta ei, totaalijäätyminen. Höhhis.
Hyppynouto: 8, Saakelin kunniakierros! Annoin hyppyyn lisäkäskyn, meinas kiertää.
Metallinouto: 10, teknisesti kiva mutta hidas. Palautus yllättävän varma ja näpsäkkä?
Tunnari: 0, mut haisto omaa! Ja toi oman vierestä. Eli, melkein onnistuttiin :D
Kaket: 9, Hiiiiiiidaaaaaaas.
Kokonais: 10, säääliä!

Yhteensä 216, VOI3 ja 9 pistettä paremmin ku viimeksi! Nyt ihimetellään ruutua uusiksi, muistetaan luoksetulossa käsimerkki ja tykitetään tunnaria. Solis 30.10 seuraava koitos...

Ruutuun asti oli hyvin mukana ja sen jälkeen heitti sen normaalin laamailuvaihteensa päälle. No, se on semmosta!

 

Ruutin kanssa ollaan syyskuu aksailtu ahkerasti, 2-4 kertaa viikossa :) Irtoaminen alkaa olemaan turhankin hyvin hanskassa, putket on parhaita ja hyppyjäki mennään jo 45 rimoilla! Tuisku näyttää aksassa välillä myös iloisia vauhtipyrähdyksiä mut on toi Ruuti vaa eripätevä! En jaksa sen erikoisemmin kirjoitella mut kivaa on ja mäkin alan oppimaan :) Hakua ollaan tehty epäsäännöllisen säännöllisesti ja Ruuti on ihan liekeissä siitäkin! Saiskohan sille PK-tottiksen tehtyä? .... ;) Iloisia uutisia on viime viikolla sadellut : Ruutin enon epäilyttävä PRA korjattiin terveeksi syyskuun lopulla, Ruutilla oli vihdoin rabies vasta-aineet noussu ja löysin vielä sattumien kautta perjantaina Tuiskun siskon!

Pe - Ma on sit ahkeraa katoilua Pariisissa, oh wish me luck! :)
 

Koepäivä alko todella rattoisasti - Tuisku jumankekka ressiläähätti jo ku mä söin aamupalaa :P Ai mitenniin toi koira lukee mua ku avointa kirjaa?! Täytyy ottaa kisaamisen taito taas käsittelyy, viimeksikin se autto...

Koe oli siis Vöyrillä josta taas jälleen kerran isot kiitokset WOFFille :) Kenttä on niin makia, paikkana aivan loistava ja homma pelaa :) Onneksi järjestävät ensi vuonnakin kokeita, ollaan varmaan vakkareita ;) Lähettiin vähä myöhäs aka tuli vähä annettua jenkaa pikkuselle Lagunalle ja päästiinhän me perille, aikaa ilmoittautua oli hurjat 5 min :D Koira äkkiä häkkiin fiilistelemään ja meleki lennosta paikallamakuuseen ku PM -kisoissa ei palkintoja jaettu heti luokan jälkeen.

Fiilis oli parempi yleensäkki ku viime kokeessa, ehdottomasti :) Koirakin oli vähän paremmin mukana, harmi vaan että voittajakoirakoita oli kuudesta kolme paikalla :P Joten eipä siinä kerenny paljoa keräämään palasia ku meleki paikallamakuusta suoraan kehään ... MUTTA onneksi vain melkein.

Tuomarin ja liikkurin selitellessä koira oli ehtinyt menemään maahan ehkä 5-6 kertaa - wot? Tyyppi vähän tarjosi hyväksi haukuttua systeemiä, tuohompa se meidän koe oikeastaan kiteytyykin. Ilkka Sten oli oikein passelin olonen tuomarisetä, rennolla fiiliksellä :)

Paikallamakuu: 10, rauhaton ku palasin luo, ei kuitenkaan noussut tälläkertaa.
Seuraaminen: 8½, ihme jäätämistä ;(
Istu: 10, oli kuulemma ollu üüper nopea ja napakka! Hyvä.
Luokse: Tuli jopa ekalla käskyllä luo eikä edes yrittänyt seisahtua vaan meni suorilta maahan. Plaa.
Ruutu: Ooo, Tuisku jopa haki ruudun ja meni sinne ! :D Varasti seuraamiseen ?!?!?!
Hyppynouto: 7, Oma moka, 5 lautaa oli liikaa ja kolautti mennessä (teki siitä huolimatta paluuhypynkin <3)
Metalli: 10, hidas laama
Tunnari: 0, ei edes yrittäny
Kaket: 9, aivan tajuttoman törkiät. HIDAS
Kokonais, 9, säälipisteitä.

207 ja VOI3. Vire laskee ja pisteet nousee. Näin.

Ei muutaku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! 10.10 seuraavaksi... (sitä ennen ehkä agiepiksiin mölleilemään? Tuskin)

Näin tänään.

 

Käydään pikaisesti läpi meidän edeltävä koe, 15.8 Nurmossa, tuomarina Jaana Ala-Lähdesmäki (suosittelen, meen toistekki!) ;:D

Vöyrifiilis oli tipotiessään ja oltiin taas samassa jamassa mitä ennenki, mua lähinnä vitutti ja otti aivoon koiran laamailu ja jäätyminen. Loistava alku, eikö... Joojoo, pitäis tsempata, en osaa. Tai osaan, pitäis työstää.

Paikallamakuu: 8, nousi ennen liikkurin lupaa. Muuten kai oli ollu ok, rauhoitteli ku palasin luo.
Seuraaminen: 8, samanlaista jauhamista ku Vöyrillä, mokailtiin ja koira oli jossain toisessa ulottuvuudessa. En ikinä uskonu et SEURAAMISESTA vois tulla mitään ongelmaa?
Liikkeestä istu: 8,5 (?!) En kyllä enää muista. Öööööööö. Oliskohan siinä liikkeelle lähdös ollu ongelmia? Koira heitteli itteään maahan ainakin kerran ku liikkuri oli antanu jo luvan lähteä. Ehkäpä
Luoksetulo: 0, kuinka ollakkaan :P Lähtiköhän se taas vasta toisella käskyllä luo? Ei tehny seisomista taaskaan, meni maahan. Ei edes yrittäny seisahtua.
Ruutu: 0, sama juttu ku Vöyrillä, koira sinkoili päättömästi mihin milloinkin.
Hyppynouto: 10, OMG, se teki paluuhypyn!
Metallinouto: 7, ei mitää muistikuvaa.
Tunnari: 0, mut se toi silti oman. Vahingossa?
Kake: 10, säälipisteitä. Hidas, jähmeä.
Kokonais: 8, ...

171,5, ei tulosta.

Fiilikset oli molemmilla paljon keljummat mitä Vöyrillä. Mitenköhän sitä pääsis tuohon Vöyrifiilikseen taas? Ei ainakaan sillä että koira on hullun paineistunu heti kun sen repii autosta ...

No, huomenna käydään testailemassa taas - Vöyrillä. Toivottavasti siinä kentässä on joku taika ;D En tiedä, näin 12 tuntia ennen koetta ainakin ottaa nappoon aika kovaa. Iesus, hankkikaa tuolle koiralle ohjaaja?!

