|
|
|||
|
27.06.2011 - 23:04
Mulla oli yllättäen hirveät visiot mitä mä kirjoitan, harmi vaan että kaikki päässä vankina olleet ajatukset karkas. Moro. Huomenna olis Ruutin eka virallinen agistartti enkä oikein tiedä mitä on odotettavissa. Tuiskun menin ilmoittamaan mielenhäiriössä molempiin agistartteihin niinku Ruutinkin mut jos ekalla radalla meno tuntuu tahmealta niin jätän sen toisesta startista suosista pois. Ruutille toivoisin paria vauhdikasta hyllyä :P Mieluummin hyllyjä ku jotain superhitaita "puhtaita" ratoja niinku Tuiskulla. Katsotaan, enköhän mä kahdesta tai neljästä startista saa paljon angstaamisen aihetta! On se agility kuulkaa vaa riemukasta! Ja sitten oikeiden asioiden pariin - meinaan tokon <3 Mulla on ollu nyt Jonna kesäkuussa reeniseurana ja vitsit mitä pohdintoja, KIITOS niistä lukuisista illoista / öistä Sjoen tai Lapuan absilla :) Itse reeneistä en mitään tarkkaa enää muista mutta ei mitään maata kaatavaa ja saatiimpa yhdet reenilöiset Tuiskun ja Ruutin osalta kuvattuakin! Tuisku seuraa Loppuun kuva Varmasta Juhannukselta - 5 kk opettelee tokon ihmeitä ;)
01.01.2011 - 00:48
Aika mielikuvituksellinen otsikko, eikö vain? Mielikuvituksettomat otsikot ja tekotaiteelliset paskat = <3 Kakstuhattakymppi oli ja meni eikä siihen mahtunut muuta kummallista kuin Hyde ja Pariisi. <3 Vaikkei sitä vielä todeksi uskokkaan mutta pakko kai se on yrittää tajuta että me tosiaan oltiin sielä. Koirien kanssa aloitettiin aksa Katin ja muiden opastuksella, kiitos siitä heille ja varsinkin Katille :)) Molemmat koirat on menny eteenpäin ja tänä vuonna jatketaan harjoituksia! Tokokokeissa käytiin Tuiskun kanssa kesällä - syksyllä tasaseen tahtiin eikä (ylläri) sitä ykköstä irronnut voittajasta :) Ei tosin ollut tavoitteenakaan, tavoitteena oli saada tulos :P Ja tuloshan me saatiin! Ja päästiin aina silloin tällöin eroon kehänauhakoomastakin :) Ruutin tokoilut meni aikalailla yhtä kökösti kuin viime vuonna mutta katsotaan kehitytäänkö mihinkään suuntaan ja jos kehitytään nii eiköhän sitä ALO1stä pidä käyä kokeilees :) Let's see. Ruutin kanssa meni näyttelyissä paremmin kuin osasin kuvitellakkaan :D Laatuarvosanana ERINOMAINEN yllätti Tampereen KV näyttelyssä täysin ja avoimenluokan voitto kruunasi kaiken, "onneksi" ei enää sijoituttu PN-kehässä ;P Elokuussa käytiin hakemassa vielä EH kivalla arvostelulla, siinäpä ne näyttelyt olikin kun kennelyskä sotki kaiken. Ruuti käväisi luonntetestissä 2 vuoden ja 10 kuukauden iässä saaden + 61 pistettä. Pisteet ei päätä huimaa mutta arjessa tuo koira on mitä helpoin ja se riittää mulle :) Olishan se kiva prassailla paremmilla pisteillä mutta ei voi mitää ::D Potkua löytyy agissa ja hakumetsällä, tokossa ei niinkään - toivottavasti opin ohjaamaan tuota vielä ;) Mitäs uudelle vuodelle? Jos Tuiskulle sais sen VOIykkösen vihdoin ja viimein ja vois jättää tokoilut sen kanssa siihen, ehkä joskus käydään vielä erivoissa naurattamassa ihmisiä :P Musta tosin tuntuu et 2011 on meille enemmänkin agi kuin tokovuosi ;P Eli, startteja Tuiskulle ykkösissä, tuloksista viis :) Ruuti olis kivaa saada nousemaan kakkosiin ja ehkä jos terveys niin sallii niin piskuisia Ruttusia olisi luvassa loppukesästä :) Meikämanne on reippaana töissä ja yrittää löytää itselleen jostain kivan kasvattajan ja kivan yhdistelmän ja vielä kivan pennun kaiken päälle :P Mahdoton tehtävä? Ehkäpä, tuntuu ainakin niin takkuuselta. Saapa nähdä, saadaanko TuiRuulle jatkoa joko AB tai VA muodossa ;)
Me juamma tuan pakardireeserin loppuhun ja meemmä nukkumahan :) Kaveri toi koiransa hoitoon tänne aka meillä hyörii kolme lappalaista ja sheltti :D Sopivasti härdelliä ollu tänää, aamusta reippaana tyttösten kanssa lenkille :) Parempaa uutta vuotta kaikille!
