Pari viikkoa on nyt lääkityksen aloittamisesta kulunut ja ainakin koiran ruokahalu on ennallaan tai jopa kohentunut entisestään :P Kortisonilla tosin on odotetut mutta ikävät sivuvaikutukset : Vettä menee melekeen litra tolokulla ja kustahan tulee lähes saman verran :P Kaiken ramppaamisen, kusemisen ja juomisen lisäseurauksena tuo koira on laihtunut ihan olemattomiin :O Kontrolliin ku mentiin (KYLLÄ, idiootti pidin sitä 24 h paastolla ennen verikoetta ku havahduin vasta puol 11 iltaruokameininkeihin :( ) koira painoi 13,9 kg :O Siitä on siis kirjaimellisesti lähtenyt kaikki ne vähätkin lihakset mitä tuossa on ollut + rasvaprosentti mahtaa olla nolla. Vaihdoin sitten perjantaina sille oikein extraboost power ruoan ja ny son sitte ollu ruikulla :P Mutta lauantaina illalla painoa oli jo 15 kg :) Munuaisarvot oli siis viitearvoissa, jippii :) Krea 52 ja Urea 7,2 (viimeksi siis K 175 ja U 30). Perjantaina saatiin Na C -suhde joka ei vielä ollut korjaantunut ihan täysin, Natrium 142 mmol/l  ja Kalium 5,1 mmol/l kun ennen lääkitystä nää oli 127 ja 6,5 (Viitearvot natrium 144 - 158 ja kalium 4,0 - 5,4) mutta todella hyvällä mallilla tämäkin nyt :) Lääkitystä ruuvattiin hiukan: nostettiin Florinef kolmesta tabletista neljään tablettiin päivässä ja prednisolonia laskettiin <3 kahdesta tabletista tablettiin. Juominen on vähentynyt parissa päivässä selkeästi eikä oksentelua tai pahoinvointia laskusta huolimatta oo tullu, parhautta <3 Parin viikon päästä on seuraava kontrolli sitte taas !

Nuaremmilla naisilla on molemmilla juoksu päällänsä, Ruutilla väliä tuli kutakuinkin 7 kk, jos se pitää tän välin seuraaviin niin solis sitte syyskuun alkupuolella / puolessavälissä seuraava juoksu :) Jänskää! Tästä juoksusta olis ollu paljon fiksumpaa astuttaa, pennut olis ollu kutakuinki kesäkuun puoles välis luovutukses :P Mut aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta!

Mutta eipä jäädä märehtiin tuota vaan: Me lähäretään meikän synttäreiden aikaan Lappiin! Poropaimennustestiin, katotaan mitä meidän Neiti Jäkälätassu sanoo. Plussana poropaimennustapahtumaan on tietenkin se että pääsen elämäni ensimmäistä kertaa TALVELLA Lappiin, näkee Sannaa ja mahdollisesti muitakin tuttuja ja pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin (mm, pitkän ajomatkan aikana ;D). Mulla oli soppelisti kesälomia jäljellä vielä niin käyttelen yhden viikon tuohon reissuun. Sitten tuleekin kohta jo ihanasti huhtikuu ja meikät lentää pääsiäismaanantaina Tampereelta Lontooseen :) Perjantaina bäkkis ja lauantaina kouluttaudutaan kesää varten muksassa seurassa jälleen! Sitte viikon päästä tuosta vuoden ehdoton kohokohta, Paimensukuisten Katselmus Oulussa ja ihan PARASTA olla Oulussa, mitä todennäköisimmin tulee kuitenkin paljon Ruutin sukulaisia paikalle, parasta parasta parasta! :) Siitä seuraavana vkloppuna on sitte parit ryhmikset ja sit toukokuu varmaan angstataan valeraskaana (koirat, en minä) ja kesäkuussa aletaan sitte kisaamaan aksassa Ruutin kanssa.

Tästä on tullu joku yleisten kuulumisten vuodatuspaikka, eikä reenipölinää :P Tosin, mei olla hetkeen mitään oikiaa tehtykään joten eipä ole kerrottavaakaan joten bai bai.

Ja jatketaan Tuiskun sairaskertomus loppuun tai ainakin ensimmäiseen välietappiin saakka:

1.2
Aamu alkaa taas vaihteeksi lääkärillä yhdeksältä. Ensin otetaan 12 h:n paastoverikoe ja lykätään perään kinkkuun piikillä ACTH-hormonia ja puolentoistatunnin päästä uus verinäyte. Verinäytteen nro kakkosen jälkeen Tuisku laitetaan taas tippaan, litra olis tiputettavana. Koira on super helppo potilas, antaa piikittää, kanuloida, käy nesteytyksessä pissalla ulkona mun kanssa eikä ravistele tassujaan tms, aivan mahti tyyppi :) Kahdentoista jälkeen saadaan Vetlabista kilppariarvot jotka oli ok, natrium - kalium suhde pielessä. Koira piristyy taas nesteytyksen jälkeen, pöllii kotona luun ja ottaa jopa juoksuspurtteja pihalla ! Ihanaa :)

2.2
Eiliset rasituskokeen tulokset tuli kahdeltatoista ja lääkäri soittaa diagnoosin (jota siis epäilin itsekkin maanantaina...) Tuiskulla todettiin siis addisonintauti eli lisämunuaiskuoren vajaatoiminta. :( Lähdettiin lääkäriin nesteytykseen (250ml), saatiin resepti lääkkeisiin, kortisonia suoneen. Sain haettua lääkkeet samana päivänä ja alotin illalla antamalla vaan Florinefin koska kortisonia sai jo pistoksena lekurissa. Annostus siis ainakin kaksi ekaa viikkoa Florinef 1 tabl aamuin illoin, Prednisolon 1,5 tabl aamuin illoin.

