"Je n'ai pas compris ce que vous avez dit!"

15. - 18.10.2010 Paris.

Käytiin siis Franskassa, tarkemmin Pariisissa. Ideahan matkasta syntyi jo kesäkuussa kun tajuttiin että VAMPS on tulossa esiintymään Grande Archelle. Lennot tilailtiin vaelluksen jälkeen ja yllättävän nopeastihan se aika taas meni ja...

Perjantaina 15.10 lähdettiin Jennin kanssa Seinäjoelta junalla kohti Tikkurilaa, Kati tuli kyytiin Tampereelta. Lentokentällä saatiin odotella pari tuntia lennon lähtemistä ( Ai miten niin vainoharhaisia matkalaisia? :DD), lento lähti ajallaan yhdeksän jälkeen Suomen aikaa ja Pariisin CDG -kentälle Charles De Gaulle selvittiin yhdentoista jälkeen. Täytyy kyllä sanoa et heti kun päästiin koneesta pois ja astui ulos koneesta lemahti sieraimiin kumma haju - Ranska. Sanoinkuvailematon, ei paha mutta outo. Vessatkin oli aluksi järkytys, koristeellisia :o Maha tietenkin päätti tehdä tepposet (eikä ollut maitohappoja mukana) heti ensimmäiseksi ja JEE, yövyttiin eka yö kentällä ja ei paha, vessat suljettiin yöksi. Olipa muuten varsin jännä fiilis! Ku kävelin kouristellen viimeisen kerran vessaan ennen nukkumattia niin portaissa käveli vastaan jotain hyvin mielenkiintoista: Setä jolla oli maastokamppeet ja JUMALISTE, RYNKKY kourassa :DDD Mahan kouristelu ja tuommoinen näky tyhjällä lentokentällä ei ollu oikein mukava yhdistelmä... Kouristelusta huolimatta mä nukuin parhaiten koko porukasta, Kati ei tainnu nukkua ollenkaan ja Jennikin hyvin vähän. Katilta tuli joskus aamutuimaan hyvä vertaus:
"Hyvää huomenta pikku papukaija"
"Wtf?!"
"No ku sä saat heti nukuttua ku heität vaan ton takin päälles"
Repes :DD
Lauantai aloitettiin tuoreilla croisanteilla, hyi hele että oli pahaa L Puol kympiltä jatkettiin matkaa, tai ainakin luultiin jatkavamme :P Sielä metroasemalla oli meinaan väkeä ku pipoa ja karu todellisuus paiskautui vasten kasvoja - Ei saatana tosta noiden kielestä mitään ymmärrä. Hallissa pyöri joitain infotyyppejä molottamassa jotain aina välillä ja jonotettiin ties montako kertaa väärään paikkaan :D Lopulta päästiin oikeaan jonoon ja ooteltiin tunti, ilmeisesti lakon takia tökki, jopa kokonaista kaksi kassaa auki... >:| Erittäin pitkäpinnainen suomalainen oli koetuksella, heh heh. Ostettiin 3 päivän visit "passit" joka kävi siis metroihin, lähijuniin ja busseihin kaikilla Pariisin vyöhykkeillä - 40,50 euroa, suosittelen lämpimästi :) Oikean lähijunan etsiminen ei onneksi ollut vaikeaa (Ku ei sieltä lähteny ku yks :D) ja vaihdot sujui kivuttomasti ja opittiin uus sana - Sortie ;P Metrot ja lähijunat oli merkitty tosi selkeästi asemilla, siitä iso plussa :) Joukkoliikenne toimi muutenkin sielä todella mallikkaasti (Jos ei oteta maanantaita laskuun mukaan...) Yhden maissa oltiin päästy Le Defenselle, tavattu ekat VAMPS -jonottajat, nähtiin aivan helevetin iso kuutio (Grande Arche) ja lähdettiin etsimään hotellia. Ihan kiva tässä vaiheessa kotona katsoa lapuista että Jenni kirjoitti ohjeita ylös Hotellin nettisivuilta mutta jännästi ne unohtui reppuun :P Ohjeet olis neuvonut meidät 10 metrin päähän hotellista mut hei, son semmosta. Lähdettiin kävellen etsimään 18 Avenue Pablo Picassoa Nanterrestä. Yks kyltti löydettiin, käveltiin väärään suuntaan (Joku Rasmanni käski!) kunnes kysyttiin tietä seuraavalta ja naine ohjas meidät taas toiseen suuntaan ::D Päästiin oikealle kadulle - harmi vaan että kadun päässä olevat talot alkoivat niinkin isoista numeroista kuin 122 tai 125... Siinä vaiheessa alako jo hieman nyppimään mut hitaasti ja varmasti numerot pieneni ja pieneni ja lopulta päästiin Hotel L'Amandier [http://www.amandier-paris-hotel.com/] pihaan. Respassa oli hyvää englantia puhuva setä vastassa :) Nopea suihku ja takas vaeltelemaan kartta kourassa kadulle, onneksi bussipysäkki oli ihan hotellin vieressä ettei liikaa eksytty taas ;) Vaan mitäs hittoa, kohta siihen tulee mesoomaan joku rouva, osottaa meitä, itseään, bussipysäkkiä ja puhuu niin halavatun nopiaa sitä ranskaa ettei pohojalaanen ainakaan pysyny ollenkaan peräs :D Seisottiin kaikki ??? O___O;; -ilmeellä ja lähdettiin seuraamaan tyyppiä. Onneksi meitä vastaan käveli kaksi nuorempaa naista ja ne käänsi meille ettei bussi ollut pysähtymässä tuolle pysäkille (Syy jäi arvoitukseksi), naiset pyysi meitä mukaansa, ohjasivat meidät kadun toiselle puolelle, pysäyttivät meille 159 bussin, nakkasivat meidät ovesta sisään ja sanoivat et tällä pääsette takaisin Defenselle :D MITÄ?! Outo tilanne mut olo oli aika helpottunut, ties kuinka kauan oltais seisottu sielä oottamassa bussia… Mäkkäriltä ruokaa ja ”ruoan” nauttimista pummimaisesti portailla (hulluja puluja) ja ostarin lattialla :D, Starbucksista _yritettiin_ kahvia vaan franskalaispoika oli sitä mieltä ettei heiltä saa tilattua englanniksi :P Siinä sitä nöyryytettiin suomalaisia taas ihan kympillä, käski toistamaan sanat perässään ja johan tuli kaffia :D ”Deux Cafe latte ja un cafe caputsiiiiino sil vu ple ainii, vittu, grande.” Mut oli ehkä maailman parasta lattea :) Mentiin istuskelemaan muiden jonottajien kanssa portaille ja voin sanoa että tuuli oli aika mieletön vaikka oltiinki sellases ”montus” :O, läheisyys lämmittää jne ?