02.02.2010 - 14:04
Tosin, tästä päivityksestä ei taida tulla ihan yhtä angstinen mitä edellisestä, oli niin mieletön puhelu taas Pikku-Jennin kanssa eileen notta ei paljoa angstatuta nytten (tosin, paikallinen hammashoitaja vituttaa tällähetkellä aika rutkasti "TUU KYMMENEKSI TÄNNE NIIN REVITÄÄN SE HAMMAS IRTI MUAHAHAHAH" ... O__O Joo kiitos en tuu moro! Mutta, koirat ei oo tänään vielä köhineet ! *kop kop* Ruuti alkaa olemaan aikalailla räjähtämispisteessä, huomaa ja kuulee muka pihalta kaiken ja huutaa peräsuoli pitkällä pienille vihreille miehille tai naisille. Jos ei puhise niin juoksee perse maata viistäen pitkin maita ja mantuja :D Mutta tää päivä otetaan ainakin vielä hissutellen, jos huomenna uskaltautuis käyttään noita vähän metsässä juoksemassa, silleen kevyesti vaan :) Ja vois harkita jopa treenaamista jos mulla ei mee yhden koiran trimmaamiseen koko päivää. Noniin, tästä soppelisti pääsemme itse asiaan - Tuiskuun. Jolla ongelmat ja "ongelmat" ovat lähinnä toimintakyvyssä ja jälleen ohjaajassa. Tuisku palkkaantuu herkuista, palkkaantuu leluilla (jopa saalisleikeillä, 4 vuoden opettelun jälkeen se jopa tarjoaa patukkaa mulle oma-aloitteisesti) ja Tuisku nauttii mun kanssa tekemisestä jos mulla vaan on lepposa ja positiivinen asenne hommaan. Verenmakua tuo ei kestä tippaakaan ei sillä, että sen raukan tarvisi sitä kestääkkään. Treeneissä on menny liikkeet ruutua ja liikkeestä istumista lukuunottamatta ihan semisti (nii, sillo syksyllä ku oon viimeksi tehny jotain "pidempää" treeniä) viime viikolla otettiin pihassa seuraamista kaikilla variaatioilla, yritin olla jännittynyt ja muutenkin mitäänsanomaton niinkuin kokeessakin aina oon - koira oli hienosti mukana kokoajan, yks juoksusta käännös meni lörinäksi mutta korjas omaa skarppaamista mokansa jälkeen hyvin. Ja mikä parasta: Tuisku ei heti vapautuksen jälkeen juossut ovelle "Mennään jo sisälle" vaan tuli hakemaan aina uudelleen kontaktia, "tehään vielä jotain!" :) Ongelma? Koe-tilanne. Kuten joku mahdollisesti jo lukikin syksyllä, Kaustisen koe meni ihan pyllylleen. Koira ei ikinä oo ollu kokeessa tuolla fiiliksellä, korvat lintassa ja häntä roikkuu suorana perässä. Ennen paikallamakuuta katsoin koiraa joka käänteli päätään poispäin musta, läähätti ja tärisi kuin haavanlehti. Tärinä ja läähättely tosin on jo tuttua kauraa tuon kanssa, enemmän ahdisti kun näki ne kuvat mitä siitä on otettu, koira oikein nauttii tekemisestä. Yeah. Niinkuin lapikkaassa puhuttiin tästä ilmiöstä "Kehänauha kooma", juuri sitä tää on. Koira ei voi sietää mua kun oon niin kummallinen kokeessa, enkä todellakaan syytä sitä siitä, mun pitäis oppia kanavoimaan ajatukset kokeessa paremmin. Joo, en jännitä sitä, miten meillä menee, mikä tulos saadaan vaan nimenomaan jännitän sitä vetääkö koira itsensä lukkoon, toimiiko semihuonosti vai