Tai aina sitä kuvittelee. Pohjana molemmilla sama pelto, laonnutta heinää pohjana, tuuli pyöritteli vähän joka suunnasta ku nostatti sadetta. Annoin jäljen vanheta Ruutille melki tunnin (ei ollu kyl tarkoitus) ja Tuiskulla olikin puolitoistatuntia vanha. Ruutin jälki n. 30 askelta pitkä, suora, joka askeleella nami. Tuiskulla n. 60 m, kaksi kulmaa, makupalat satunnaisesti.

Ruuti: Ja taas mennään. Ihan hirveetä vauhtia se paanottaa edelleen eteenpäin. Jäjesti vaan "toista askelta", jos hukkasi jäljen, pomppaa jonnekkin 238971 metrin päähän etsimään sitä. Soittelin jäljestyksen tekniseen tukeen, ja sielä oltiin sitä mieltä että: Koira joko näkee namit ja menee katseella TAI sitten mun täytyy muuttaa sitä jäljen tekemistä niin että askeleet on lähempänä toisiiaan niin että siitä tulis sellaista "tökstökstöks" jäljestystä. Näöllä jäljestäminen on erittäin mahdollista, mutta nokkaansa käyttää aina välillä myös. Tästä tuli mieleen, että tehtiin yks ainut verijälki talvella hankeen, oiskohan voinut jäädä siitä? Ilmeisesti. Muistuttelin koiralle vähän, että pitäis himmata ja keskittyä siihen jälkeen eikä kaahaamiseen, toimi mutta sittenhän se jälki jo loppuikin. Niin joo, neuvoksi saatiin myös se, että hakkaa kantapäällä maahan syvemmän kolon ja laittaa namit sinne, voisin hyvin kuvitella että toimii. Mutta arr, kumpa saisi sen keskittymään ! :)

Tuisku: Huomattavasti rauhallisempaa ja tarkempaa menoa, mitä Ruutilla. Kulkee myös välillä vaan toista jälkeä, aattelin siirtyä vähän treeneissä taaksepäin ja laittaa joka askeleelle makupala niin että tajuaa tarkastaa aina molemmat. NIIN, ja Tuiskulla sais olla vähän nälkä kun sitä tekee, tulis hommaan vähän intoa :) On se hauska, toinen pitää saada keskittymään ja toiselle enemmän intoa :D Ikinä ei oo hyvä. Ensimmäisen kulman suoritti tosi tarkasti, varmisti kuitenkin ettei jälki jatkukkaan sinne eteenpäin. Toinen kulma menikin vähän överiksi, jatkoi vaan suoraan eteenpäin ja jarrutin, palasi uudestaan jäljelle ja jatkoi loppuun asti hienosti. Tuiskulla on vaan niin erilainen meininki tossa jäljessä! Ollut alusta alkaen. Häntä täysin alhaalla ja keskittyy vaan ja ainoastaan siihen jälkeen, ei mihinkään muuhun. Hidashan se on ja saattaa joskus jäädä turhankin pitkäksi aikaa tarkistelemaan "eikai sinne jäänyt mitään" ja sitten seuraavaksi paanottaa menemään toista riviä tarkistamatta. Kehut ottaa vastaan tyytyväisenä, häntä heilahtaa pari kertaa edelleen täysin rentona alhaalla :D "Viuhh viuhh, kiitti joo mut mä keskittyisin tähän"

Huomenna pitääkin sitten käydä tekemässä Ruutille uus jälki. Katsotaan, miten menee.Katsotaan, kuinka mulla menee taas hermot koko helvetin jäljestämiseen.

...

Miksi ihmeessä mä edes yritän vääntää noille makkarajälkeä? Ruutille varsinkaan, kun ei PK-puolelle kuitenkaan mennä? :o Pysyttäis vaan sielä verijäljen puolella, vaikka kaahkoamista sekin on kyl.