Fanien iloksi ovet avattiin joskus viiden aikoihin (tos vaihees me oltiin odoteltu siis vasta tunnin :DD) ja voi luoja sitä huutoa :D 10 – 15 tyyppiä päästettiin kerralla ja järkkärit piti semmostaki huutokonserttia et suomalaisia, alko pelottaan.. Poliisitki oli paikalla seuraamassa kiljuvien fanien rynnäkköä :P Päästiin ehkä neljännessä satsissa sisälle, lipun näyttö järkkärille (kumpaan jonoon meidän pitää mennä?!) ja sitten päästiin jonottamaan – pariksi tunniksi! Voin meinaan sanoa että loppuajasta sielä jonossa alko olemaan jo ihan helvetillisen kuuma ja ahdasta. Keikan piti, PITI alkaa siis seiskalta mutta joskus puol ysi päästiin alottaan, teknisiä ongelmia. Järkkärit huuteli ranskaksi ihmisille miksi kestää näin kauan ja onneksi jotkut ystävälliset ranskalaiset käänsi meille.
Keikasta en osaa oikein sanoa mitään, mielettömän upea ainakin <3 Muistikuvat on hataria, ei johtunut alkoholista kuitenkaan :P Pieniä takaumia iskeytyy päähän aina silloin tällöin, jotkut biisit muistaa ja Hyden joitain lausahduksia / ilmeitä, mutta kaiken kaikkiaan niin uskomaton asia nähdä se ilmielävänä ja tajuta et son oikiasti olemassa eikä pelkästään noilla DVDeillä ja musiikkivideoilla. O U T O A!
Keikan jälkeen ihmiset vaelsi pois jonnekkin ja me suunnattiin kohti sortieta, mäkkärille nopeasti jonottamaan juotavaa :D Jossain vaiheessa kyllä kävi mielessä miks muut jää vielä sinne ja jonossapa selevis: Olihan niitä hiton keikkapaitoja myynnissä sielä! Ei muutaku toiveikkaina takasin ja mulukkujärkkäri sano et ei sinne pääse enää, siis sinne paitapöydälle :O Meinaa muute pikkase napata tommonen. Ois pitäny vaa juosta, saakeli!
Taksijonoon ja voi luoja mikä matka :DD Ranskas ei vissiin oo tapana et asiakkaat istuu etupenkillä, vaan Jennipä istahti ja istahtipa suoraan sen kuskin kamojen päälle :DD Oli ukolla hieman närkästyny ilime naamalla :D Ei tajunnu meidän antamaa osotetta mut hetki jankattua (mittarin raksuttaessa tietenkin) se sai näppäiltyä osotteen navigaattoriin ja ”iloinen” matka alkoi :P Siis aivan oikeasti, sen navin ohjeet kuulosti niin paskalta ranskaksi :D Ja levyltä tuli hirviää angstiklassista, jippii. Hotellilla ällöksyttiin vaatteidemme hajua (siis voi luaja oikiasti, ranskalaaset haisoo aivan mielettömän karsialta ?!) ja hetki fiilistellessä päästiin nukkumaan. Hmm, kaikkein yllättävintä tuossa yössä oli se että hei, mä nukuin koko yön hätkähtämättä niinku pieni porsas! :O Yleensä vieraissa paikoissa saa huonosti unta mutta tuolla nukku hyvin, ehkäpä se oli vaan Hydestä johtuvaa …