vetääkö se ihan liekeissä jolloin tuijotan koiraa O___O -ilmeellä ja koiralla on huisin kivaa ku mä en tajua mistään mitään enää. Pitäis saada aikaiseksi mennä treenaamaan vaikka sjoelle jonnekkin jossa ihmisiä pyörii enemmän, josko sais jännitystä itseensä loihdittua. Ja se ikuinen tunnariongelma ! Tai ei oo ees mitään ongelmaa kun ei tuolla ole mitään käsitystä 2 vuoden aikana opetetuista nokankäyttö hommista. Kuhan kelit sulaa niin täytyy yrittää päästä Tuiskun kanssa jäljestämään ja kolkuttelemaan harmaita aivosoluja mitä nenällä kuuluu tehdä. Seinäjoen tän syksyynen tokokoehan meni ihan semi oksti ainakin pisteiden varjolla, mutta vire kokeessa oli sama mitä ennenkin, haahuileva ja laamaileva soiranen. Mutta niinkun on sanottu - Nyt ollaan käyty niin pohjalla ettei tarvi hävetä enää mitään ja suunta tästä on vaan ylöspäin. Mä todellakin toivon kevään tuovan meille jonkunlaista järkeä tähän hommaan ei ny jaksais vielä eläkkeelle laittaa kuusvuotiasta koiraa. :D Sarjassamme "moro, olen idiootti". Olen ilmeisesti hyvin sadistinen, ajattelin ilmoittaa Ruutin ens kesäksi agiliitoon :D Mutta kaiken päälle: Mietin myös Tuiskun ilmoittamista :DD Mutta ehkäpä nää kaatuu siihen "pitäkää ratkiriemukas lajinne ja olkaa onnellisia" -mietelmiin ennenkuin ehdin ees toteuttamaan mitään joten se siitä. :) Ah, niin joo. Tuiskulla paukahti selkä tossa ennen joulua. Ei onneksi kovin pahasti, rimadyl kuurilla meni ohi mutta ennen särkylääkkeitä oli aika huonolla hapella. Olin menossa tupakalle ja päästin koirat ulos, eteisen kylmä laattalattia olikin aika liukas ja Tuisku ponkasi siitä pihalle ja siinä se varmaan meni. Mutta ennen tätä kröhää käytiin helposti 15 kilsan mettälenkeillä eikä tuntunu missään :) Mutta täytyy sanoa että kerrankin Tuisku ettei Ruutilla oo aina jotain paskaa. Ja ei kuulemma toimi noi muut laatikot iieellä. Mutta nytpä eivät toimi millään muullakaan :D Jaksan joskus mahdollisesti korjata asian tai sitten en. :) Ruutille on pari näytelmää suunnitelmissa, kiva päästä pitkästä aikaa hakemaan H tai T tuomarilta :) Onneksi Pohojanmaalta lähtee Tanpereen suuntaan 2 muutakin karvatonta ja kaunista lapinkoiraa, ei olla ainoot nätit sielä nii ei tarvi kenenkään yksistää Ruttusta karehtia :) Lulz. Lahti KV on vähän auki vielä mutta Paimensukuisten Katselmukseen Kolille ollaan mitä ilmeisimmin lähdössä samalla porukalla kuin viimekin vuonna, Tian ja Milan kanssa siisen. Ja tuola näyttäs kalenterissa olevan tokokoe 14.3, ei tuu onnistumaan. Ensinäkään en saa vapaata enkä lähde Ruutin kanssa toista kertaa kokeileen kepillä jäätä. Mutta jotain positiivistä tiedossa, 15-16.5 ois pienet tokomeiningit Nurmoos tai Sjoella, riippuu kuka meille vuokraa kenttää. Pohojanmaan lappalaaset järjestää ja tarkotus ois Tuiperskin kanssa osallistua :) Pikku-Jenni tulee neuvomaan <3 Parasta !
