Vähä semmonen olo ettei tiedä mitä sanois mutta juttua tulee kummiskin paljon (tyhjästä.)

Sunnuntaina siis suunnattiin tyttöjen kanssa Ähtärin kautta Tampereelle. Tuiskulla on nyt kokeilussa uusi ruoka, katsotaan tapahtuuko mitään vai vaihdanko vahvempaan. Tällähetkellä akka on muutenkin aika karun näköinen, siltä sitten läks kaikki karvat aika totaalisesti pois :D Kojoottitavarajunakapinenrakki<3 ... Siistii.

Maanantaina käytiin iltalenkin yhteydessä reenailemassa vähän nurmikentällä vuorossa oli ensimmäisenä Tuisku, seuraamista, luoksetuloja alokkaan tapaan (Nii, ei se osaa niitä pysäytyksiä) ja pari liikkeestä istumista. Liikkeestä istumisessa tekee pienen "nykäyksen" musta poispäin ku tulee käsky? Joten jää istumaan hieman vinoon... Ihan ku pelkäis että lyön sitä tyyliin käskyn aikana :D Siihen en oo kyllä syyllistynyt mutta täytyy yrittää karsia tuo pois ja tehdä se suoraksi :) Treeniä vaan, ylläri. Seuraaminen ja luoksetulo jees, luoksarissakin alkaa olemaan vauhtia, Tuiskuksi! :O Ruutin kanssa myös pikkupätkiä seuraamista, laamailua, paikka epävarma, ei oikein intoa. Hmm. pari luoksaria, sivulle ja itse vauhdista palkattuna, molemmilla kerroilla nopeasti ja varmasti, hieno juttu. Ihan ok fiiliksetä näistä "ylläritreeneistä"

Tiistaina käytiin sitten tottistelemassa samassa paikassa "aamulenkillä" ennen ruokaa siis. Ilma oli aika tuskallinen, aurinko porotti ja ilmankosteus ehkä 308019841. Huuh. Ensin taas Tuisku jolloin Ruuti jäi kiljumaan ja riuhtomaan yksinään tolpassa, yhyy :/ (Hitto sillä ON ruma ääni :D) Tuiskun kanssa samoja juttuja mitä maanantainakin, seuraamista ja luoksareita, ihan ok jees meni, tai, en oikein muista. Kaippa motivaatio oli kohdillaan, muuten olisin vuodattanu tänne heti treenien jälkeen ... :PP
Eka aattelin, etten ota Ruutia ollenkaan ettei se opi siihen että kun kiljun tarpeeksi kauan ja lujaa, äiti hakee mut pois ja pääsen tekemään. Mutta kuinkas kävi? Pakkohan tuo tuollainen Ruutin mielentila pitää hyödyntää :P Minipätkä seuraamista ja pari luoksetuloa, yleistä jeejettelyä, istu-maahan-jumppaa ja that's it. Kivasti meni molempien kanssa.

Keskiviikkona käytiin ihan vasiten treenaamassa. Ensin vuorossa Ruuti, pikkupätkä (TAAS :D) seuraamista, alussa meni tosi nätisti mutta hinkkailin liian kauaa ja into lopahti, pari onnistunutta pätkää ja lopetettiin. Liikkeestä seisomista peruuttamalla ja seeeelvällä käsimerkillä, onnistuu. Nopea ja pysähtyy heti, liitin myös pikkuhiljaa sitä "seuraamiseenkin" käsimerkkeineen päivineen, ihan jees :)
Ja sitten tulee taas jälleen niiiin ilmiselvästi tää ohjaajan tyhmyys esille ! :D Treenailiin taas vähä liikkeiden tarjoamista, ok vaikka ottikin jonkinverran häiriötä ympärillä tapahtuvista asioista (lenkkeilijöistä). Tehtiin tätä aikamme niin aattelin alkaa ihan ohjaamalla treenaamaan tuon kanssa kaukojumppaa, ajatuksena hyvä mutta toteutus vähän... kusi :D Miksi en voi opettaa koiralle yhtenä päivänä yhtä vaihtoa esim i-s-i tai m-s-m? EIEIEI ! Ku kaikki pitää katsokaas opettaa kerralla. EI NÄIN ! Sotkin kaikki sekaisin, koiralla oo enää mitään kuusaa koko jutusta ARGGH! Nooh, jätetään unholaan, vahvistetaan sitä liikkeiden oma-aloitteisuutta nyt... :P Innostun liikaa ! Ja sitten koira kärsii ja lopulta minä kärsin ku koira ei muka pelitä vaikka peli... Niin, tajusitte? Jättebra.
Tuisku. Aattelin aluksi että otan tunnaria ja ruutua mutta jäinki hinkkaamaan sitten tunnaria = virhe. Samainen nurmikenttä taas, ensin 3 piilotusta "avo" nurmelle, ok, etsii hyvin MUTTA näkeekö se nyt noi kasat vai eikö? Sitä ku en tiiä. Mutta lähti innokkaasti, etsi, teki suoria ja palautukset onnistuneita. Sitten siirrettiin metsään, sielä 3 toistoa. Eka oli huono, kadotti idean ja joudun antamaan lisäkäskyn. 2 viimeisintä meni jo paljon paremmin, viimeinen oli oikeasti niin syvällä varvikossa ettei mitään rajaa :D Löysi, ok ! Näiden jälkeen otin 3 toistoa metallinoutoa tasamaana. Eka, alku innokas, palautus hidas, ravasi. Toisessa haku jo pikkasen löysempi, mutta palautukseen tuli vauhtia kun lähdin karkuun, palkaksi nakkasin sille metallikapulan uudestaan ja annoin juosta sen kanssa. Kolmannessa oli vauhtia niin menossa kuin tulossakin, onnistunut. Eli ennen koetta pitää kerran nakata metallikapula ja juosta karkuun ja kehässä toivoa parasta? Maybe.
Näiden jälkeen kerättiin kamat ja läksittiin pois... EIKU ! Minnanhan on pakko saada VIELÄ testata tunnaria. Toki ... >:/ Piilotus soratielle, haki epävarmasti, otti jalkapallon pelaajista jonkinmoista häiriötäkin, jopa. Teki kuitenkin kivasti vaikka olikin jo väsynyt.  Tän jälkeen mun piti ottaa VIELÄ 2 toistoa joista molemmat meni ihan mykkyrään, koira oli väsynyt ja minä sen ku jatkan :< Taukoa tunnaroimisesta? TAI sitten pysyy siinä, että yksi onnistunut ja hieno suoritus -> LOPPU. FINITO. Saatana... Ehkä mä joskus ...