Mut kaikesta, jopa Ruutin valeraskaudesta huolimatta - Äitillä on niin taitava pieni agilityapina! Vauhtia alkaa pikkuhiljaa löytymään, tosin en tiedä mitä tapahtuu kun rimat nostetaan.

... Tänään Tuiskulla meni huonosti aksat ja tokot ja kaikki mahdollinen. Tyyppi tajuaa et huomenna tapahtuu jotain mistä minen oo kovin onnellinen ... Puuh.

Ja ensimmäisenä heti täytyy hehkuttaa - KOIRA OLI TULESSA :D Ja mä kans. Toki jännitin ja seuraamisessa Tuisku meinas jäätyä mut muuten kaikki on. Metallinouto kymppi! :D Tyyppi juos kapulalle NIIN kovaa :D

 

Paikallamakuu: 9½ - Meni ekalla maahan, oli reippaana kokoajan eikä paluussakaan ihan _hirveän_ pahoja väreitä lennelly ympäriinsä :D Jännittynyt se oli mutta pysyi maassa. Itikat kiusas ja koira häiriinty, siitä ysipuoli.

Seuraaminen: 8 - sössin itte ja koira sössi jonka jälkeen meinas jäätyä. Peruuttaminen ei onnistunu, pari kertaa tuli jotai muuta ihme säätöä liikkeellelähdöissä? Mut, kaavio oli PITKÄ.

Liikkeestä istu: 10 - Ristus ku perse kosahti maahan :D

Luoksetulo: 0 - Tarvi kaksi alotuskäskyä, jäi makaamaan mut sitte ku tuli nii tuli kans lujaa :DD Seisomisen otin suullisella - pysähty ku seinään ja kaiken huipuksi perse paino niin paljon et lösäytti senki vielä alas ;P Maahanmeno oli aivan super!! Mut, voi voi, nolla.

Ruutu: 0 - Niin mikä kissanruokapurkkimissähä? "Eteen" -> "OKEI LÄHDEN PALKALLE MORO!" :D Soli siinä. Kävelin vähä lähemmäs ruutua ja näytin sille mihi mennää nii johan se sit meni. Noo... Mieluummin se et se ryntäilee ees jonnekkin ;D

Hyppynouto: 0 - Vauhdikas haku, heitin kapulan liian kauas, Tuisku yllättäen jätti paluuhypyn tekemättä.

Metalli: 10 - Ei mitään moittimista.

Tunnari: 0 - Meni kapuloille ripeästi, haisteli häntä heiluen kahta _väärää_ kapulaa ja otti sitte väärän. MUT, teki jotain edes!

Kokonais: 8 - Puolittain hyvää, puolittain huonoa ;P

 

160 pistettä, ei tulosta :D Tuomarina Kinnusen Veijo. Tästä me jatketaan taas :)

 

Tuisku oli tulessa<3 Mulla vaan oli terve jännitys päällänsä :) Oli aika mahti kokemus tuo yökoe! <3

Tosin, tästä päivityksestä ei taida tulla ihan yhtä angstinen mitä edellisestä, oli niin mieletön puhelu taas Pikku-Jennin kanssa eileen notta ei paljoa angstatuta nytten (tosin, paikallinen hammashoitaja vituttaa tällähetkellä aika rutkasti "TUU KYMMENEKSI TÄNNE NIIN REVITÄÄN SE HAMMAS IRTI MUAHAHAHAH" ... O__O Joo kiitos en tuu moro!

Mutta, koirat ei oo tänään vielä köhineet ! *kop kop* Ruuti alkaa olemaan aikalailla räjähtämispisteessä, huomaa ja kuulee muka pihalta kaiken ja huutaa peräsuoli pitkällä pienille vihreille miehille tai naisille. Jos ei puhise niin juoksee perse maata viistäen pitkin maita ja mantuja :D Mutta tää päivä otetaan ainakin vielä hissutellen, jos huomenna uskaltautuis käyttään noita vähän metsässä juoksemassa, silleen kevyesti vaan :) Ja vois harkita jopa treenaamista jos mulla ei mee yhden koiran trimmaamiseen koko päivää.

Noniin, tästä soppelisti pääsemme itse asiaan - Tuiskuun. Jolla ongelmat ja "ongelmat" ovat lähinnä toimintakyvyssä ja jälleen ohjaajassa. Tuisku palkkaantuu herkuista, palkkaantuu leluilla (jopa saalisleikeillä, 4 vuoden opettelun jälkeen se jopa tarjoaa patukkaa mulle oma-aloitteisesti) ja Tuisku nauttii mun kanssa tekemisestä jos mulla vaan on lepposa ja positiivinen asenne hommaan. Verenmakua tuo ei kestä tippaakaan ei sillä, että sen raukan tarvisi sitä kestääkkään. Treeneissä on menny liikkeet ruutua ja liikkeestä istumista lukuunottamatta ihan semisti (nii, sillo syksyllä ku oon viimeksi tehny jotain "pidempää" treeniä) viime viikolla otettiin pihassa seuraamista kaikilla variaatioilla, yritin olla jännittynyt ja muutenkin mitäänsanomaton niinkuin kokeessakin aina oon - koira oli hienosti mukana kokoajan, yks juoksusta käännös meni lörinäksi mutta korjas omaa skarppaamista mokansa jälkeen hyvin. Ja mikä parasta: Tuisku ei heti vapautuksen jälkeen juossut ovelle "Mennään jo sisälle" vaan tuli hakemaan aina uudelleen kontaktia, "tehään vielä jotain!" :)

Ongelma? Koe-tilanne. Kuten joku mahdollisesti jo lukikin syksyllä, Kaustisen koe meni ihan pyllylleen. Koira ei ikinä oo ollu kokeessa tuolla fiiliksellä, korvat lintassa ja häntä roikkuu suorana perässä. Ennen paikallamakuuta katsoin koiraa joka käänteli päätään poispäin musta, läähätti ja tärisi kuin haavanlehti. Tärinä ja läähättely tosin on jo tuttua kauraa tuon kanssa, enemmän ahdisti kun näki ne kuvat mitä siitä on otettu, koira oikein nauttii tekemisestä. Yeah. Niinkuin lapikkaassa puhuttiin tästä ilmiöstä "Kehänauha kooma", juuri sitä tää on. Koira ei voi sietää mua kun oon niin kummallinen kokeessa, enkä todellakaan syytä sitä siitä, mun pitäis oppia kanavoimaan ajatukset kokeessa paremmin. Joo, en jännitä sitä, miten meillä menee, mikä tulos saadaan vaan nimenomaan jännitän sitä vetääkö koira itsensä lukkoon, toimiiko semihuonosti vai vetääkö se ihan liekeissä jolloin tuijotan koiraa O___O -ilmeellä ja koiralla on huisin kivaa ku mä en tajua mistään mitään enää. Pitäis saada aikaiseksi mennä treenaamaan vaikka sjoelle jonnekkin jossa ihmisiä pyörii enemmän, josko sais jännitystä itseensä loihdittua. Ja se ikuinen tunnariongelma ! Tai ei oo ees mitään ongelmaa kun ei tuolla ole mitään käsitystä 2 vuoden aikana opetetuista nokankäyttö hommista. Kuhan kelit sulaa niin täytyy yrittää päästä Tuiskun kanssa jäljestämään ja kolkuttelemaan harmaita aivosoluja mitä nenällä kuuluu tehdä.  Seinäjoen tän syksyynen tokokoehan meni ihan semi oksti ainakin pisteiden varjolla, mutta vire kokeessa oli sama mitä ennenkin, haahuileva ja laamaileva soiranen. Mutta niinkun on sanottu - Nyt ollaan käyty niin pohjalla ettei tarvi hävetä enää mitään ja suunta tästä on vaan ylöspäin. Mä todellakin toivon kevään tuovan meille jonkunlaista järkeä tähän hommaan ei ny jaksais vielä eläkkeelle laittaa kuusvuotiasta koiraa. :D