Kaustisilta toi eka, voittajan 4 koe ja alemmas viimonen avoimen koe. Vaikkei tossa avo kokeessa fiilis ollut kohdillaan niin paremmin kuitenki mitä Kaustisilla. Kaustisissa on jotain vikaa, selkeesti ! :D
Kaket. Nii, ooksä painees vai painees? Ooksä tällä planeetalla koskaan ollutkaan?
01.02.2010 - 22:56
Jospa sitä vaikka yrittäisi jälleen kerran elevyttää tätä ns "treeniblogia" ja heti samaan hengenvetoon voin todeta (koska olen näin sopivan angstinen ...) ettei tästä kuitenkaan tule mitään. Hianua eikö totta? Mustakin. (Tsek edellinen päivitys.) Jaa, Kaustisen tokokokeesta. Kai siitä pitääs vielä jotaki mainita? Ruutin debytointi onnistui mun kohdalta yllättävän hyvin, näin niinku koiran ohjaajana ainakin. _Tiesin_ kehään mentäessä jo ettei koiralle liikkeet ole vielä valmiina eikä koira kestä palkattomuutta koko koetta joten mentiin kehään semmoosella hönppä -fiiliksellä (En uskonut ikinä, ikinä tekeväni tätä minkään koiran kanssa...). Seuraamisethan meiltä kusi ihan täydellisesti ja paikallamakuussa olin ite niin jäykkänä etten edes oikeastaan muista tilanteesta mitään :D Uhkaavasti koira haisteli maata ja kurotteli nokkaansa kohti taivasta "ÄLÄ NYT JUMALISTE VAAN NOUSE SIELTÄ!" Ja eihän se noussu, eikä noussu kukaan muukaan siitä paikallamakuu ryhmästä - onneksi. Nyt syksyn treeneissä tosin on ollut havaittavissa pienoisia ongelmia Ruttusen paikallamakuun kanssa mutta niistä lisää tuonnempana ehkä jos muistan koko asiaa / jaksan edes kirjoittaa niin paljon... Mitäs muuta? NIIN, ne seuraamiset :P Alaku kytkettynä seuraamisessa meni muistaakseni ihan ok:sti Ruutiksi, lähti matkaan vähän huonosti, pysähtymiset semmosta semi saissea. Käännökset koitu kohtaloksi molemmissa seuraamisissa, nukahti ihan totaalisesti ja unohti homman tyystin "hups, emmä muista mitää tommosia käännöksiä, en en." Jäävissä seuraaminen oli täyttä sontaa mutta ite pysähtymiset ja asennot suoritti yllättävän mukavasti (tosin, seisomisen perusasento ei menny jakeluun.) Luoksetulo hidas ja perusasento unohtui, hyppy päi prinkkalaa. Että semmonen koe! Nii, missäs kohtaa se ohjaajan hyvä suoriutuminen tulikaan? Pidettiin Ruutin kanssa aika vilipittömän hauskaa kehässä, kehuin koiraa reilusti ja se jopa palkkautui siitä! O__O Mutta tuosta kokeesta jäi kuitenkin sellainen fiilis että tästä on hyvä jatkaa, tosin enää en ole enää sitä mieltä... Miksen oo? Mä en vaan kertakaikkiaan ymmärrä tuota koiraa, tai siis en tiedä johtuuko se siitä etten edes yritä päästä tuon kanssa samalle tasolle. Tuhannet kiitokset kaikille päteville jotka ovat auttaneet minua ko. asian kanssa, uusia ja puolueettomia mielipiteitä on aina hianoa saada. :) Käytiin siis SKK:n treeneissä kerta viikkoon Ruutin kanssa, lähinnä häiriötä hakemassa ja uusia vinkkejä valmiiksi paskottuihin liikkeisiin. Ei mennyt onneksi kuin 6 viikkoa että paukapää ohjaaja hoksaa itsekkin että ei se koira seuraamisessa mitään laamaile / jätätä, se seuraa prikulleen oikeassa kohtaa _aina_ silloin ku mä alan vaahtoamaan että se vetää laamamoden päälle. Hienoa? Koira osaa, minä en. Sitten se paikallamakuu, milloin se vaihtaa lonkalle heti kun jätän koiran, milloin se nousee (?!?!?!?), milloin haistelee todella mielenkiintoisia pupun hajuja maasta ja milloin... Mutta joo, treenillä