Semmonen homma. Nyt on kohta ensimmäinen viikko lääkityksellä mennyt. Koira on pirteämpi selkeästi mutta lenkille en oo saanu (hyvä niin) vielä lupaa sitä viedä, katsotaan vaikka sitten ekan kontrollin jälkeen. :) Tuisku juo aivan hirveästi nyt ja pissaa myös. Edellisenä yönä heräsin käyttämään sen ulkona kahdelta ja neljältä ja nyt viime yönä se oli pissanu kaks kertaa sisälle :/ Eli tervetuloa pentuaika ja matot pois lattialta! Kuulemma tuo juominen ja pissaaminen tasaantuu ajan myötä, I really hope so, on tuokin inhottavaa katsella ku toinen elää vesikupilleen ja kitajaa kokoajan rakon halkeamispisteessä ulos TAI pissaa sisälle ku äiti ei herääkkään käyttämään sitä ulkona :(( Ja siis, tottakai mä olen onnellinen siitä että Tuisku on hengissä, suht hyvinvoiva ja syy selvisi, toivon vaan ettei sen loppu elämä oo juomista ja kusemista.

Ja toinen asia mikä voi KYLLÄ, ketuttaa todella rankasti. Meinaan kisaaminen ja harrastaminen: Agistahan tuo jäi eläkkeelle jo selkänsä takia mutta tokossa meillä olis ollu vielä niin paljon tekemistä ja saavutettavaa! Mun täytyy näemmä aina koirien kanssa oppia kantapään kautta eikä toista tilaisuutta suoda. Ja kyllä, vähän jo kypsyttää ihmisten "kyllä se siitä, onneksi syy selvisi ja tautiin on lääkkeet" kommentit koska se ei nyt helpota oikeastaan mitään. JOO-O, tottakai se on tärkeintä että koira on elossa ja toivon mukaan elää vielä pitkän elämän MUTTA sehän on itsestäänselvyys että oon helpottunu oireiden selviämisestä. Jotenkin vaan tuntuu että kaikkien mielestä mulla ei ole mitään syytä olla a) pettynyt b) vittuuntunut c) ahdistunut siitä, ettei mulla tosiaan ole maailman parasta tokokaveria enää käytettävissä. JA nyt joku fiksu tulee ja sanoo että "ainahan sä voit tehdä siitä temppukoiran" TAI "ainahan sä voit sen kanssa treenata" ja näihin a) Riippuen siitä miten se lääkitys kohdille saadaan, en tiedä voidaanko "edes" treenata, miten suuri stressi se tuolle on, alkaako reagoimaan vai pysyykö normaalina (jos ette tajua mistä puhun niin käykää lukemassa, mitä se lisämunuaiskuori oikein tekee) ja b) mikä ihmeen into mulla on treenata koiraa ilman kisoja? Joo, oon taas hirvee esineellistäjä hullu koiranvihaaja varmaan kun ajattelen näin mutta ei mua motivoi "omaksi iloksi" tekemiset. VAIKKA, ei mua erään liikkurin mukaan pitäis motivoida tuo meidän "kisaurakaan" kun meillä on NIIN paljon käyntejä voittajassa eikä yhtään ykköstä, enkö mä yhtään oo miettiny paljonko mulla on menny siihen RAHAA?! Voi saatana, arvatkaapa kuinka hyvin meidän koe meni tollasen voivoottelun jälkeen? Annan vihjeen, ei kovin hyvin. Onneksi se oli meidän elämämme toiseksi viimeinen tokokoe, viimeinen menikin vähän siedettävimmissä merkeissä. Ja joo, nyt sitte joku sanoo et "onhan sulla vielä kaks koiraa?" ja joo, kumpikaan ei oo mikään tokohirmu, niinku Tuisku. Ruutia kiinnostaa vaan aksa ja Varma on niin angstinen ja herkkä etten tiedä mitä ja miten sen kanssa pitäisi tehdä et sais sen toimimaan edes 5 min kauemmin treeneissä. Hohhoijja. Vituttaa.

Ja kiitos kaikille jotka on oikeasti olleet tukena tässä meidän sairasteluprosessissa, en unohda teidän tukeanne koskaan :)

Tuisku on elämänsä ensimmäistä kertaa kunnolla kipeä, itse asiassa, ensimmäinen mun koirista joka tarvitsee näinkin paljon lääkärihoitoa… Kirjasin tähän ylös mun mielestä ”ekoista” oireista eteenpäin…

20.1.

Käytiin ensimmäistä kertaa viikkoon pidemmällä riekkulenkillä, koska Varmalle tuli jonkunlainen flunssa soppelisti 1vee pileiden aikaan. Koirat juoksivat vapaana n. 7 kilometriä lumessa peuhaten, Tuisku toki keskittyi haistelemaan tienvieruksia ja ravailemaan kevyesti, välillä komensi nuorisoa. Ruoka maittaa ja kaikki on hyvin.