JA AI HELEVETTAN KUULKAAS! Oli suhteellisen pirtsakka herätys sitte sunnuntaina. Meidän huoneen alapuolella oli Sali. Salissa oli ihmisiä. Ihmiset… Lauloivat. Oli sunnuntai siis. Tiiättekö, mistä nää tyypit laulaa luikautteli? Sunnuntaina? Joo, virsiähän sielä veisattiin, RANSKAKSI! Siis ei saatana, virsiä, ranskaksi, semmosella ”ylistäkää Jumalaa” –korostuksella niinku Jenkkiläisis TV-ohjelmissa afrolit vetää. HUAH! Lopettivat jossain vaiheessa ainakin hetkeksi ja siinoli hyvä tilaisuus mun vaipua vielä untenmaille takaisin, Kati-parka ei yllättäen enää saanut unta .. ;)
Sunnuntaiksi meidän ohjelma oli ”Vapaata katoilua Pariisissa” tarkoittaen siis Eiffeliä, Notrea, Montparnassen hautuumaata ja semmoosta. Eiffeli eka, ihan nätti torni. Sitten Notre, ihan kiva kirkko. Montparnasse, kiinni. Seine, ruma puro. Pariisilaiset pikkumarketit, myydään viinaa mutta ei tupakkaa. Lehtikiskat mistä PITI saada tupakkaa, ei löydetty yhtään. Le Zénith, vaikeuksien kautta voittoon ja löydettiin se, kiitos Jarille navigoinnista. Hotellilla takas joskus ysin jälkeen illalla, tulihan siinä jonkun verran pyörittyä metroilla ja lähijunilla. Edelleen, Pariisille iso plussa toimivasta joukkoliikkeenteestä.
Uni ei sitten tullutkaan taas kovin näpsäkästi, kiitos siitä ”ihanille” ranskalaisille huonenaapureille, voisko helevetti molottaa sitä franskaa pikkuusen pienemällä volyymilla?! Tai edes laittaa se ranskaa molottava televisio A) kiinni tai B) pienemmälle? EI. Jumaleissön, varmaan kahteen asti jouduttiin pyörimään sängyssä niiden molotuksen takia. Ristus notta otti päähän.