siitä pääsee, emmä muuta väitäkkään. Seuraamiseen tuli muitakin hyviä ideoita: Ongelmana siis on ollut tuo laamailu liian pitkän ja "vaikean" kaavion aikana - joo, pitäis pyrkiä siihen että teet tarpeeksi mukavan ja lyhkäsen pätkän niin että koiralle jäis hyvä fiilis liikkeestä. NO JOO muttakun ko. asiaa on tässä nyt kaks vuotta treenattu niin kyllä pikkuhiljaa pitäis kestää pituutta siinä seuraamisessa? Asiasta voi tosin olla montaa mieltä. Eli kaavio menee näin - Lyhyellä pätkällä, oikeassa mielentilassa koira seuraa ongelmitta, hyvällä paikalla ja kontaktissa kokoajan, käännöksissä avitan satunnaisesti. Tämä on meidän "hyvä" seuraamispätkä, 5-20 askeleen mittainen. Huono, vaikea ja inhottava pätkä - koira näyttää innokkaalta, otan lennosta seuraamaan, teen pari käännöstä avitettuna ja jatkan seuruuttamista suoraan jolloin koira jää yhtäkkiä jälkeen. Kannustan jatkamaan, vire nousee, helpotan treeniä, palkka ja vapautus. Tiättekö mitä ajan takaa? Koira osaa käyttää mua vaikka minä en osaa käyttää sitä. Ruutin versio tuosta äskeisestä voisi mennä näin "Ihan kivaa seurata tässä. Pari käännöstä, äiti on naama norsunkutulla, miksei se hymyile mulle. Ahistaa. Miksi me jatketaan? Yhyy, mä alan tässä nyt sitten vähän angstaamaan niin äitistä tulee yhtäkkiä taas tosi iloinen ja tää typerä seuraaminen loppuu nopeammin" Hianompi homma, eikö totta? Jääviin tarvittaisiin varmuutta. Mutta eipä tehdä kun seuraaminenkin menee tollaselle laamailutasolle helposti ja ohjaaja on näin helposti vietävissä. Ja mitä tulee siihen oikeaan seuraamispaikkaan niin oon automaattisesti kuvitellut että Ruuti näyttää seuraamisessa samalta mitä Tuisku. Eli, son edistänyt kokoajan ku oon palkannut sitä "oikeasta" suorituksesta ja perusasennot on ollut ihan persiistä. No, nyt on jonkunlainen käsitys siitä miltä lyhytselkäisempi ja muutenkin pienee likka näyttää tossa sivulla kun mennään oikialla paikalla. Eipä kestäny siinäkää montaa vuotta :D Tarinan opetus? Pyytäkää / käskekää / pakottakaa joku katsomaan teidän treenejä varsinkin jos treenaatte yleensä paljon yksin jossain takapihalla. Kannattaa! Ristus.. Ja sitten lisää angstausta Ruutin osalta: Sen lisäksi että se lukee mua kuin avointa kirjaa ja minen ymmärrä sitä niin mä en yksinkertaisesti keksi mitään millä saisin sen motivoitua tekemiseen. Käydään läpi nää peruskikat: - Namit, herkut, ahneus: Ok, namit kelepaa ja on ihan kivoja jos sen on OIKEASTI NÄLKÄ eli ainakin yks ruokailu jätetään väliin. Tällöin namipurkki toimii parhaiten, Ruutin mielestä on ihan ok juosta purkille ihmettelemään, miten kannen saa auki. Mitä tulee niihin nameihin joita saa suoraan multa niin joo, Ruuti ottaa namin mukisematta mutta syö sen koska namit syödään, ei sillä todellakaan ole sellaista "ANNA PALKKA!" -fiilis ole. Epäselvä sepustus mutta kuitenkin, pääpointti siinä ettei ne namit oikeen mihinään tunnu. Jos ollaan mätsärissä, näyttelyissä tms niin silloin namit kelpaa paremmin, mitä enemmän häiriötä, sen enemmän toi yrittää keskittyä minuun. Parempi se noin päin ... Miksi itkuvirsi? Koska tuntuu siltä ettei se normitreeneissä palkkaudu namilla. - Laumavietti, tai miksi sen joku haluaa sanoa, mielyttämisenhalu tai jotain vastaavaa. Okei, joku saa tulla nyt kitisemään ettei sellaista