21.1

Työpäivä, koirat mukana töissä ja illalla käytiin kotona. Koira on kutakuinkin ok, ehkä hieman väsynyt. Muistan kuinka issee kysyi eikö se voisi jäädä heille yhdeksi yöksi kun näyttää olevan väsynyt ja haluton lähtemään meidän kanssa, sain koiran kuitenkin lähtemään. Puoli kahdeksan maissa käytiin hallilla nuorison + kaverin kanssa katsomassa päästäiskö treenaamaan ja käytiin pikkunen lämmittelylenkki, Tui jäi autoon. Normaalisti jää siis kiljumaan ja karjumaan perään, nyt ei kuulunut mitään ääntelyä. Tultiin n. 5 min päästä takasin ja lähdettiin sittenkin metsälenkille, n. 5 km. Tuisku ravailee ihmisten tahdissa, välillä jää porukasta ja ontuu yhtä tassua ilmeisesti kylmästä pari kertaa (tassuissa ei lumipaakkuja). Kämpille päästyä ok. Lähdin käymään Lapualla tokokonsultoinnissa ja takasin tullessani (3h?) Tuisku oli oksentanut kerran. Annoin iltaruoan kaikille normaalisti ja kaikille maistu.

22.1

Kaveri tuli koiransa (tuttuja) kanssa kylään ja lähdettiin 5 kilsan lenkille, suurinosa metsässä polkua pitkin joten aika vaihtelevaa rankkuudeltaan. Kaikki koirat mukana vaikka mietinkin aamulla vielä otanko Tuiskua koska oli vaisun oloinen, epäilin selän olevan taas jumissa. Kaiken kukkuraksi eksyttiin metsässä n. puolessa välissä matkaa ja jouduttiin rämpimään umpihangessa, kallioita ylös ja alas ja taas ylös. Tuisku-parka hiippaili meidän jalanjäljissä L .Aikaa lenkillä kului 1½ h ja n. tunnin kuluttua Tuisku oksensi ensimmäisen kerran ja sitten tunnin kuluttua.. Ja kolmannen ja neljännen ja…. Yhdeksän jälkeen illalla (5 tuntia ensimmäisestä oksennuksesta) taisi lopettaa yrjöämisen. Nukkui ja ei meinannut juoda edes tonnikalavettä (Tuisku on siis super ahne!). Siirsin koiran paastolle.

23.1

Väsynyt meininki, mulla vapaapäivä töistä. Ei oksua, ei ruokaa. Eikä lenkkiä !

24.1

Aamulla ruoka maittaa! Illalla käytiin hallilla treenimässä nuoriso, mumma oli väsynyt eikä taaskaan ”normaaliin” tapaansa kiljunut tai hötkyillyt… Tehtiin pieni seuraamispätkä ja perusasentoja. Annoin iltaruoan joka laski hyvin. Yöllä alkoi oksentelu taas, n. 4 kertaa laattasi.

25.1

Aamulla heräsin kun Tuisku yritti juoda vettä, kuulosti lähinnä maiskuttelulta kun juomiselta. Varman ja Ruutin aamuhepuloinnit ei Tuiskua hetkauttanut vaan nukkui keskellä lattiaa välittämättä kahdesta idioottiapinasta mitään ja siinä vaiheessa soitin lekuriin ja sain parin tunnin päähän ajan.

Otettiin perusverenkuva, arvot ok. Lämpö ok. Etuvatsaa aristaa, selkä arka. Aloitettiin ab-kuuri ja sai pistoksena oksennuksenestolääkettä. + Ruokana riisikanamössöä. Söi kuppinsa tyhjäksi illalla, parikin kertaa annoin pienen annoksen. Väsynyt…

26.1

Oksennuksenesto lääkettä ei saanut apteekista tuon kokoista mitä määrättiin, siispä käytiin ottamassa klinikalla pistoksena. Pistoksen jälkeisen ruokansa söi HOTKIMALLA vanhaan tyyliinsä, ihanaa J Iltaruokakin laski, ei niin hyvällä ruokahalulla tokikaan. Nutriplus-geeli maittaa hyvin.

27.1

Aamulla ei taaskaan ruoka maita. Lääkärille aamupäivästä taas ottamaan oksennuksenesto lääkettä. Ultrataan kohtu ja virtsarakko, ok. Lämpö ok, perusverenkuva ok. Painoa tullut lisää yli puoli kiloa! Selkä aristaa edelleen joten ab:n lisäksi kipulääkettä ensin pistoksena ja kotiin tabletteina. Lääkärin jälkeen, illalla (15:00 – 19:00 välisenä aikana) koira oli syönyt riisikana mössöä pari suullista. Väsynyt ja ”löysä”. Myöhemmin illalla ei enää ruoka maita.

28.1

Itse olin töissä, webkamera oli päällä päivän, Tuisku oli nukkunut koko päivän sängyllä, eväänsä lotkauttamatta. Ruokaan ei koskenut koko päivänä. Ab ja kipulääke jatkuu edelleen (siis kuuria jäljellä..) Ontuu lenkillä ja hyytyy välillä, joutuu patistamaan mukaan ja liikkumaan reippaammin ettei tassut palellu.

29.1

Ei suostu katsomaankaan ruokaa. Käytiin nuorison kanssa lenkillä Tuiskun ”ex-äidin” eli kasvattaja –Anniinan kanssa eikä Tuisku ”vierasta kummemmin” reagoinut vaikka Anniinan näkeminen on aina tosi iso juttu Tuiskulle, pysyi tiiviisti Anskun rapsuteltavana mutta siinä se. Käytiin kotikotona jossa juoksi suoraan mun sängylle nukkumaan eikä liikkunut sieltä mihinkään ennen kuin lähdettiin kämpille takasin. Ei syö iltaruokaansakkaan.