Tänään tai eilen eli torstaina läksin Sarviksen kanssa tokokokeeseen Ylöjärvelle, mut hälyytettiin haukkumaan ne kehän jälkeen - Kuulostaa diililtä ;) Mua jännitti itseasiassa aika kovasti, ku pääsin kisapaikalle. Siitä on kuitenkin jo melkein vuosi, ku oon tokokokeessa itse kisannut viimeksi ja aika jännää oli :D Sarvis ja Muks kisailivat avoimessa, kahden muun koirakon kanssa. Harmittavasti meni paikallamakuu nollille, mutta treenaamalla tuosta pääsee :) Yksilösuoritukset koiruus teki tosi mallikkaasti vaikka kierroksia olikin ladattu pienen Mukan päähän jonninverran, tästä on kuitenkin hyvä jatkaa (Esim, tänään, perjantaina :D) Palkintojen jako, alokkaan paikallamakuuhässäkät ja sit oli pakko jäädä katsomaan vielä eka alokkaan koirakko - Irlanninsusikoira :o Hauskannäköinen veitikka oli, kyllä mun on joskus tollanen pakko hommata ! Ku on talo (eli ei koskaan ;))
Ajeltiin takas Tesomalle, hain koirat kämpältä ja mentiin tohon kuraiselle mutaiselle jaliskentälle reenailemaan. Ensin "isojen" tyttöjen kanssa paikallamakuuta. Siitä on piiiiiiiiiiiiiitkä aika kun on viimeksi häiriössä ... tai itseasiassa muutenkaan Tuiskun kanssa tuota ottanut ! Olin piilossa ehkä just ja just sen kaks hikistä minuuttia, Tuisku makasi sievästi, välillä katseli ympärilleen mutta suurimman osan ajasta katseli kuitenkin piilolle korvat pystyssä.Kun menin palkkaamaan, korvat painuu linttaan ja Tuisku aloittaa tän normaalin rauhoittelukuvionsa, kääntää päätään sivuun ja siristää silmiään. Kävin tekemässä käännöksen koiran takana ja palasin vierelle, rauhoittelin ja palkkasin, "sivu" ja palkkaa taas. Epävarmuutta epävarmuutta, ei tää oo onneksi uutta että se paikallamakuussa tekee tuota (nim: alokkaassa teki sen 2 kertaa, samoin avoimessa :D) Sitten näytin Sarvikselle seuraamista, ihan kuulemma kivannäköistä - Olipa kivaa päästä jonkun arvioitavaksi jonka tietää sanovan asiat niinkuin ne on (Ja niinkuin minä ne aina Sarvikselle sanon :D "JUMALISTE EKSÄ TAJUA PÄSSI..." :D) Ei se kyllä mitää valittamista löytänyt, sanoi että tekee tosi hienosti ja tarkasti hommia johon minä "No kyllähän se sais vähän innokkaammin tehdä" "No voiko tuon rotuiselta enempää vaatia?" :D Mä olen sitä mieltä että voi, hyvä että joku vaan välillä sanoo että voin olla tuohon tällähetkelläkin tyytyväinen ;) Mutta toisaalta, tarviiko sen seuraamisen olla sellasta ylivirttynyttä kiljuvinkuläähpompomp säätämistä? Mun mielestä ei, kunhan pitää paikkansa, tekee nätisti ja iloisesti -> Eli just niinku Tuisku tekee ! MITÄ MÄ SITTEN VIKISEN?! Noh, kiitos Sarvis ! Sait mut ajattelemaan ;)
Huvin ja urheilun kannalta näytin myös meidän "luoksetulon". Vauhti oli oikeasti kohdillaan, seisominen TODELLA huono, maahanmeno tarpeeksi ripeä ja mukava, ehkä yhdellä sanalla kuvailtuna : Riittävä. Perusasento tuli hieman taakse, mutta vipan pätkän tuli myös reippaasti - Hienoa ! Maahanmenoa kehuttiin hienoksi ja seisominen huomattiin myös mälsäksi. Jätin koiran seisomaan, kutsuin lyhyeltä etäisyydeltä luokse ja pysäytin - pallolla. TOIMI ! Teki pari ihan sikahienoanättiä seisahtumista, tollasta siltei oo tainnu koskaan saada irti ! Ihan sikkehienoa :) Onneksi tajusin lopettaa nää tähän, onneksi ! :D Metalleja pari, perusongelmat eli hitaus palautuksessa mutta ei jaksa kitistä.
Sitten Ruuti, joka makoili eeeerittäin hiljaa ja rauhallisena ja melkein tyytyväisenä sillä välin ku treenattiin isojen kanssa? Johtuen mistä? No haukkupannasta tietenkin ;) Alotti ujeltamisen aika nopsaan ku jäi yksin mutta sitten jostain kuuluis "TSHIIIIIIIIIIIH" ääni ja pienen nenään haisi citrus. Näin me oltiin sit hiljaa ;) No, raukka mikä raukka. Otin sen irti ja tämä juoksee tervehtimään Sarviksen toista koiraa - kielloista huolimatta >:/ No, laitoin takas hihnaan ja siinäpä samalla tuli otettua hihnassa seuraamista. Yllättävän hyvin meni, taitaa neidillä olla putkiaivon vikaa kun ei tajua vapaana ja taluttimessa seuraamisen eroa ;D Meinaan Tuiskulle toi oli vaikea opettaa, että MYÖS hihnassa kuuluu seurata. Ruutille se on sama onko hihnaa vai ei, voi siinä sivulla silti kävellä ja katsoa ylöspäi. Laamaili. Laamaili ja laamaili. Hihna pois, namit Sarviksen käskystä vasempaan JA TITDIDIDIIDIDI ! Toimii :) Koiraan tuli intoa, paikka oli ajoittain jo ihan loistava ja motivaatio kohdillaan (Niin no, seuruutin siis maks 10 askelta) Mutta tällä jatketaan ja KUN se alkaa taas hamuamaan sivulletulossa namikättä -> oikeaan ja jos seuraaminen alkaa kokemaan inflaatiota moisesta, vois testata sitä namia suusta -tekniikkaa? Mahdollisesti (Naaaam, froliceja suu täys)
Sitten edelleen niitä maahanmenoja liikkeestä, hienosti meni sen enempää märästä ja kuraisesta kentästä välittämättä ! Jes :) Pari luoksaria jotka oli hiiiiirveitä ! Koira mateli mun luokse ja perusasento aivan kateissa. Istui jonnekkin taakse, ihan vinoon :D Uus yritys, palkkasin edestä vaikka vauhti oli hidas. Viimeisessä vauhti oli ihan poskellaan mutta ohjasin Sarviksen käskystä perusasentoon, ihan jees ja pitää muistaa jatkossa, ettei etene turhan nopeesti neidin kanssa :)