käsitettä ole olemassakaan kuin mielyttämisenhalu mutta sepä minua ei nyt hirviämmin tässä vaiheessa napota. :) Jokatapauksessa, ei toi koira tee MUN kanssa niitä juttuja, ei se halua että MINÄ palkkaan sen tai että minä kehun sitä ja annan "hyväksyntäni" sille kun se suorittaa jotain oikein. OKEI, tässäkin on poikkeuksia, joissain "paine" tilanteissa se kyllä palkkautuu ja rakastaa mua eniten maailmassa mutta puhun taas semmosista normitreeneistä, ei aina jaksais lähteä näyttelyihin treenaamaan. -Leikki? No joo, pallon kanssa on kiva juosta yksinään. Nimenomaan yksinään. Pallon voi ehkä jossain vaiheessa heittää takas mun jalkoihin "no pidä pallos" tai vastaavaa. Vanhoja sukkia / munkinnaruja tykkää kyllä repiä mutta siihenkin pitää olla se tietynlainen mielentila, vire ja kuun täytyy olla just sillä kohdalla taivaalla että se leikkiminen on kivaa. Tai sitten mä oon vaan aivan älyttömän surkia. En tiä, perseestä. Mikä tän mutinan ja kitinän tarkoitus oli? No eipä kyllä oikiastaan yhtään mikään, tuskimpa kukaan edes on tätä tänne asti lukenut :DD Mutta, tuntuu turhauttavalta, NIIN turhauttavalta tää homma. Möff. No kun tokossa ei tunnu löytyvän minkäänlaista yhteistä, kauniin ihanan ihkun heleää yhteisäveltä niin ilimoittaudutaampa agilityyn, semmoseen kivaan mölliryhmään. 2 ekaa kertaa jäi pois juoksujen takia ja viime viikolla oli ensimmäinen. Ohjaajalla heitti melekeen pökäleen pöksyyn ku rakenneltiin semmonen kiva, ainaki 13 esteen pieni sarja siihen sitten niin "valssi valssi valssi valssi" no mitä helevettiä, enhä mä sellaasista mitää tiedä! Onneksi saatiin ottaa kolmen esteen sarjoissa (voi ristus notta nolotti, olin valmis juoksemaan hallista pois ja toivottamaan kaikille todella hauskaa loppuelämää ratkiriemukkaan lajin seurassa !) ja mitäpä tekee Ruuti? "Ai että mua pelottaa, kaikki haukkuu ja me ollaan hallissa, ai ai ku pelottaa äiti mä roikun sun perseessä kiinni ja kierrän kaikki esteet eikö oo hienoa!" Jepppp. Ohjasin kaikki päi helevettiä ja tuli jotenkin sellanen olo et "joo, ota ne seuraavat esteet vaan, menkää nyt tää rata äkkiä loppuun, joo siihen kohtaan valssi, joo ottakaa uudestaan joo noni viimeset esteet siitä vaan ja seuraava" Siis noin ei kukaan sanonut, EI vaan tuli sellainen olo ja mähän nyt oon vainoharhainen muutenkin. Kiirushan tossa kurssilla tulee ku kaikkien on toki kerettävä menemään MUTTA ahdistaa olla sielä muiden tiellä ja niiden aikaa viemässä joille tosta kurssista varmaan on jotain hyötyäkin. No, kaikkien onneksi (en siis nauti siitä että koirani ovat kipeinä!) Ruutilla on nyt yskää (Kennelyskän itämisaika tapauksesta riippuen 1-14 päivää, yskiminen alkoi muistaakseni torstaina? Kele!) ja näinollen se jää kotiin ainakin tälle kertaa ja varmaan vielä ensi viikollakin. Oon yrittänyt valaa tota tässä betoniin ettei se rasittuis, heleppo homma! Mutta, meen urheasti kuitenkin ainaki kuuntelemaan ja katsomaan ku muut liitelevät sielä radalla. AI että, tästä tulee mun uusi laji, ehdottomasti. Miksen mä voi vaan jo myöntää sitä että mä en tuota haltsaa ja piste, antaa olla?! ANGSTY >:O Ehkä huomenna näyttää paremmalta, toivottavasti äitin kirppu ja Tuiperski lopettais ton köhimisen äkkiä, inhottavan kuulosta ku noi kakoo :( Ruutikin viihtyy sängyllä