30.1

Aamulla kolmet oksennukset olkkarissa ja tietoa lekurille. Pyysi varaamaan ajan heti mutta en päässyt viemään kun olin töissä L Ei syö, yllättäenkään. Päivän levättyään ja iltapissalle lähtiessä on väsynyt ja nuutunut, ontuu kaikkia jalkojaan kylmästä (pakkasta -10), joudun patistelemaan että pysyy lenkillä meidän mukana (”lenkki”, puoli kilsaa hidasta taapertamista), illalla kokeilin tassuja ku hää nukku ja IHAN kohmeessa L TÄSSÄ vaiheessa, kun aloin Haikan Sarin ”koiran uusi kotilääkäri” kirjaa selailemaan juolahti vasta mieleen ajatus mistä Tuiskun kunnossa voisi olla kyse…

31.1

Puoliltapäivin sitten taas lekuriin. Otettiin röntgenkuvat vatsalaukusta, keuhkoista, ok. Lämpö pikkusen alle 38. Verta aletaan pumppaamaan urakalla, moneen putkiloon (Perusverenkuva, laajaverenkuva, munuaispaketti) ja lisäksi Vetlabbiin lähti T4, TSH sekä natrium – kalium suhde. Tuiskua nesteytetään n. 3 tuntia ja ihme kyllä, muutos näkyy heti puolessa tunnissa! Koira virkistyi ja alkoi reagoimaan ääniin yms, ihanaa! J Laajemmasta verikokeesta tuli tulokset viiden aikoihin mulle sähköpostiin. Urea ja Krea olivat ainoat yli viitearvojen eli krea 175 (viitarvot 43 - 115) ja urea 30 (viitearvo 1.4 – 9.0). Sovitaan lääkärin kanssa että jatketaan hoitoa seuraavana päivänä yhdeksältä eli illalla 9 jälkeen ei ruokaa sovi antaa enää koska aamun testiä täytyy edeltää 12 tunnin paasto. Lekurin jälkeen koira nukkuu edelleen mutta liikkuu reippaammin ulkona eikä onnu enää. Puoli yhdeksältä aloin laittamaan neitokaisille ruokaa ja hyväne aika, mummahan oli soppajonossa kanssa!! :JJ Naudanmahaa lätkäsin kuppiin ja hän alako syömään, hotkikin aluksi mutta sitten tökkäsi, piti luovan tauon ja jatkoi sen jälkeen (söi ehkä 150grammaa). Ruoan jälkeen on nukkunut tyytsärinä pedillään viltti päällä, kohta käydään iltapissalla jonka jälkeen mennään iltalevolle. Jatketaan tänne kun jatkettavaa on! Toivottavasti saadaan mummapupunen kuntoon … :(<3

Pitäis kirjoittaa aina heti ku tulee jotain aihetta siihen, ei tälleensä muista mitn...

Lohtajan tokokoe meni aika reisille johtuen ohjaajan kettuuntumisesta seuraamiskaavioon :D Pisteitä en muista ulkoa, ei tainnu tulla ees tulosta. Vittumaista paskaa siis. Seuraava koe oli viikon päästä tuos viiden kilsan päässä joka meni vielä huonommin ku olin veettuuntunut vuorostani höpöttävään tuomariin ja höpöttävään liikkuriin, jesus että mua ärsyttää koko koe vieläkin :P Eli suurinosa liikkeistä meni nollille, miten yllättävää. Nyt ollaanki pidetty koe taukoa miettien, miksi kisataan ja mikä on täysin merkityksetöntä kisoissa - tuomari, liikkuri ja muu paska. Plaah. En tiä, kisaisko yhen, kaks vai ei yhtään koetta tälle syksyä. Let's see.
Sjoen kokeen jälkeen vaihdoin autoon koirat ja lähettiin ajelemaan Paimioon junnujen kanssa, sunnuntaina Varma depytoi näyttelykehät pentuluokassa ja Ruuti avoili vuoden tauon jälkeen :) Näyttelypaikka oli muksa, seura muksaa ja kaikki muksaa :) (VAIKKA sielä oli joku kehänlaidalla huudellut miten joku kehtaa tuoda rumia paimensukuisia kehään, saa Ruotsalais tuomarikin IHAN väärän kuvan koko rodusta! ;D ) Varman esitti taitava junnuhandleri Juni (en vaa yksinkertaisesti saanu sitä liikkumaan iloisesti mitenkään!). Urospennuissa oli yksi koira, narttu pennuissa kolme. Varma oli PEK1 kera KP:n ja lopulta VSP -pentu! O__O WTF?! Görän Bodegård toimi tuomarina ja arvostelu:
"Hyvät mittasuhteet. Hyvät linjat. Kaunis pää. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvät liikkeet sivusta, takaa hieman ahtaat. Kaunis väri."

Takaa liike tosiaan on ahdas ja pää on kesken kehityksen :P Väri on kyllä kaunis ja mittasuhteiltaankin korkeuttaan pidempi ;DD Haha. Hauskaa viihdettä! Suurkiitokset vielä Junille Varman handlaamisesta!
Ruutin kanssa pääsin itse kehäilemään, piru että koiran esittäminen on KIVAA :) Oli super hyper muksaa kyllä :) Ruuti sai toisen ERInsä ja sijoittui toiseksi avo nartuissa :) Arvostelu: "Mukava narttu jolla hyvät mittasuhteet ja raajaluusto. Ei täydessä turkissa. Hyvä pää, erinomaiset kulmaukset edessä ja takana. Liikkuu hyvin"

Kaikkineen oikein onnistunut ja yllättävä reissu oli Turun elonäyttelyssä siisen :) Seuraavaksi mennään Varman kanssa pentunäyttelyyn 24.9 Hämeenlinnaan (Kasvista moikkaamaan samalla!) ja sitten olis yhdistyksen erkkari Jyväskylässä 2.10, jos Ruuti on turkissa vielä niin ilmoitan sen samalla, oli sen verran oudot tuomarit et käydäämpä kiertääs vähä. Kiitos Nitalle ja Antille yösijasta ja ruoasta! Mä vaan sika tuun ja syön aina kaiken. :( Hö!