Sarjassamme "moro, olen idiootti". Olen ilmeisesti hyvin sadistinen, ajattelin ilmoittaa Ruutin ens kesäksi agiliitoon :D Mutta kaiken päälle: Mietin myös Tuiskun ilmoittamista :DD Mutta ehkäpä nää kaatuu siihen "pitäkää ratkiriemukas lajinne ja olkaa onnellisia" -mietelmiin ennenkuin ehdin ees toteuttamaan mitään joten se siitä. :)

Ah, niin joo. Tuiskulla paukahti selkä tossa ennen joulua. Ei onneksi kovin pahasti, rimadyl kuurilla meni ohi mutta ennen särkylääkkeitä oli aika huonolla hapella. Olin menossa tupakalle ja päästin koirat ulos, eteisen kylmä laattalattia olikin aika liukas ja Tuisku ponkasi siitä pihalle ja siinä se varmaan meni. Mutta ennen tätä kröhää käytiin helposti 15 kilsan mettälenkeillä eikä tuntunu missään :) Mutta täytyy sanoa että kerrankin Tuisku ettei Ruutilla oo aina jotain paskaa.

Ja ei kuulemma toimi noi muut laatikot iieellä. Mutta nytpä eivät toimi millään muullakaan :D Jaksan joskus mahdollisesti korjata asian tai sitten en. :)

Ruutille on pari näytelmää suunnitelmissa, kiva päästä pitkästä aikaa hakemaan H tai T tuomarilta :) Onneksi Pohojanmaalta lähtee Tanpereen suuntaan 2 muutakin karvatonta ja kaunista lapinkoiraa, ei olla ainoot nätit sielä nii ei tarvi kenenkään yksistää Ruttusta karehtia :) Lulz. Lahti KV on vähän auki vielä mutta Paimensukuisten Katselmukseen Kolille ollaan mitä ilmeisimmin lähdössä samalla porukalla kuin viimekin vuonna, Tian ja Milan kanssa siisen.

Ja tuola näyttäs kalenterissa olevan tokokoe 14.3, ei tuu onnistumaan. Ensinäkään en saa vapaata enkä lähde Ruutin kanssa toista kertaa kokeileen kepillä jäätä.

Mutta jotain positiivistä tiedossa, 15-16.5 ois pienet tokomeiningit Nurmoos tai Sjoella, riippuu kuka meille vuokraa kenttää. Pohojanmaan lappalaaset järjestää ja tarkotus ois Tuiperskin kanssa osallistua :) Pikku-Jenni tulee neuvomaan <3 Parasta !

 

Kaustisilta toi eka, voittajan 4 koe ja alemmas viimonen avoimen koe. Vaikkei tossa avo kokeessa fiilis ollut kohdillaan niin

paremmin kuitenki mitä Kaustisilla. Kaustisissa on jotain vikaa, selkeesti ! :D

 

 

Kaket. Nii, ooksä painees vai painees? Ooksä tällä planeetalla koskaan ollutkaan?

 

 

 

Jospa sitä vaikka yrittäisi jälleen kerran elevyttää tätä ns "treeniblogia" ja heti samaan hengenvetoon voin todeta (koska olen näin sopivan angstinen ...) ettei tästä kuitenkaan tule mitään. Hianua eikö totta? Mustakin.

(Tsek edellinen päivitys.) Jaa, Kaustisen tokokokeesta. Kai siitä pitääs vielä jotaki mainita? Ruutin debytointi onnistui mun kohdalta yllättävän hyvin, näin niinku koiran ohjaajana ainakin. _Tiesin_ kehään mentäessä jo ettei koiralle liikkeet ole vielä valmiina eikä koira kestä palkattomuutta koko koetta joten mentiin kehään semmoosella hönppä -fiiliksellä (En uskonut ikinä, ikinä tekeväni tätä minkään koiran kanssa...). Seuraamisethan meiltä kusi ihan täydellisesti ja paikallamakuussa olin ite niin jäykkänä etten edes oikeastaan muista tilanteesta mitään :D Uhkaavasti koira haisteli maata ja kurotteli nokkaansa kohti taivasta "ÄLÄ NYT JUMALISTE VAAN NOUSE SIELTÄ!" Ja eihän se noussu, eikä noussu kukaan muukaan siitä paikallamakuu ryhmästä - onneksi. Nyt syksyn treeneissä tosin on ollut havaittavissa pienoisia ongelmia Ruttusen paikallamakuun kanssa mutta niistä lisää tuonnempana ehkä jos muistan koko asiaa / jaksan edes kirjoittaa niin paljon... Mitäs muuta? NIIN, ne seuraamiset :P Alaku kytkettynä seuraamisessa meni muistaakseni ihan ok:sti Ruutiksi, lähti matkaan vähän huonosti, pysähtymiset semmosta semi saissea. Käännökset koitu kohtaloksi molemmissa seuraamisissa, nukahti ihan totaalisesti ja unohti homman tyystin "hups, emmä muista mitää tommosia käännöksiä, en en." Jäävissä seuraaminen oli täyttä sontaa mutta ite pysähtymiset ja asennot suoritti yllättävän mukavasti (tosin, seisomisen perusasento ei menny jakeluun.) Luoksetulo hidas ja perusasento unohtui, hyppy päi prinkkalaa. Että semmonen koe! Nii, missäs kohtaa se ohjaajan hyvä suoriutuminen tulikaan? Pidettiin Ruutin kanssa aika vilipittömän hauskaa kehässä, kehuin koiraa reilusti ja se jopa palkkautui siitä! O__O Mutta tuosta kokeesta jäi kuitenkin sellainen fiilis että tästä on hyvä jatkaa, tosin enää en ole enää sitä mieltä...