öisin, sitä paleltaa. Mut mamma halaa ja suukottaa niistä taudin pois, kovasti on ainakin yritystä! Ja jos joku tulee tän Ruuti -dissauksen jälkeen selittämään, kuinka mä vihaan mun koiraa enkä hyväksy sitä sellaisena kuin se on. On totta että meillä on lovehate tragedy tässä menossa, rakastan pientä kirppuani :) Ruutissa on paljon hienoja, tosin täysin selittämättömiä puolia, se oivaltaa asioita helposti - kahvikuppien kilinä tarkoittaa sitä että täytyy käskeä pappa juomaan kaffia jne :D Jos Tuisku lähtee pupun perään yöllä, Ruuti juoksee mun luo "Äiti tuu mennään, Tuisku karkas, äkkiä nyt, tuu jo!" ja sen kanssa arki on alkanut sujumaan kepeästi, enää ei tartte ihan kaikelle haukkua ja murista eikä ihan kaikkia ihmisiä tarvi välttämättä pelätä tai vierastaa (Tosin lapsia se pelkää edelleen) eikä sitä tarvii aina taistella pihalta takaisin sisälle vaan viimesimpien juoksujen jälkeen se tulee ensimmäisenä koirista sisälle! En tiedä, mitä on tapahtunut, oisko aivot kasvanu tai kehittyneet herneestä kenties... joksikin isommaksi palloksi, ei kuitenkaan mandariinilksi. Ar, taas meni dissaamiseksi! No kummiskin, kultainen pikkunen mussukka joka on aina iloisin kun tuun kotiin, ei kukaan muu jaksa vetää semmosia hepuleita kuin tuo eli ehkä se jollain tasolla tykkää minusta vaikken sitä välttämättä aina ansaitsekkaan. Ja mitä tulee siihen hyväksymiseen? Mä yritän sitä kokoajan, siis harrastuspuolella nää ongelmat on, kotioloissa saa mun puolesta tehdä mitä tykkää, heleposti tuo tossa mukana menee kuitennii. Ja miksi angstaan näitä asioita tänne? Jos jollakin olisi jotain fiksua sanottavaa näiden jälkeen, mitä voitaisiin lähteä koittamaan tälläisen "koira käyttää ohjaajaa" juttujen jälkeen. Aa, mikäs muu tässä ahistaa? Se ettei olla edistytty sitten yhtään sen jälkeen ku Ruuti oli ½ vuotias. Luoksetulo on samalla tasolla, seuraaminen ja perusasennot kanssa. Ja nyt voin myöntää että KYLLÄ, treenaan AIVAN liian vähän siihen nähden mitä haluaisin koiran osaavan, yritän näet käydä töissäkin joskus ja tienata rahhoo. Ja sitten ku tämä saakelin talavi loppuu niin elämä vähä helepottuu kun ei oo näin pimeää kokoajan. Siisti herätä kello 11, käyttää koirat kusella ja ruokkia ne, juoda aamukaffia ja nörätä ja sitten kello on puol 1 tai 3, meet töihin ja tuut sieltä ennen kahdeksaa ja tajuat ettet jaksa mitään enää treenata (+ mun koirat on muutenkin jo liian ilta-aktiivisia, pitäis saada ittensä reenaamaan aamusta!) joo, tää ei nyt liittyny koko hommaan oikiastaan mitenkään. Mutta eipä oo huolen häivää, jokatapauksessa mulla on terve koira näin ainakin luustollisesti. Niinkuin joku mahd. huomasikin tuosta Ruutin poksista, lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja koko selkä täysin normaali :) Polvet ja silmät on jo aiemmin terveiksi todettu. Ei huolen häivää siis niistä (paitsi silmistä) enää :) On ainakin lupa harrastaa, noin niinku luustollisesti ja kropallisesti. Katsellaan. Kirjoittaja painuu nyt tupakalle valmistelemaan itseään henkisesti "Angstyä" sarjan toiseen osaan: Tuiskuun. Huoh :/
Loppuun pari kuvaa Ruutista ekassa kokeessa, seuraamisesta molemmat. Perusasennot on ihan alkeistasolla eikä tuo seuraaminenkaan näytä hääppöseltä (nää siis taitaa olla ainoat missä se seuraa ees jotenkin...)