15.8 palattiin juoksutauolta Ruutin kanssa uusien kouluttajien aksareeneihin :) Ekalla kerralla tehtiin jaakotusta ja mä OPIN SEN! WUHHUU, herrane aika, ristuksen isoo rasti peräseinähä! O__O ? Viime viikolla tehtiinkin pidemmästi rataa jossa tuntu olevan vaikeita kohtia jotka kuitenkin sain selvitettyä jotenkin ja Ruu oli pätskänä An kontaktilla :) Jaakotuksella (muistaakseni) ohjattiin se yks aita jonka jälkeen Aalle ja piti jatkaa juoksua eikä jarrutella minnekkää, Ruutiha veti kontaktit pois pelistä ja ryntäs meikän perään - sama uusiksi namialustalla - koira otti kontaktit ja nappas tietty makupalan ja sain reippaasti etumatkaa siihen, mun aita ohjauksetha meni vituillee ja uusiksi sama ja koira otti kontaktit muttei kattonutkaan sitä alustaa jolle se nami oltiin jätetty O__O Uskomato tyyppi kyllä! Tänään sitten takaaleikkauksia (niissä Ruuti on hyvä. TAI, näin mä luulin) jotka meni just niinku ohjattiin eli päin persettä <3 Mut tänää tuntu taas et hahmotin rataa ees jotenkin ja tajusin MIKSI joku kohta ohjataan näin eikä noin jne jne jne mutta olin ryhymän viimenen ja meiltä loppu aika kesken eli ei tehty koko harjotusta. PLA! Harmittaa toki mut kerettiin jotai ees. Möömöö, Ruut oli pätskä ja kulukaa niin vakavana menossa mukana :) Tommosen kans on ehottomasti kivaa aksailla (vaikka en meinannukkaa päästä juoksemaan ku reidet on nii hellänä viikonlopusta) aka leiriohjaajien palautevkl oli Espoossa ja hypeltii lauantai-illan kunniaksi vähä munamies viestiä :DDD Voin sanoa et tuntuu etureisissä, koittakaapa huviksenne ;) Lauantaina reenattiin tosiaan aksaa Frantsin Ninan opissa, samoin sunnuntaina. Vaikka Tuisku on aika ärsyttävä ohjattava niin tarttee kyllä hattua nostaa et Mumma pystyi tekemään edes jotain vaikka olin ite aika (lue, todella) ahdistunut molempina päivinä :P Molemmilla kerroilla vaan petras eikä laamaantunut lisää mikä on aika outo reaktio kyllä - sunnuntaina (vaikka oltiin "hinkattu" samaa jo pidempään) niin viimeisillä toistoilla tyyppi oli ihan "MENNÄÄN JO!" -fiiliksellä O__O Kummallista. Apua, olis lauantainaki pitäny kirjoittaa heti Ninan palautteet mun ohjaamisesta (joka oli paskaa molempina päivinä<3) mut ehämmä enää muista :( Sunnuntailta on muistiinpanoja - vippausta ja poispäinkääntöä ärrän ja veen kanssa. Mua alakaa aina ahdistamaan hirveästi tommosis tilanteissa ku aattelee vaan kokoajan kuinka kouluttajaa vituttaa ku mä oon niin daijuidiootti enkä tajua mitään ja ne sanoo mulle samat asiat kuuteen kertaan ja sit hahmotan sen ekan askeleen vasta ja noin 20 esimerkin jälkeen mä osaan sen toisen askeleen ja seuraavana päivänä oon unohtunu koko jutun jo :( Ja kun aksa on mulle noin vaikeaa niin mun mielestä on tosi kummallista että pohjimmiltani haluan kuitenkin oppia ohjaamaan ja tajuamaan agilityä?! Hirveää masokismia, sanoisin. Puuh!

Mulla on hallille nyt jopa oma avainkin :) Tarttee ens kuulle maksaa kk-maksu niin pääsen reenimään Ruutin kanssa keppejä verkoille, Tuisku meni niillä yks ilta tosi kivasti vaikka hyppäski pari kertaa tasaloikkaa verkon yli XD Taitava tyyppi! Varmalla tosiaan alkoi juoksu kutakuinkin 7 kkn ikäisenä ja ootellaan innolla et ne loppuu ja päästään reenimään hallille siivekkeillä ohjauksia :) Ruuti pitääs ilimottaa vielä startteihin tälle syksyä, katsotaa mihi lähetään. Kokkolaan ja Pietarsaareen tais olla viimeset ilmot tänään aka ei sinne, kepit pitää osata vähä itsenäisemmi ensin :)

NII! Ja Varman kanssa käytiin mätsäreissä viime viikolla ja molemmista punainen nauha ja toisessa pentujen toinen! Go Stina <3