Miksen oo? Mä en vaan kertakaikkiaan ymmärrä tuota koiraa, tai siis en tiedä johtuuko se siitä etten edes yritä päästä tuon kanssa samalle tasolle. Tuhannet kiitokset kaikille päteville jotka ovat auttaneet minua ko. asian kanssa, uusia ja puolueettomia mielipiteitä on aina hianoa saada. :) Käytiin siis SKK:n treeneissä kerta viikkoon Ruutin kanssa, lähinnä häiriötä hakemassa ja uusia vinkkejä valmiiksi paskottuihin liikkeisiin. Ei mennyt onneksi kuin 6 viikkoa että paukapää ohjaaja hoksaa itsekkin että ei se koira seuraamisessa mitään laamaile / jätätä, se seuraa prikulleen oikeassa kohtaa _aina_ silloin ku mä alan vaahtoamaan että se vetää laamamoden päälle. Hienoa? Koira osaa, minä en. Sitten se paikallamakuu, milloin se vaihtaa lonkalle heti kun jätän koiran, milloin se nousee (?!?!?!?), milloin haistelee todella mielenkiintoisia pupun hajuja maasta ja milloin... Mutta joo, treenillä siitä pääsee, emmä muuta väitäkkään. Seuraamiseen tuli muitakin hyviä ideoita: Ongelmana siis on ollut tuo laamailu liian pitkän ja "vaikean" kaavion aikana - joo, pitäis pyrkiä siihen että teet tarpeeksi mukavan ja lyhkäsen pätkän niin että koiralle jäis hyvä fiilis liikkeestä. NO JOO muttakun ko. asiaa on tässä nyt kaks vuotta treenattu niin kyllä pikkuhiljaa pitäis kestää pituutta siinä seuraamisessa? Asiasta voi tosin olla montaa mieltä. Eli kaavio menee näin - Lyhyellä pätkällä, oikeassa mielentilassa koira seuraa ongelmitta, hyvällä paikalla ja kontaktissa kokoajan, käännöksissä avitan satunnaisesti. Tämä on meidän "hyvä" seuraamispätkä, 5-20 askeleen mittainen. Huono, vaikea ja inhottava pätkä - koira näyttää innokkaalta, otan lennosta seuraamaan, teen pari käännöstä avitettuna ja jatkan seuruuttamista suoraan jolloin koira jää yhtäkkiä jälkeen. Kannustan jatkamaan, vire nousee, helpotan treeniä, palkka ja vapautus. Tiättekö mitä ajan takaa? Koira osaa käyttää mua vaikka minä en osaa käyttää sitä. Ruutin versio tuosta äskeisestä voisi mennä näin "Ihan kivaa seurata tässä. Pari käännöstä, äiti on naama norsunkutulla, miksei se hymyile mulle. Ahistaa. Miksi me jatketaan? Yhyy, mä alan tässä nyt sitten vähän angstaamaan niin äitistä tulee yhtäkkiä taas tosi iloinen ja tää typerä seuraaminen loppuu nopeammin" Hianompi homma, eikö totta?

Jääviin tarvittaisiin varmuutta. Mutta eipä tehdä kun seuraaminenkin menee tollaselle laamailutasolle helposti ja ohjaaja on näin helposti vietävissä. Ja mitä tulee siihen oikeaan seuraamispaikkaan niin oon automaattisesti kuvitellut että Ruuti näyttää seuraamisessa samalta mitä Tuisku. Eli, son edistänyt kokoajan ku oon palkannut sitä "oikeasta" suorituksesta ja perusasennot on ollut ihan persiistä. No, nyt on jonkunlainen käsitys siitä miltä lyhytselkäisempi ja muutenkin pienee likka näyttää tossa sivulla kun mennään oikialla paikalla. Eipä kestäny siinäkää montaa vuotta :D Tarinan opetus? Pyytäkää / käskekää / pakottakaa joku katsomaan teidän treenejä varsinkin jos treenaatte yleensä paljon yksin jossain takapihalla. Kannattaa! Ristus..

Ja sitten lisää angstausta Ruutin osalta: Sen lisäksi että se lukee mua kuin avointa kirjaa ja minen ymmärrä sitä niin mä en yksinkertaisesti keksi mitään millä saisin sen motivoitua tekemiseen. Käydään läpi nää peruskikat:

- Namit, herkut, ahneus: Ok, namit kelepaa ja on ihan kivoja jos sen on OIKEASTI NÄLKÄ eli ainakin yks ruokailu jätetään väliin. Tällöin namipurkki toimii parhaiten, Ruutin mielestä on ihan ok juosta purkille ihmettelemään, miten kannen saa auki. Mitä tulee niihin nameihin joita saa suoraan multa niin joo, Ruuti ottaa namin mukisematta mutta syö sen koska namit syödään, ei sillä todellakaan ole sellaista "ANNA PALKKA!" -fiilis ole. Epäselvä sepustus mutta kuitenkin, pääpointti siinä ettei ne namit oikeen mihinään tunnu. Jos ollaan mätsärissä, näyttelyissä tms niin silloin namit kelpaa paremmin, mitä enemmän häiriötä, sen enemmän toi yrittää keskittyä minuun. Parempi se noin päin ... Miksi itkuvirsi? Koska tuntuu siltä ettei se normitreeneissä palkkaudu namilla.

- Laumavietti, tai miksi sen joku haluaa sanoa, mielyttämisenhalu tai jotain vastaavaa. Okei, joku saa tulla nyt kitisemään ettei sellaista käsitettä ole olemassakaan kuin mielyttämisenhalu mutta sepä minua ei nyt hirviämmin tässä vaiheessa napota. :) Jokatapauksessa, ei toi koira tee MUN kanssa niitä juttuja, ei se halua että MINÄ palkkaan sen tai että minä kehun sitä ja annan "hyväksyntäni" sille kun se suorittaa jotain oikein. OKEI, tässäkin on poikkeuksia, joissain "paine" tilanteissa se kyllä palkkautuu ja rakastaa mua eniten maailmassa mutta puhun taas semmosista normitreeneistä, ei aina jaksais lähteä näyttelyihin treenaamaan.

-Leikki? No joo, pallon kanssa on kiva juosta yksinään. Nimenomaan yksinään. Pallon voi ehkä jossain vaiheessa heittää takas mun jalkoihin "no pidä pallos" tai vastaavaa. Vanhoja sukkia / munkinnaruja tykkää kyllä repiä mutta siihenkin pitää olla se tietynlainen mielentila, vire ja kuun täytyy olla just sillä kohdalla taivaalla että se leikkiminen on kivaa. Tai sitten mä oon vaan aivan älyttömän surkia. En tiä, perseestä.

Mikä tän mutinan ja kitinän tarkoitus oli? No eipä kyllä oikiastaan yhtään mikään, tuskimpa kukaan edes on tätä tänne asti lukenut :DD Mutta, tuntuu turhauttavalta, NIIN turhauttavalta tää homma. Möff.

