Ensinäkin mua jännitti ihan tautisesti koko päivän, kaupassa tuntu tosi huonolta jo, teki mieli oksentaa :D En ees pystynyt treenaamaan Tuiskua aamuruoalla, mutta ... Sain syötyä ja joskus neljän maissa lähdettiin tästä isoveljen kanssa ajelemaan Lapualle. Tossa meidän tiellä huomasin (onneksi) ettei mulla ole Tuiskun papereita mukana :D No, äkkiä takas ja matka alkoi. Tankattiin Lapualla auto ja suunnistettiin kartan avulla koepaikalle. Sielä ei ollut vielä ketään siispä soitin Koetoimitsijalle, olenkohan oikeassa paikassa. Kuulemma olin ja nauroi "Miksi sä jo nyt sielä olet?" kello oli siis jotain puol 5 ja koe alkoi 17:30 ;P Noo, hengailtiin siinä sitten, ja sitten siihen alkoikin jo porukkaa lappaamaan.

Joskus ennen kuutta kaikki koirakot käskettiin riviin kentälle. Koira oli siinä vaiheessa jo jälleen ihan muissa maailmoissa, läähätti vaan ja katseli muualle. Tuomari-Setä siinä aikansa sitten höpäji jotain, toivotti tervetulleeksi kokeeseen, käski meitä jättämään kaiken "turhan" jännittämisen pois ja sitten katsottiin yksitellen sirut. Sen jälkeen arvottiin numerot. Minä hain toisena ja sain myös toisen eli kakkosen suoritusnumeroksi. "Jee", tosi kiva käydä repimässä koira suoraan paikallamakuusta tottikseen, ei VOI mennä mitenkään mallikkaasti. Arr. No, parina meillä oli bootecoli (Bortsu) joka suoritti siis tottiksen ensin. Vein koiran paikkallamakuuseen, otin sivulle ja käskin maahan. Muistaakseni tippui aika nopsaan vielä! :O Hiiienoa! Liian monta askelta koirasta poispäin ja sitten stop. Piiiinaaavat minuutit alkoivat. Yritin katsoa sivusilmällä, miten päin se hemmetin seuraamiskaavio oikein on ja TOTTAKAI! Peilikuvaksihan se oli väännetty, voi kele kele ttu. Aurinko porotti suoraan kentälle ja semmonen saakelin naurettava tuuli yritti välillä käydä viilentämässä. Vitut. Inhottavaa seisoa ihan vammasen näköisenä selin koiraan ja naama yleisöä päin. Ahdistavaa :D:D Bootsun tottis loppui ja tuomari anto luvan palata takaisin koiran luo. Ja taas toistuu sama kaava: Hirveät rauhoittelut taas päällensä mutta HEILUTTI HÄNTÄÄNSÄ KUITENKIN! :O Wtf, ennen se on rauhoitellut ja ollu sen näköinen että mä tapan sen justiinsa, nyt _vaan_ rauhoitteli ja heilautteli tosiaan häntäänsä! PYSYI MAASSA *ripaska* Tuomari antoi luvan käskeä koiran sivulle ja voi hitto se nous tosi ripeästi! Olin päässäni kuvitellut jo, miten koira nousee taas sivulle kuin hidastetusta elokuvasta mutta ei. Kerrankin näin ;P

 

Kytkin koiran ja siirryttiin seuraamiskaavioiden aloituspaikalle. Koira seuras ihan kiitettävästi, en itse nähnyt pitikö se miten kontaktia (ei ole tapana kyylätä, mitä koira tekee vaan katsoa suoraan eteenpäin) Koira seilas taas jälleen vähän ees taas, muttei kovin pahasti, myös sivuttaissuunnassa tapahtui vähän paikan vaihtamista jatkuvasti. Pitääkin keskittyä nyt tuohon paikkaan seuraamisessa eritoten ja sen jälkeen kiinnittää innokkuuteen huomiota. Eilen yöllä keskusteltiinkin Jennin kanssa (kiitos taas ;D) kaikesta maan ja taivaan väliltä (varsinkin pallini.fi –sivustosta :DDD) ja tuli taas hyviä vinkkejä ilmoille, mitä kaikkea voitais Tuiskunkin kanssa kokeilla! Tosiaan, pystykorva-kohtalotoveri <3