Hm. Mua veetuttaa. Ruuti on kasvanu "aikuiseksi" tai sitten sillä on valeraskaus tulossa mutta kun ! Se ei oo juoksun jälkeen ollu yhtään sellainen Ruuti, mikä se esim toukokuussa vielä oli :( Se ei iltaisin enää leiki ruoan jälkeen leluilla eikä oikeastaan muutenkaan. Se vaan nukkuu jos ei mitään tapahdu ja treeneissä tuntuu siltä että se kulkee kokoajan jollain ihme säästöliekillä eikä todellakaan enää sillä, millä se ennen juoksua meni, täysillä täysillä ja TÄYSILLÄ. No, toivottavasti tää on ohi menevää tai sitten pitää oppia elämään sen tosiasian kanssa, että se duracell-vaihe kesti vaan ekoihin juoksuihin saakka... :/ Ja joojoo, höpö höpö, ei sillä mikää burnoutti vielä oo, jos me treenattais joka päivä niin että koira ois nyt voittajassa, sillä VOIS olla burnoutti, mutta ei tällä treenimäärällä kyllä. Sori :P

Huomenna perjantaina käydään taas tottistelemassa ja agiliitämässä ainakin Ruttusen kanssa, toivottavasti on vielä virtaa ;D Viikonloppu saakin kulua sitten vaan juoksennellessa ja lenkkeillessä, yritän pitää nyt huomisen jälkeen koirille totaalilepoa tiistaille asti ainakin, katsotaan onnistuuko (Tuuuuuuuskin. Ainahan sitä voi käydä 5 min verran tuola tekemässä, eikö?) ;)

KYLLÄ, olen paha ihminen :)