No kun tokossa ei tunnu löytyvän minkäänlaista yhteistä, kauniin ihanan ihkun heleää yhteisäveltä niin ilimoittaudutaampa agilityyn, semmoseen kivaan mölliryhmään. 2 ekaa kertaa jäi pois juoksujen takia ja viime viikolla oli ensimmäinen. Ohjaajalla heitti melekeen pökäleen pöksyyn ku rakenneltiin semmonen kiva, ainaki 13 esteen pieni sarja siihen sitten niin "valssi valssi valssi valssi" no mitä helevettiä, enhä mä sellaasista mitää tiedä! Onneksi saatiin ottaa kolmen esteen sarjoissa (voi ristus notta nolotti, olin valmis juoksemaan hallista pois ja toivottamaan kaikille todella hauskaa loppuelämää ratkiriemukkaan lajin seurassa !) ja mitäpä tekee Ruuti? "Ai että mua pelottaa, kaikki haukkuu ja me ollaan hallissa, ai ai ku pelottaa äiti mä roikun sun perseessä kiinni ja kierrän kaikki esteet eikö oo hienoa!" Jepppp. Ohjasin kaikki päi helevettiä ja tuli jotenkin sellanen olo et "joo, ota ne seuraavat esteet vaan, menkää nyt tää rata äkkiä loppuun, joo siihen kohtaan valssi, joo ottakaa uudestaan joo noni viimeset esteet siitä vaan ja seuraava" Siis noin ei kukaan sanonut, EI vaan tuli sellainen olo ja mähän nyt oon vainoharhainen muutenkin. Kiirushan tossa kurssilla tulee ku kaikkien on toki kerettävä menemään MUTTA ahdistaa olla sielä muiden tiellä ja niiden aikaa viemässä joille tosta kurssista varmaan on jotain hyötyäkin. No, kaikkien onneksi (en siis nauti siitä että koirani ovat kipeinä!) Ruutilla on nyt yskää (Kennelyskän itämisaika tapauksesta riippuen 1-14 päivää, yskiminen alkoi muistaakseni torstaina? Kele!) ja näinollen se jää kotiin ainakin tälle kertaa ja varmaan vielä ensi viikollakin. Oon yrittänyt valaa tota tässä betoniin ettei se rasittuis, heleppo homma! Mutta, meen urheasti kuitenkin ainaki kuuntelemaan ja katsomaan ku muut liitelevät sielä radalla. AI että, tästä tulee mun uusi laji, ehdottomasti. Miksen mä voi vaan jo myöntää sitä että mä en tuota haltsaa ja piste, antaa olla?! ANGSTY >:O Ehkä huomenna näyttää paremmalta, toivottavasti äitin kirppu ja Tuiperski lopettais ton köhimisen äkkiä, inhottavan kuulosta ku noi kakoo :( Ruutikin viihtyy sängyllä öisin, sitä paleltaa. Mut mamma halaa ja suukottaa niistä taudin pois, kovasti on ainakin yritystä!

Ja jos joku tulee tän Ruuti -dissauksen jälkeen selittämään, kuinka mä vihaan mun koiraa enkä hyväksy sitä sellaisena kuin se on. On totta että meillä on lovehate tragedy tässä menossa, rakastan pientä kirppuani :) Ruutissa on paljon hienoja, tosin täysin selittämättömiä puolia, se oivaltaa asioita helposti - kahvikuppien kilinä tarkoittaa sitä että täytyy käskeä pappa juomaan kaffia jne :D Jos Tuisku lähtee pupun perään yöllä, Ruuti juoksee mun luo "Äiti tuu mennään, Tuisku karkas, äkkiä nyt, tuu jo!" ja sen kanssa arki on alkanut sujumaan kepeästi, enää ei tartte ihan kaikelle haukkua ja murista eikä ihan kaikkia ihmisiä tarvi välttämättä pelätä tai vierastaa (Tosin lapsia se pelkää edelleen) eikä sitä tarvii aina taistella pihalta takaisin sisälle vaan viimesimpien juoksujen jälkeen se tulee ensimmäisenä koirista sisälle! En tiedä, mitä on tapahtunut, oisko aivot kasvanu tai kehittyneet herneestä kenties... joksikin isommaksi palloksi, ei kuitenkaan mandariinilksi. Ar, taas meni dissaamiseksi! No kummiskin, kultainen pikkunen mussukka joka on aina iloisin kun tuun kotiin, ei kukaan muu jaksa vetää semmosia hepuleita kuin tuo eli ehkä se jollain tasolla tykkää minusta vaikken sitä välttämättä aina ansaitsekkaan. Ja mitä tulee siihen hyväksymiseen? Mä yritän sitä kokoajan, siis harrastuspuolella nää ongelmat on, kotioloissa saa mun puolesta tehdä mitä tykkää, heleposti tuo tossa mukana menee kuitennii. Ja miksi angstaan näitä asioita tänne? Jos jollakin olisi jotain fiksua sanottavaa näiden jälkeen, mitä voitaisiin lähteä koittamaan tälläisen "koira käyttää ohjaajaa" juttujen jälkeen. Aa, mikäs muu tässä ahistaa? Se ettei olla edistytty sitten yhtään sen jälkeen ku Ruuti oli ½ vuotias. Luoksetulo on samalla tasolla, seuraaminen ja perusasennot kanssa. Ja nyt voin myöntää että KYLLÄ, treenaan AIVAN liian vähän siihen nähden mitä haluaisin koiran osaavan, yritän näet käydä töissäkin joskus ja tienata rahhoo. Ja sitten ku tämä saakelin talavi loppuu niin elämä vähä helepottuu kun ei oo näin pimeää kokoajan. Siisti herätä kello 11, käyttää koirat kusella ja ruokkia ne, juoda aamukaffia ja nörätä ja sitten kello on puol 1 tai 3, meet töihin ja tuut sieltä ennen kahdeksaa ja tajuat ettet jaksa mitään enää treenata (+ mun koirat on muutenkin jo liian ilta-aktiivisia, pitäis saada ittensä reenaamaan aamusta!) joo, tää ei nyt liittyny koko hommaan oikiastaan mitenkään.

Mutta eipä oo huolen häivää, jokatapauksessa mulla on terve koira näin ainakin luustollisesti. Niinkuin joku mahd. huomasikin tuosta Ruutin poksista, lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja koko selkä täysin normaali :) Polvet ja silmät on jo aiemmin terveiksi todettu. Ei huolen häivää siis niistä (paitsi silmistä) enää :) On ainakin lupa harrastaa, noin niinku luustollisesti ja kropallisesti.

Katsellaan. Kirjoittaja painuu nyt tupakalle valmistelemaan itseään henkisesti "Angstyä" sarjan toiseen osaan: Tuiskuun. Huoh :/

 

Loppuun pari kuvaa Ruutista ekassa kokeessa, seuraamisesta molemmat. Perusasennot on ihan alkeistasolla eikä tuo seuraaminenkaan näytä hääppöseltä (nää siis taitaa olla ainoat missä se seuraa ees jotenkin...)

 

Oon laiska ja kopsaan suoraan foorumilta eli:

 

Ruutin tokodepyytti jota ei olisi vielä pitänyt tehdä. Kootut selitykset (tai mitä tätä selittelemään, kun ei osaa niin ei osaa.)

Luoksepäästävyys: 9 = Nousi tervehtimään ihanaa Allua
Paikallamakuu: 10 = Hidas maahanmeno. Perusasento ok näppärä. Eipä oo tuntunu 2 minuuttia noin pitkältä, edes Tuiskun paikallamakuun aikana alokkaassa
Seuraaminen kytkettynä: 8½ = Lähti kivasti, pysähtymiset jees. Käännökset on ihan alkeistasolla ja näiden jälkeen vähän nukahti. Loppua kohti paransi.
Seuraaminen taluttimetta: 6 = Sama kuin yllä, lopussa nukahti aika totaalisesti.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8 = Seuraaminen oli aika nukkuvaa, itse maahanmeno yllättävän nopea. Lopun perusasento ok.
Luoksetulo: 8 = Muuten aikalailla nappi, jätti perusasennon kokonaan tekemättä? :O
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 5 = Seuraaminen taas aika "lallala" fiiliksellä, seisominen ok, lopun perusasento kahdella käskyllä.
Hyppy: 8 = Tarvitsi hyppyyn kaksoiskäskyn, muuten hyvä. (Varsinkin kun tajuaa kehään mennessä ettei ole treenannut tuota loppuosaa pitkiin aikoihin, eikä ainakaan kisavalmiiksi)
Kokonaisvaikutelma: 8 = Kuulemma iloisen näköistä työskentelyä, ainoastaan tuo seuraaminen pilas hommaa.