Vaan maanantai-aamullapa kokivat naapurit herätyksen, samaan aikaan kuin mekin ennen seitsemää. Laitettiin kellot tahallaan herättämään sen verran aikaseen että saadaan torkutettua mahdollisimman monta kertaa, koodattiin kännyköiden äänet mahdollisimman isolle yöllä että varmasti herää naapuritkin ja äänestä päätellen heräsivätkin ;) Muah!
Hotelli-aamiainen, kuulostaa hyvältä. 9 € ruhtinaallinen aamiaispöytä odotti (tai niin me ainakin luultiin) meitä alakerrassa. Kylymää paahtoleipää, vanahoja croissantteja, limasta appelsiinimehua, jotai danone-jukurttia, yhdenlaista kinkkua joka maistu karsialta ja… Siinähän se tais ollakkin :D Ai niin, saihan sieltä kahvia. Kahvi pelasti, ahh <3
Maittavan aamiaisen jälkeen käytiin pakkaamassa tavarat ja suunnistettiin palauttaan avain ja maksamaan koko lysti (oisko maksanu 45 + 9 euroa per lärvä kolme yötä?). Respan-täti oli ihan jees MUTTA. Voi jumaleissön ku tää alakaa mesoamaan lakosta, autoista kadulla, ei päästä kotiin, teidän lento ei välttämättä edes lähde, lähijunilla ongelmia, metroilla ongelmia, mellakoita, ihmisiä kaduilla yms shaibaa niin voitta uskoa niin alako vähä puntit tutisemaan :D
”ÄLKÄÄ VAAN MENKÖ BUSSILLA, PALJON IHMISIÄ KADUILLA, PALJON AUTOJA, MYÖHÄSTYTTE!”
”Niin no, meillä ei toki ole kuin 6 tuntia aikaa saada ittemme lentokentälle…”
Ei kuunneltu tädin neuvoja, mentiin bussilla, päästiin metroon ja sieltä lähijunaan (jonka kanssa kyllä oli vähän jäätämistä ja säätämistä mut kuitenkin) ja päästiin lentokentälle yhdeltä. Ei ollu taas niin iso juttu, eihän? :D Yhdessä metrossa joku kummallinen ranskalainen taiteilija ukkeli tuijotti mua sydämenkuvat silimissään, yritti sölökätä enklantia ja toivotti oikein bonne journeeta vaan. Huh :O Punaset hiukset on niille näköjään… No niin.
Meillähän oli sitten taas yllättäen luppoaikaa. Löydettiin vihdoin tupakkaa ja nautittiin siitä täysin keuhkoin! "Tumer Fue". Lämpömittari näytti varmaan lähemmäs kahtakymmentä plussaa, ranskan ilmastoki veettuili meille >:| Niin veettuili myös lento: Porttia ei tullut vaikka lähtöaika läheni ja läheni ja vihdoin tieto ”myöhässä” pärähti ruutuun L Ei onneksi kuin 50 min mutta kuitenkin. Haettiin safkaa ja kävin kattomassa taulua – TIDII, meille oli portti, lento oli ajallaan ja sitte tulikin kiirus, portit sulkeutu 15:40 muistaakseni ja me kiiruhdettiin tarkastukseen 15:30 >:D Se on semmosta. Hah, kävin muuten ennen mäkkiruokailua vessassa ja sielä istuskeli siivooja, pesin kädet, harjasin hiukset ja siihen tuli toinenkin nainen semmonen vaaleampi hiuksinen. Toinen alako jotain puhumaan ja tuijotti mua, otin napit pois korvilta ja kohauttelin olkapäitä tyyliin "Voi jumaliste ku mä EN tajua mitä te puhutte". Nainen hymyili ja viittoi päätänsä ja mua. AAA, yllättäen se puhuu mun hiuksista O__O Se vaan hymyili innoissaan ja osotti päätään, "ruuuuus, ruuus" eli rougea se hoki. Kaverinsa näytti omaa päätään ja ilmeiseti, toivottavasti tarkoittivat onko mun oma väri vaalean ruskea (jotain ne bruunn?? jotain hokivat). En sanonu mitää, kävelin niiden luo ja näytin päänahkaani "No kuulkaas tuan värinen mun oikia tukka on jos se teitä niin kiinnostaa" sanoin suomeksi. Tyypit oli niin onnellisia ja liekeissä mun hehkuvista punaisista haituvista ettei mitää rajaa. ::D Aika söpöjä tätejä!
Ku oltiin päästy koneeseen tuli tieto, miksi ollaan myöhässä – tyypit ei ollu suostunu lakkojen takia tankkaamaan meidän konetta ! Kippari ihmetteli että polttoainetta tuli noinkin ripeästi ja että päästiin lähtemään noin pienellä viiveellä.
Helsinki-Vantaalla oli sateista. Ja kylmää, pimeää. Mutta ah, suomea <3
Tikkurilassa kärvisteltiin hyytävässä tuulessa puolitoistatuntia ennen kuin juna noukki meidät kyytiinsä, ehti hyvin lukemaan sähköpostit yms ja mitä hittoa: Ruutin veli saanu lapsia! Aika söpöistä <3 Iesus, junasta oli päsähtäny kaffikone mutta olihan se veteen sekoitettu Lattekin aika hienoa, varsinkin ku vertaa Starbucksin kaffiin (not). Täytyy sanoa että olo oli aika kuollut kun Jennin kanssa vihdoin ja viimein kolmelta yöllä oltiin Sjoella, aamulla ilosena 12 töihin <3

Oli hiano matka kaiken kaikkiaan kuitenkin, aivan mahtava <3 Pariisi toki on yliarvostettua shaibaa edelleen mutta kokemuksena ihan piristävä J Kiitos Kati ja Jenni <3 Ja kiitos VAMPS! <3