Niin, terveyspuoltakin vähän: Ruutista tuli monivammane :P Ensin alko silmä rähmimään ja diagnoosina kyynelkanavien tukkeutuminen (toinen melki tukossa ja toinen tukossa), maxitrol silmätipat. To oli kontrolli ja samalla näyte korvista - hiivatulehdus kummassakin, canofiteä ja putsausta 10 päivää. EIKÄ siinä vielä kaikki, samaisella reissulla huomattiin että takakannus oli turvonnut ja märkä, oli siis keskiviikon hakureeneis revenny mettässä juuresta ja koira oli nuollu toki kipeää varvasta koko yön :( Varvas ei vaivaa ainakaan nyt mutta eipä sitä voi hakuilemaankaan ottaa ny :( Josta päästään seuraavaan - sain Ruutia laihdutettua 3 viikossa puoli kiloa! :) Ollaan käyty nyt kolmesti reenaamassa porukalla hakua, Varma on tehny vierailla maalimiehillä vaan motivaatiota ja kerran tuuli-ilmaisua - no prob :) Tuisku on ollu kaks kertaa mukana ja muistellu hakua, ei siinäkään ongelmaa :) Ruutista tarttee vaihteeksi olla super onsku, etenee metsässä uskomattoman itsevarmasti ja tuntuu keskittyykin aina välillä eikä kaahaa ;D Tuuli-ilmaisu reenit ok senkin kanssa ja haukkuilmaisun reeniminen on hyvällä mallilla. Aka toivotaan että varvas toipuu tai leikataan pois mahd pian nii päästään jatkamaan ;) Varman kanssa päästiin LKH:n pentukurssille, saapa nähdä mitä meidän pään menoksi keksitään :)

Tokoa ollaan tehty kaikkien kanssa viikottain ja tänään sain aikaiseksi käydä starkilta kysymässä tunnari rimaa ja torstaina saa hakea :) Sitten alotetaan Tuiskun kanssa tehoreenit sen perkeleen tunnarin kanssa :D Tänään tehtiin törppöjen kanssa ja meikä törppö tyri vaihteeksi ja vituiksihan seki reeni meni :D Ruutua tehtiin hyvällä mielellä ja tajusin onneksi lopettaa todella onnistuneeseen toistoon. Ruutikin etsi omaa kapulaa heinikosta ja voin sanoa et tuon koiran kanssa tuskin tulee samanlaisia tunnarin kanssa ku Tuin kanssa, sen verran pätevästi tuo omaa nokkaansa osaa käyttää :) Varman kanssa tänään vähän aksa ohjauksia, kropan hallintaa ja kutsuruutu. Jos huomenna olis aktiivinen ja tekaasis koirille jäljet tuohon pellolle :) Ruutille vois itseasiassa tehdä pellolta mettään ... Think...

Mä en tiedä mikä siinä on mut syksyllä tulee aina hirveä treenaus into :) Liekö Kannuksen peruja... ;)

Nii, hä?? Mihin :D Heinäkuu on ollu "suhteellisen" kiirusta :o 8.7 käytiin Ruutin kanssa lekurilla hakemassa AB-kuuri, päässä oli suhteellisen ilkiän näköönen hotspotti ja näillä sademetsä keleillä mikää parane. Oli varmaan hienon näköstä ku Ruuti nukku mun sylissä odotushuoneessa ja mää kuorsasin kuola poskella ihan kympillä :D En muista ko. lääkärikäynnistä oikeastaan mitään, onneksi kaiken sai paperilla :) Perjantaina oltiin vielä vähän väsyneempiä, aamusta päivystävälle hammaslekurille ja sen enempää kyselemättä toinen yläviisureista revittiin irti .. Lopuksi "AI niin joo BTW! Et sitte syö tänään mitään kuumaa. Älä polta tupakkaa äläkä juo kahvia. HAUSKAA PÄIVÄN JATKOA!" ... O__O Ffffffuuuu! Illalla kävin viemässä koirat Kauhavalle josta Jenni poimi ne kyytiin, lapsukaiset lähtivät siis "lomailemaan" Kaustisille kolmeksi viikoksi :/ Mälsempi homma.

Lauantaina auton nokka kohti Loviisaa n. 13:00, perillä joskus 19:00. Oli yllättävän helppo ajella yksinään, aattelin et nukahdan rattiin taatusti :P Viikko kuluikin nopeasti ja väsyneesti leiriläisten ohjaajana, ilma oli mitä kammottavin, +33 astetta ja mereltä puhalsi kosteaa ilmaa leiripaikalle kokoajan lisää ja lisää. Mutta oli kivaa ruskettua! :D Viikon päästä lauantaina sitte vaikeuksien kautta voitoon eli Loviisa - Kehä kolomonen (?!?! MITÄ HELEVETTIÄ?) - Navigaattori veettuili - Ja vihdoin Tampere. Uuh. Hetki elbailua Jarin luona, käytiin mopolla kattoos Tammerfestin menoa ja aikasin nukkumaan. Sunnuntai kulahtiki sopivasti Särkänniemessä ja totesin että musta on tullu vissii vanaha :D Ei ehkä enää ihan NIIN hyvin kestä pää ja vatsa tota venkutusta, Viikinkilaivaki oli aiva järkky :D Delfiinit oli upeita,  nuorempien poikien meno oli sen mukasta et toivoisin saavani koiriini tollasta motivaatiota ees joskus. EES JOSKUS ;P Yällä kotia ja maanantaina töihin, viikko töitä ja lauantaina päivällä lähdettiin Tian kanssa ajelemaan Opeltsonin kyyditsemänä kohti Pohjoista, tarkotuksena siis käydä vähä samoilemassa reitillä Hetta - Pallas. Järkkäri oli mulla mukana sielä, kirjoitan siitä oman päivityksen kokonaan :)