ALO2 pistein 154. Katsellaan keväällä, jos saisin pidettyä pääni kasasssa ja saisin puuhastelua tuon kanssa tokon parissa ilman mitään paineita (mitä otan turhan herkästi ...) Ruuti on edelleen sellainen koira, mitä en osaa "käyttää". Ehkä joskus. Mua jännitti ihan simona ja koira teki siihen nähden oikein kivasti ja iloisesti, ei sillä ollut puhettakaan mennä lukkoon ja alkaa angstaamaan kehässä Tyyppi oli iloinen ja häntä heilui kokoajan. Onneksi Ruuti otti tuon noin kevyesti, mä en kestä jos tuosta tulis samanlainen kuin edeltäjästänsä.


Myös Tuisku kävi kokeilemassa tuota voivoita. Tälläkertaa tehtiin pohjanoteeraus, niin pisteiden kuin vireenkin kannalta. Tuomarina myös, yllättäen Allu.


Paikallamakuu: 10 = Ei niin rauhallinen kuin viime viikolla. Allu ei ilmeisesti huomannut, tarvitsi kaks käskyä perusasentoon. Eli oikeasti jotain 6-8 pintaan.
Seuraaminen taluttimetta: 8 = Ensinnäkin, seuraamiskaavio oli aivan älyttömän pitkä ! Siis ihan hillitön. EVLäläisetkin ihmettelivät. Mutta viime viikkoon verrattuna vire pysyi kasassa tuon hervottoman kaavion läpi Kaksoiskäskystä näköjään vähennykset.
Istuminen seuraamisen yhteydessä: 0 = Kuinka yllättävää, ei taaskaan edes toisella käskyllä...
Luoksetulo: 6 = Kaksi kutsua luokse, pysähtymiset ilmeisesti hitaita? Vauhti ok kiva.
Ruutu: 0 = Ei mitään käsitystä koko ruudusta.
Hyppynouto: 10 = Kammottavaa katseltavaa, hidas. Mutta teki sentäs paluuhypyn !?
Metallinouto: 7 = Juos kapulalle, nosti suuhun ja jäi tuijottamaan yleisöä viideksi sekunniksi Sit kevyellä ravilla luokse. Palautus molemmissa noudoissa ok.
Tunnari: 0 = Mutta se yritti enemmän mitä viime viikolla! Yritti keskittyä ja haistella, selkeesti jotain käsitystä. Reunimmainen vei voiton ja väärähän sieltä tuli.
Kauko-ohjaus: 0 = Eihän se edes katsonu muhun päinkään.
Kokonaisvaikutus: 9 = Jotain lapinkoira säälipisteitä taas. En ymmärrä miten se antoi näin hyvän vaikka se sanoi mulle vielä että "ompa koira lukossa" ... No shit Sherlock?!

Voittajaluokan pohjanoteeraus! 139, ei tulosta. Plaadi plaa, en jaksa ajatella koko hommaa. Oon aika epätoivoinen, tiiä enää mitä pitäis tehdä. Menee kokoajan hullummaksi ja hullummaksi......... Tuisku paaka :(

Tuli vähän ahaa-elämyksenä taas tän vuoden tokokokeet :D Mutta pitemmittä puheitta, tässä olis kootut selitykset.

 

3.10 Seinäjoki
Tuomarina: Marja Ala-Nikkola

Paikallamakuu: 10 = Kehään mennessä Tuisku oli jälleen aika jäissä. Kun seisottiin omalla paikalla ja tuomari selitteli vielä jotain, koira oli ehtinyt menemään perusasennosta maahan jo kolmesti Sain sen kuitenni pysymään istumassa ja maahan mentiin ekalla käskyllä, onneksi Paikallamakuun loppuhan meille on ollut aika vaikea, koira nousee mua vastaan ja venyttelee. Tänään ei kuitenkaan niin tehty, rauhoitteli kyllä kun palasin mutta nousi istumaan ihan ok:sti ja näemmä oli rauhassa makoillutkin! Yllättävää
Seuraaminen taluttimetta: 8½ = Meidän tokokoe historian aikana huonointa seuraamista, ehdottomasti. Koira oli alusta asti ihan jäissä, hitaassa käynnissä meni ihan plörinäksi ja koira tuli mukana niin että pää oli suurinpiirtein mun jalan kohdalla. Käännökset ja peruutukset yms ihan ok, loppua kohti paransi. Veetuttaa.
Istuminen seuraamisen yhteydessä: 0 = Ei istunut, ei edes toisella käskyllä. Kumma homma ?
Ruutu: 9 = Tuiskun tekemäksi ruuduksi itsevarma, nopea ja iloinen Ei hidastellut ennen ruutua, meni nopsaan ja pysähtyi hienosti, maahanmeno ehkä hippasen hidas. Lopun seuraaminen veti ihan läskiksi, tuli hyvin tuohon vierelle mutta seuraaminen oli semmosta löysää diipadaapaa. Mut sinällään oon tyytyväinen kuitenkin, varsinkin tuosta itsevarmuudesta!
Hyppynouto: 9 = Haki hyvin, palautus nopealla ravilla. Ei tuonut kapulaa mulle "suoraviivaisesti" vaan teki semmosen kaarroksen tuomarin kautta .............
Metallinouto: 9 =Sama homma kuin edellisessä.
Tunnari: 0 = Ylläri pylläri. Meni kapuloille suht hienosti, haisteli jopa kolmea kapulaa ja sitten meni makaamaan tunnareiden päälle Annoin uuden käskyn ja otti suuhunsa minkä ensimmäisenä sai... Ei mikään yllätys tämä nolla
Kauko-ohjaus: 6 = Tänään ei tehty istumisia ollenkaan Muutenkin koiralla alkoi olemaan vire jo aikalailla finiitossa (Jos sitä ikinä olikaan...) Vaihdot hitaita ja seisomisissa eteni.
Kokonaisvaikutus: 9 = Musta tuntuu et me saatiin jotain lapinkoira säälipisteitä...

VOI3 pistein 215 ja sijoitus 2. Että semmonen tälläkertaa, nyt ois kakkostulos, ei tulosta ja kolmostulos, ehkä ens viikolla vois tulla se ykkönenkin Jos seuraamisesta ois tullu 9½, liikkeestä istumisesta 10 ja kakeista edes 8, oltais saatu niin nipin napin ykkönen ku olla ja voi eli 257 olis tullu eikä ois tarvinnu enää voivootella koskaan Tuiskun kanssa Spekuloinnit sikseen, ens viikolla mennään uudesta kokeilemaan Kaikenkaikkiaan ihan kiva fiilis, olis Tuisku voinu vielä pahemminkin olla jäässä.... Pää alas ja kohti uusia nöyryytyksiä!