18.08.2008 - 00:57
Meinaan niistä mahdollisista kisoista. Ajattelin nyt itseäni ja asiasta kiinnostuneita ihmisiä vähän valaista, missä me mennään liikkeiden suhteen, oikeasti.
Paikallamakuu aika 4 min, koiria 3-8
Seuraaminen taluttimetta "Kaavio sisältää käännöksiä oikeaan ja vasempaan, täyskäännöksiä, pysähdyksiä sekä hitaan että juoksuosuuden. Lisäksi seuraamiseen liittyy käännöksiä paikallaan ja askeleita (1–3 askelta) eri suuntiin."
Liikkeestä istuminen
Luoksetulo "Välimatka 25 metriä, Koiran tultua noin kolmasosan matkasta ohjaaja käskee sen pysähtyä seisomaan, jonka jälkeen ohjaaja kutsuu koiraa. Koiran tultua toisen kolmasosan matkasta ohjaaja käskee sen maahan, jonka jälkeen ohjaaja kutsuu koiran luokseen perusasentoon"
Ruutu "Ohjaaja käskee koiraa menemään n. 25 m:n päässä olevaan merkittyyn ruutuun (3 m x 3 m), jossa koira käsketään maahan. Ohjaaja kulkee kohti koiraa ja kääntyy n. 2 m:n päässä koirasta oikeaan/vasempaan. Kuljettuaan n. 10 m ohjaaja kääntyy oikeaan/vasempaan kohti lähtöpaikkaa. Kuljettuaan n. 10 m ohjaaja kutsuu koiran mukaan seuraamaan. Lähtöpaikalla ohjaaja pysähtyy ja koira istuu perusasentoon."
Hyppynouto
Metalli
Tunnistusnouto
Kauko-ohjaus (=kaket) "Etäisyys 10 m, vaihdoissa aikaa 5 sek. Asentojen vaihtojärjestys on: istu–seiso–maahan–seiso–istu–maahan tai seiso–istu–maahan–istu–seiso–maahan."
Kokonais
Eli Paikallamakuu 9 x 4 = 36 Seuraaminen 8 x 3 = 24 Liikkeestä istu 10 x 3 = 30 Luoksetulo 5 x 4 = 20 Ruutu 7 x 4 = 28 Hyppynouto 9 x 2 = 18 Metallinouto 8 x 2 = 16 Tunnistusnouto 0 x 4 = 0 Kaket 8 x 5 = 40 Kokonais 9 x 1 = 9 Yhteensä 221 eli kolmonen irtois tolla, 3 pistettä vajaaksi ettei tulis kakkostulos. Eli jos esimerkiksi kaukoista tulis kasin sijasta ysi niin saatais just ja just kakkostulos :D Kivaa spekulointia. Pisteet saattaa sitten olla väärinki laskettu, mutta äläkää tuluko ruinaamaan, emmä jaksa korjata kummiskaa. NIH. ::Thinkk |
Kirjoittaja
Parkkipaikka. Kirjoittajana kahdenkympin kriisin ohittanut koiraharrastaja, jolla ei aina mene kovin vahvasti... :D Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 BH TK2 Tuisku
![]()
Korvaamaton.
Silmät: OK [10/08] ![]() Ruuti
Yllättävä Rinsessa.
Varma
Rakastettava. Rakastava. Pentu.
Minne matka?
~ 9.-11.3 Poropaimennus, Sodankylä [R]
|
||