Reissun jälkeen haettiin soirat Jenniltä, jälleennäkemisen riemu oli suunnaton! <3 Ruutin pää oli parantunut hyvin, silimänurkassa oli orastava hotspotti, noo... Lauantai meni siivoillessa ja sitte Kati ja Nemi saapuivat ilostuttamaan harmaata lauantaitamme - Suunniteltiin meidän Pariisin reissua jopa niin hyvin että meillä on nyt Hotelli varattuna 1,4 km päästä keikkapaikkaa ja lentoliputkin on ostettu ja maksettu (tai ainakin minä oon maksanu omani katille...) Sunnuntaina suunnistettiin "hyvin nukutun" yön jälkeen Nurmoon, ryhymänäyttelyyn. Lapinkoiria oli paikalla 10 ? ja tuomarina tällä kertaa Pekka Teini. Ruuti mennä viipotteli kehässä kivasti, vähän laiskasti vaan (ei ihimekkään, tyypillä oli oikein kunnon hotspotin alaku takapuoles...)

"Mittasuhteiltaan hyvä, hieman kevytpäinen narttu. Hieman kiilamainen kuono-osa ja otsapengertä voisi olla hieman enemmän. Runko rakentunut hyvin, raajakulmauksia voisi olla enemmän. Turkki tänään hieman pehmeä. Liikkuu tehokkaasti lyhyellä askeleella. Erittäin mukava käytös"   AVO EH, AVK2 (koiria luokassa kaksi ;))

Olin hieman yllättynyt! Mutta ihan kiva näin päin kuitenkin :) Näyttely oli tosi kivasti järjestetty, oli väljää, kehät oli ISOJA ja tunnelma tosi lepponen :) Suurkiitokset kaikille näyttelyn eteen töitä paiskineille Lagulaisille, TÄLLÄSTÄ LISÄÄ :)

Alkuviikko kului töissä, torstaina käytiin ekaa kertaa Agilityssä pitkästä aikaa. Meni ihan OK:sti, Ruuti liikkui vaikkei sillä tällähetkellä oikeastaan ole kuntoa ja tuo takapuoli mahto olla kipiä, perjantaina oltiin siis siinä pisteessä että takapuolesta juoksi kahdesta kohtaa silikka mätä - hotspottia lisää joka oli täysin mun aiheuttama. Lekuri kirjoitti varuuksi viikonlopulle AB-reseptin apteekkiin mutta sitä ei onneksi tarvittu, Ruutin häntä ja takalisto näyttää nyt verrattaen viime viikkoon tosi hyvältä :)

Viime viikolla treenailtiin kolmena iltana ja täytyy sanoa et oon kyllä iloisesti yllättynyt molempien tekemisistä :) Ruutikin tuntuu oikein mukavalta käteen tällähetkellä, iloista meininkiä! Tuiskulla meinaa keittää yli (???!!!) monessakin liikkeessä, oli palkkana pallo, naru, nappula tai pelkkä kehu? Ei tunnu mitenkään ahdistuneelta vaan enemmänki sellasta "VOI JUKRA ME TEHÄÄN HOMMIA  ^___^" -ilmeellä. Saa nähdä miten kauan tätä onnea kestää ;) Mistä tulikin mieleeni: Yritin ainakin saada Tuiskun kisailemaan voittajassa 15.8, Seinäjoelle. Sitten meinasin ilmoa 5.9 Vöyrille mut pahus, taidetaan olla tuola Helsingissä vähän vierailemassa sen vkl aikana joten taidan jättää sen väliin. Tuleehan näitä kokeita vielä :) Ruutia oon pohtinu kans ilmoitella mut myöhemmälle syksyä, Syys - Loka vaihteen jälkeen mahollisesti.

Eilen määki sit näin ees jonkulaisen "ukkosen", tuuli välillä suhteellisen rajustikkin, sähköt pimeni, vettä tuli ja mikä parasta - koko taivas leimusi aivan hulluna parin tunnin ajan! Yritin nikonilla räpsiä kuvia, turhaan. Onneksi isoveljen pokkari pelasti ja sain suht laadukasta videomateriaalia mut sain mä pari kuvaa ukkosen "inside" vitseistä :D Suomeksi siis, maasalamoja ei kameraan tallentunu, nää on vaan salamoja pilvien välillä :)

.

Hauskaa loppukesää teille ihimiset, mun pitääs vissiin opetella referoimista...

Koirailujen puolesta :) Tiistaina aksaa, meni aika kivasti, en meinannu pysyä kepeillä Ruutin perässä :D Ruttu kuunteli eikä kaahottanut hullunlailla putkiin - JES! Kokoajan mukavammin. Kesällä päästään ryhmään kanssa ja kun saisin aikaiseksi niin maksaisin pantin avaimesta ja kk maksut niin pääsis itekseenki reenaileen... :)

Jenni ja kummipoika sekä Kawa thö sollie saapuivat meille tiistaina, torstaina lähdettiin porukalla kuvauttaan koiria taas Ventelälle Kankaanpäähän. Koiria oli yhteensä 5 kpl meidän "joukkotarkissa", nyt oli siis myös Tumsuin vuoro päästä syyniin. Kyynärät OK, selkä (luojan kiitos!) OK ja lonkat C/C tai B/B, C/C:nä lekuri olis laittanu Kennelliittoon jos ne oltais lähetetty (FIX koira, eivät arvostele.) Voin laittaa joskus kuvat molempien neitien lonkista, kyllä niistä eron huomaa. Tuiskulla siis matalat lonkkamaljat, muuten täysin OK, ei moitittavaa.