Eli Nyytin sanoin: Vituiks meni niinku Jeesuksen pääsiäinen (Tän päiväinen koe siisen)

Nonii, kannattaa vissiin läksiä kokeeseen treenimielellä :D Kiitti Sarvis ku potkit mua ja "pakotit" menemään kokeeseen :) Kuten ehkä mahdollisesti muistattekin, kolmosta lähdettiin hakemaan, tarkoituksena käydä katsomassa mitä pitäis vielä tehdä ja mikä liike alkaa olemaan kuoseissa - Ja saada tietenkin koirasta sellainen fiilis irti, mitä ei oo kokeessa ennen nähty. Fiiliksen irti saamisessa onnistuin yllättävän hyvin! Koira ei mielestäni ollut paineistunut missään vaiheessa vaan työskenteli tosi iloisesti ja reippaasti! TAVOITE SAAVUTETTU, JIPPII! :) Tunnari piti jättää kokonaan väliin mutta mutta...


Tuomari: Saija Pollari-Peltoniemi (Mukavan oloinen tuomari, joka mun mielestä olis kyllä saanut perustella, mistä pistevähennykset tulivat! Ei tarvi toisten mennä hänen kehäänsä siis)
Koepaikka: Tampere

Paikallamakuu: 9½, rauhaton, oli katsellut paljon taakseen johtuen ilmeisesti siitä kun eräs koirista nousi ja kävi kiertelemässä makaavien koirien takana. (Tavoite oli 9)


Seuraaminen: 9½, askeleissa on mulla vielä harjoiteltavaa, mutta kaikenkaikkiaan koira tuntui oikein mukavalta seuraamisessa. En tiedä mistä tuomari siis sakotti.(Tavoite oli 8)


Liikkeestä istuminen: 10, istuminen oli kuulemma ollut todella nopea ja näpsä :) (Tavoite oli 10 :D)


Luoksetulo: 5, koira läks tulemaan niin täysiä et melkein arvasin että on turha yrittää pysäyttää. Annoin käsimerkin, jolloin koira nytkähti ja jatkoi matkaansa ravilla ja sitten takas laukalle ja siitä uusi seisomisyritys. Lopulta seisahtui jotenkuten, hitaasti ja hiippaili vieläkin käskyn jälkeen. Maahanmeno oli taitava, todella ripeä ja läsähti heti kun käsky tuli. Perusasento hieno, luoksetulo vauhti oli huima kokoajan! Kerrankin näin että koira on tulossa luo sellaisella vauhdilla ettei sitä saa pysähtymään ! (Tavoitteessa pysyttiin, vitosta kaavailin)


Ruutu:  8 !!! Yksi liikkeistä jossa olin  :shock: Koira uskalsi irrota ruutuun, pysähtyi hitaasti mutta maahanmeno oli ripeä. Loppuosa hieno, koira juoksi täpöllä. AA, annoin toisen ruutu käskyn ku pysähtyi niin taakse, korjasi keskemmälle jonka jälkeen maahan. Ois mahdollisesti ollu kymppi jos en ois ohjannu uusiksi :denti: (Tavoite oli 7)


Hyppynouto: 10, ei valittamista. Palautus oli molemmissa noudoissa tosi ripeä, mitä ne Tuiskulla yleensä eivät ole. (Tavoite oli 9)


Metallinouto: 10, samalla linjalla mennään (Tavoite oli 8)


Tunnari: 0, Tätä ei siis olla otettu "kokeenomaisesti" kertaakaan vaan ollaan Lentsun neuvojen mukaan tehty vaan ja ainoastaan piilottelua yhdellä. Tuisku paineistuu tunnarista todella helposti eikä täten keskity vaan ottaa "jonkun", ekan mikä eteen tulee. Koira lähti ripeesti kapuloille ja haisteli taaimmaisia, kymppiä, kahtatoista ja neljäätoista hyvinkin inteensiivisesti häntä kuitenkin heiluen. Valitsi sitten kympin neljäntoista sijasta ja toi väärän. Mutta, olen niin ällikällä lyöty (Tavoitetta ei ollut)


Kaukot: 7, eka istuminen oli hidas ja asento hieman lysy, menin möhlimään ja annoin lisäkäskyn "istu". Siitä kaksi pistettä pois, yhden pisteen tiputtamista en osaa sanoa mistä tuli, koira teki loput vaihdot mielestäni puhtaasti ja ripeästi. Ilmeisesti ei... (Tavoite oli 9)


Kokonaisvaikutus: 10 (Tavoite oli 9)

Elikkä kolmostuloksen sijaan tulikin VOI2 pistein 233,5, sijoitus 1/5. JOS luoksetulo ois menny kympiksi, ruutu vaikka ysiksi niin olis ollut nippanappa ykkönen :) Spekulointia spekulointia, tästä on mielettömän kiva jatkaa seuraaviin koitoksiin. Tuisku se jaksaa yllättää, edes se alokkaan depyytti ei tunnu miltään voittaja debyytin rinnalla  :) (Ja 18.8 laskeskelin, että noilla pisteillä tulis se kolmonen, nippanappa kakkonen. 221 oli veikkaus siisen, paremmin meni!)

Ei meinaa uskoa tätä todeksikaan .... <3

Ensinäkin mua jännitti ihan tautisesti koko päivän, kaupassa tuntu tosi huonolta jo, teki mieli oksentaa :D En ees pystynyt treenaamaan Tuiskua aamuruoalla, mutta ... Sain syötyä ja joskus neljän maissa lähdettiin tästä isoveljen kanssa ajelemaan Lapualle. Tossa meidän tiellä huomasin (onneksi) ettei mulla ole Tuiskun papereita mukana :D No, äkkiä takas ja matka alkoi. Tankattiin Lapualla auto ja suunnistettiin kartan avulla koepaikalle. Sielä ei ollut vielä ketään siispä soitin Koetoimitsijalle, olenkohan oikeassa paikassa. Kuulemma olin ja nauroi "Miksi sä jo nyt sielä olet?" kello oli siis jotain puol 5 ja koe alkoi 17:30 ;P Noo, hengailtiin siinä sitten, ja sitten siihen alkoikin jo porukkaa lappaamaan.

Joskus ennen kuutta kaikki koirakot käskettiin riviin kentälle. Koira oli siinä vaiheessa jo jälleen ihan muissa maailmoissa, läähätti vaan ja katseli muualle. Tuomari-Setä siinä aikansa sitten höpäji jotain, toivotti tervetulleeksi kokeeseen, käski meitä jättämään kaiken "turhan" jännittämisen pois ja sitten katsottiin yksitellen sirut. Sen jälkeen arvottiin numerot. Minä hain toisena ja sain myös toisen eli kakkosen suoritusnumeroksi. "Jee", tosi kiva käydä repimässä koira suoraan paikallamakuusta tottikseen, ei VOI mennä mitenkään mallikkaasti. Arr. No, parina meillä oli bootecoli (Bortsu) joka suoritti siis tottiksen ensin. Vein koiran paikkallamakuuseen, otin sivulle ja käskin maahan. Muistaakseni tippui aika nopsaan vielä! :O Hiiienoa! Liian monta askelta koirasta poispäin ja sitten stop. Piiiinaaavat minuutit alkoivat. Yritin katsoa sivusilmällä, miten päin se hemmetin seuraamiskaavio oikein on ja TOTTAKAI! Peilikuvaksihan se oli väännetty, voi kele kele ttu. Aurinko porotti suoraan kentälle ja semmonen saakelin naurettava tuuli yritti välillä käydä viilentämässä. Vitut. Inhottavaa seisoa ihan vammasen näköisenä selin koiraan ja naama yleisöä päin. Ahdistavaa :D:D Bootsun tottis loppui ja tuomari anto luvan palata takaisin koiran luo. Ja taas toistuu sama kaava: Hirveät rauhoittelut taas päällensä mutta HEILUTTI HÄNTÄÄNSÄ KUITENKIN! :O Wtf, ennen se on rauhoitellut ja ollu sen näköinen että mä tapan sen justiinsa, nyt _vaan_ rauhoitteli ja heilautteli tosiaan häntäänsä! PYSYI MAASSA *ripaska* Tuomari antoi luvan käskeä koiran sivulle ja voi hitto se nous tosi ripeästi! Olin päässäni kuvitellut jo, miten koira nousee taas sivulle kuin hidastetusta elokuvasta mutta ei. Kerrankin näin ;P