Niin, palatakseni seuraamiseen. Ohjaajalla oli vähän välimatkat hukassa, enkä oikein ymmärtänyt edes mistä se tuomari mulle valitti mutta ilmeisesti välimatkat oli vaan kadoksissa ;D Ja niin! Käännökset teki ihan kivasti, ripeyttä olisin kaivannut enemmän. Tk:t meni kuulemma ohjaajalta huonosti, en tee niitä 90 asteen kulmassa? :O Jaa. Enkai sitten ;P Juoksu ja hidas molemmilla kerroilla ok, ei valittamista, tasaisen huonoa. Hihnassa seuraamisessa ei ollut yllättäen kuitenkaan mitään extravalittamista ohjaajan puolelta, sitä ollaan treenattu viimeksi… Kesäkuussa? :D Vuosi sitten siis. Treenaamalla treenattu siis. Alunperinhän se on ollut Tuiskulle paljon vaikeampaa, mitä vapaana seuraaminen, mutta joo, joka tapauksessa meni kivasti! Hlö-ryhmiä olisi pitänyt treenata! Kontakti napsahti useaankin otteeseen mun mielestä pois, ja väljyyttä tuli paljon lisää! :/ Mutta meni ne kummiskin ja koira kuitenkin yritti melkein kokoajan :P

 

 

Liikkeestä istuminen. Hitto että jännitti, en tienny yhtään meneekö se istumaan, maahan vai jääkö seisomaan :D Kokonaisena liikkeenä (välimatkoineen päivineen tai palkkaamatta) ei oltu kertaakaan sitä reenailtu joten *peukku* tosi hyvä juttu Minna, hyvä meidän joukkue taas kerran! :D Lähdettiin liikkeelle, annoin turhankin painavasti sen "istu" (en siis mitenkään iiiiiiiiiiiiiistuuuuuuuuuuu vaan" ISTU!") ja jatkoin muina miehinä kävelyä. En siis meinannutkaan hidastaa (mitä treeneissä kuitenkin teen) enkä katsonut jäikö istumaan :D No käännyin ja olin jo henkisesti valmistautunut siihen että sehän makaa sielä tms mutta EI :O Kaverihan istui melkein mallikkaasti paikallaan :O:O:O wtf, taas! Oli ilmeisesti istahtanut suoraan seuraamisesta sen enempiä liikettään valmistelematta, toinen etujalka oli edempänä mitä toinen ihan kuin olisi "jatkanut" matkaansa. :D Sinänsä ruma istuminen, mutta oon tyytyväinen että se ylipäänsä istui.

 

Liikkeestä maa + luokse. Lähti hyvin seuraamaan taas, suhteellisen hidas maahanmeno (niin kuin aiemmin jo sanoin, maa on hidastunut nyt ku oon joutunut takomaan tota istumista :P) mutta meni. Jatkoin matkaa ja kutsuin koiran luokse. "TULE!" Sekunti meni ja koira nous nopeasti pystyyn mutta … :D Tuli semmosta puol ravi / puol laukkaa et. Jaa :D Naurettavaa kerrassaan! Pa ok, nopea, tiivis ja katsekontakti ok.

 

Kytkin koiran ja päästiinki jo siihen arvosteluun. Saatiin siis erinomaiset (erinomainen, erittäin hyvä, hyvä, tyydyttävä, puutteellinen, riittämätön) kaikista osasuorituksista, mihin kuulemma saa olla todella tyytyväinen koska Herra Tuomari on suhteellisen tiukka : ) Että ollaan sitten tyytyväisiä vaikken olekaan ;D Ei siis ihan parhaassa vireessä eilenkään. On jotenkin vaan niin inhottavaa olla aina pala kurkussa kokeissa, kun koskaan ei tiedä millä fiiliksellä rouva on matkassa. Eilen oli kuitenkin suhteellisen hyvä päivä, olisi voinut mennä niin paljon huonomminkin! Mutta kuten eräs ihminen sanoi (mielestäni ihan sika hyvin sanottu kyllä :D) että sellainen koira joka toimii joka päivä, käy pattereilla. … Niinpä.

 

Kaupunkiosuudessa ei ollut mitään erikoisempia. Käveltiin ja käveltiin, pysähdyttiin, käveltiin, pysähdyttiin, käveltiin, ja pysähdyttiin. Ei mitään moitittavaa siinä, meni niinku aina ennenki :D Laagasi siis.

 

Kilpailukirjojen jako. Tuomari vielä jaksoi mainita tässäkin vaiheessa koiran tapaa työskennellä (oli kuulemma iloinen, wtf) ja herkeämätöntä kontaktia. Tuon tasoinen tottis kuulemma ihan oikeassa kokeessa hipoisi jo sataa pistettä, vaikka tokihan siihen tulee ne noudot yms jutut lisäksi :P Mutta, oli ihan kivaa että tuomari tykkäsi ja oli kivaa, että tuollainen säälittävä, lihava lappalainen ja sen vielä lihavampi ja säälittävämpi ohjaaja olivat kokeen paras koirakko.

 

Hitto nii oon kuitenkin ylpeä…. Kuitenkin, vireestä viis! :D

Kirjoittelen myöhemmin ehkä vielä lisää... (Miksi tänne jää nää vammasen isot välit?!)