Eilen käytiin vuoden tauon jälkeen kiertämässä kehää kultainen ketjupanta kaulassa (Kyseessä siis Tampere KV). Ruuti debytoi Avoimessa luokassa, tuomarina Ruotsalainen Nils Molin.

"Hyvät mittasuhteet, hieman hento kuono-osa. Hyvä purenta. Oikeanlaiset korvat. Erittäin hyvin kulmautunut. Hyvä rintakehä. Liikkuu erittäin hyvin. Hieman karvaton mutta karva on oikeanlaatuista."

ERI Ainut luokassaan joka ERIn sai, muille tuli EHta ja Hta :O ! Kuudesta avo-nartusta Ruuti oli yllättäen sitten AVK1 !!! O__O ME OLTIIN PARAS NARTTU KEHÄSSÄKIN! O___O HÄ! No mut, ei sitä SERTiä tälläkertaa tullu, ehkä Lahdesta sitten ;) Eivaan, olipa outoa ja jännää ja kivaa ja NÄÄ NÄÄ! Ei meitä kuiteskaan ekana kätelty PN-kehästäkään pois ;) Kyl kävi kehänlaidalla pieni kohahdus, Ruuti ja Mila (Kylkimyyryn Striida) edusti aika hienosti Paimensukuisia muiden keskellä, EH4 ja ERI1 :D <3 Ei kyl meinaa vieläkää käsittää, Ruttunen oli myös tuomarin mielestä ERInomainen <3 Huh huh, nyt on sitte ihan sama vaikka tulis hylykyä ja evaa ja tyydyttävää ja semmosta, mää elän tällä seuraavat 5 vuotta kehissä :D :D :D :D ! Huh huh. Kiitos Elsalle, Tialle, Katille ja Anniinalle mukavasta päivästä :) Innolla oottaen Lahden KVn tyydyttävää tai eriä. :D

Huomenna siis pystykäiskorvaiset soiramoiraset lähtevät kanssasi kohti Kansasia ja niinku Jenni osuvasti jo kirjoittikin "Odottaa, että pääsee huomenna angstailemaan Minnan kanssa tokojuttuja :D PP eli Paskojen Pystykorvien tukiryhmä kokoontuu!" Eipä siitä muuta, sikkekivaa käyä Kansasissa heinäkuun jälkeen ja parasta päästä Jennin kanssa treenaamaan <3 ! Katotaan, muistanko kirjoitella meidän angstailuista tänne mitään...

Mut, meillä on ollu Agilityssä kivaa! VOITTEKO KUVITELLA, mun mielestä son ihan hauskaa :D Eikä Ruuti oo perässä vedettävä lehemä :) Son aika vapautunut sielä hallissa, ei piittaa enää muiden huutamisesta (ja alkopa se itekki haukkumaan sielä tänää :DD, huutamiselle tosin tuli aika ripeästi loppu, minen ala sellaasta kuuntelemaan omalta koiralta ja PISTE.)

Viime viikolla saatiin tehdä ihan semmonen pätkä radasta ku haluttiin :) Heleppoa, aita, kepit ja putki. Keppejähän tuo ei osaa eikä hypi maksikorkeutta mut menee se medeilläkin.  Koira liikku suht liukkaasti ja putkeen irtoaa tosi kivasti! Saatiin hyviä neuvoja, ohjaaja kämmäilee mutta sepä ei oo mitään uutta :) Tänään oli eri ohjaaja, sama joka meillä oli ekalla kerralla. Saatiin taas tehdä niinku haluttiin ja sellaista pätkää ku tuntu hyvältä. Oli kiva nähdä et meidän ohjaaja oli aidosti yllättynyt ja iloinen siitä että koira irtos _mielettömän_ paljon paremmin mitä ekalla kerralla. Ruuti palkkautuu nameista tosi hyvin ja kehutkin kelpas :) Mulla on muuten kehkeytymässä putkihullu koira, viimoset aidat meni tänään siihen että koira vilkuili putken suita kokoajan :D En tiedä, onko se hyvä vai huono asia... Mut kuitenkin, AKSA ON KIVAA ! :D Tai ainakin vielä. Kyllä me ehkä 7.3 jälkeen hankitaan halliavain ja aletaa käymään reenailees Katin kanssa, ois kiva päästä hinkkaamaan yksittäisiä esteitä, sitähän toi eniten tarviis........ Vauhdin ja hurman lisäksi!

Sunnuntaina käytiin Lintalan Virvellä koirien kanssa, hieronnassa of kooz. Ruutilla takakintun takana ( :DD ) vähän kireyttä, anto venyttää huonosti. Muuten ei mitään, turhan pulskaksi kehuttiin ;) Yes yes, me ollaan laihiksella koko porukka! Tuisku jänskätti enemmän  ton selkänsä takia... Tyyppi anto venyttää hyvin (ja venytti aika päheesti itekki ennenku Virve alko toimiin) Selekärangan vierestä löyty uus rasvapatti, pieni tosin. Lanteen kohdalla on selkärangan (tai lannerangan, ihansama) kohdalla tiukempi kohta, koira ei reagoinut negatiivisesti kun hieroi. En tiedä, nyt on menny taas liikkuminen helpommin. Saa nähdä sit maaliskuussa.... Kaikenkaikkiaan koirat hyvässä kunnossa, Ruuti pulska ja Tuisku semmonen semipulska. Lihaskuntoa pitäis yrittää saada nostettua, ettei noi räjähdä taas käsiin kesällä.

Mut, nyt pitäis pakkailla ja huomenna aamulla sitten Rellun nokka kohti Känsäsiä. Can't wait <3