 

Kytkin koiran ja siirryttiin seuraamiskaavioiden aloituspaikalle. Koira seuras ihan kiitettävästi, en itse nähnyt pitikö se miten kontaktia (ei ole tapana kyylätä, mitä koira tekee vaan katsoa suoraan eteenpäin) Koira seilas taas jälleen vähän ees taas, muttei kovin pahasti, myös sivuttaissuunnassa tapahtui vähän paikan vaihtamista jatkuvasti. Pitääkin keskittyä nyt tuohon paikkaan seuraamisessa eritoten ja sen jälkeen kiinnittää innokkuuteen huomiota. Eilen yöllä keskusteltiinkin Jennin kanssa (kiitos taas ;D) kaikesta maan ja taivaan väliltä (varsinkin pallini.fi –sivustosta :DDD) ja tuli taas hyviä vinkkejä ilmoille, mitä kaikkea voitais Tuiskunkin kanssa kokeilla! Tosiaan, pystykorva-kohtalotoveri <3

Niin, palatakseni seuraamiseen. Ohjaajalla oli vähän välimatkat hukassa, enkä oikein ymmärtänyt edes mistä se tuomari mulle valitti mutta ilmeisesti välimatkat oli vaan kadoksissa ;D Ja niin! Käännökset teki ihan kivasti, ripeyttä olisin kaivannut enemmän. Tk:t meni kuulemma ohjaajalta huonosti, en tee niitä 90 asteen kulmassa? :O Jaa. Enkai sitten ;P Juoksu ja hidas molemmilla kerroilla ok, ei valittamista, tasaisen huonoa. Hihnassa seuraamisessa ei ollut yllättäen kuitenkaan mitään extravalittamista ohjaajan puolelta, sitä ollaan treenattu viimeksi… Kesäkuussa? :D Vuosi sitten siis. Treenaamalla treenattu siis. Alunperinhän se on ollut Tuiskulle paljon vaikeampaa, mitä vapaana seuraaminen, mutta joo, joka tapauksessa meni kivasti! Hlö-ryhmiä olisi pitänyt treenata! Kontakti napsahti useaankin otteeseen mun mielestä pois, ja väljyyttä tuli paljon lisää! :/ Mutta meni ne kummiskin ja koira kuitenkin yritti melkein kokoajan :P

 

 

Liikkeestä istuminen. Hitto että jännitti, en tienny yhtään meneekö se istumaan, maahan vai jääkö seisomaan :D Kokonaisena liikkeenä (välimatkoineen päivineen tai palkkaamatta) ei oltu kertaakaan sitä reenailtu joten *peukku* tosi hyvä juttu Minna, hyvä meidän joukkue taas kerran! :D Lähdettiin liikkeelle, annoin turhankin painavasti sen "istu" (en siis mitenkään iiiiiiiiiiiiiistuuuuuuuuuuu vaan" ISTU!") ja jatkoin muina miehinä kävelyä. En siis meinannutkaan hidastaa (mitä treeneissä kuitenkin teen) enkä katsonut jäikö istumaan :D No käännyin ja olin jo henkisesti valmistautunut siihen että sehän makaa sielä tms mutta EI :O Kaverihan istui melkein mallikkaasti paikallaan :O:O:O wtf, taas! Oli ilmeisesti istahtanut suoraan seuraamisesta sen enempiä liikettään valmistelematta, toinen etujalka oli edempänä mitä toinen ihan kuin olisi "jatkanut" matkaansa. :D Sinänsä ruma istuminen, mutta oon tyytyväinen että se ylipäänsä istui.

 

Liikkeestä maa + luokse. Lähti hyvin seuraamaan taas, suhteellisen hidas maahanmeno (niin kuin aiemmin jo sanoin, maa on hidastunut nyt ku oon joutunut takomaan tota istumista :P) mutta meni. Jatkoin matkaa ja kutsuin koiran luokse. "TULE!" Sekunti meni ja koira nous nopeasti pystyyn mutta … :D Tuli semmosta puol ravi / puol laukkaa et. Jaa :D Naurettavaa kerrassaan! Pa ok, nopea, tiivis ja katsekontakti ok.

 

Kytkin koiran ja päästiinki jo siihen arvosteluun. Saatiin siis erinomaiset (erinomainen, erittäin hyvä, hyvä, tyydyttävä, puutteellinen, riittämätön) kaikista osasuorituksista, mihin kuulemma saa olla todella tyytyväinen koska Herra Tuomari on suhteellisen tiukka : ) Että ollaan sitten tyytyväisiä vaikken olekaan ;D Ei siis ihan parhaassa vireessä eilenkään. On jotenkin vaan niin inhottavaa olla aina pala kurkussa kokeissa, kun koskaan ei tiedä millä fiiliksellä rouva on matkassa. Eilen oli kuitenkin suhteellisen hyvä päivä, olisi voinut mennä niin paljon huonomminkin! Mutta kuten eräs ihminen sanoi (mielestäni ihan sika hyvin sanottu kyllä :D) että sellainen koira joka toimii joka päivä, käy pattereilla. … Niinpä.

 

Kaupunkiosuudessa ei ollut mitään erikoisempia. Käveltiin ja käveltiin, pysähdyttiin, käveltiin, pysähdyttiin, käveltiin, ja pysähdyttiin. Ei mitään moitittavaa siinä, meni niinku aina ennenki :D Laagasi siis.

 

Kilpailukirjojen jako. Tuomari vielä jaksoi mainita tässäkin vaiheessa koiran tapaa työskennellä (oli kuulemma iloinen, wtf) ja herkeämätöntä kontaktia. Tuon tasoinen tottis kuulemma ihan oikeassa kokeessa hipoisi jo sataa pistettä, vaikka tokihan siihen tulee ne noudot yms jutut lisäksi :P Mutta, oli ihan kivaa että tuomari tykkäsi ja oli kivaa, että tuollainen säälittävä, lihava lappalainen ja sen vielä lihavampi ja säälittävämpi ohjaaja olivat kokeen paras koirakko.

 

Hitto nii oon kuitenkin ylpeä…. Kuitenkin, vireestä viis! :D

Kirjoittelen myöhemmin ehkä vielä lisää... (Miksi tänne jää nää vammasen isot välit?!)