Noniin, nyt on otettu pari starttia tuntumaa kakkosiin eikä enää radat tunnu niin kinkkisiltä ja ahdistavilta mitä ne pari ekaa :) Äkkiä tottuu! Suurleirin ohjustelun jälkeen ajelin Nitan kanssa takaasi Seinäjoelle Kaarinasta ja seuraavana aamuna startattiin puol 6 kohti Kokkolan KLAG-kisoja. Ylläri, omalla tuurillani tottakai juuri MAXI2set aloitti kisapäivän kello 8:00, voin sanoa etten oo noin sekaasin vielä kisoos koskaan ollu (mitä tästä opimme?!). Eka rata oli Viitasen Annen agirata ja meille kisat oli ensimmäiset nurmikentällä, ei olla pahemmin nurmella päästy treenaamaankaan. Rataantutustumisen aikana rataa vielä kolmeen kertaan muutettiin ja taidettiin tutustua 9 min yhteensä rataan, radalla eniten vaihteeksi päänvaivaa teetti kepit tai lähinnä se ettei koira ole 100% varma niillä eikä varsinkaan osaa hakea niitä (pitäis ja pitäis opetella, JOOJOO!) mutta jollain ihmeen konstilla me selvitettiin tiemme nollana ja ihanneajassa radan loppuun kunnes viimeisen aidan koira päätti kiertää, vitska siis ja yliaikaa. NO, aattelin et mitäs tuosta, bortsut tykittää nopeita nollia mutta mitä vielä, mehä voitettiin tuolla meidän kiellolla ja yliajalla (osallistujia 30) !! VOI hampaiden kiristys sentäs, harmittaa! Hyppyrataapa ooteltiin sitte 7 h tuntia helteessä, tutustuin huonosti ja 6 putken rata oli päästä hävinny jo ku päästiin lähtöpaikalle, sieltä HYL. Agirataa videolta hidastettuna katsoessani huomasin et koiran rytmitys menee puomilta tullessa veetuiksi, olisi siis ollu oikeasti aika mahdotonta saada se hyppäämään aika järkevä päätös koiralta, hidastelkaa tota videota jos kiinnostaa kattoa :)
http://tuiruu.kuvat.fi/kuvat/Videot/16.7.2012+Kokkola+MAXI2+D-agirata+Ruuti.avi

Kokkolan kisojen jälkeen alkoi vauhti hyytymään myös treeneissä, niimpä varailtiin ajat hierojalle ja osteopaatille - hieroja sai koiran hyvin auki vaikkakin vasen puoli oli todella tiukassa lavan päältä (se kokkolan kolahdus kummittelee). Koira nautti AIVAN hulluna ja oli rentona :) Ei ollakkaan hetkeen hierojalla käyty... Hierojan jälkeen pari päivää lomaa ja torstaina käytiin sitte kisailemassa pari starttia Johanna Wütrichin radoilla, agi ja hypäri. En tiedä, oliko vatsataudilla ja lämmöllä osuutta asiaan mutta tutustuin rataan tosi huonosti ts en pystyny keskittymään kunnolla, toki 30 muuta hutlaajaa radalla rajoittaa omaa menoa vähän :P Vauhtia koirassa tuntu olevan vähän heikosti alussa ja ei "tuntunut hyvältä" mutta loppua kohden parani, nollaa tehtiin kunnes menin tekemään sokkarin siinä kohtaa missä NIMENOMAAN ajattelin et älä sitä siihen tee ku putki näyttää puomille eikä aidalle eikä Ruuti semmosta osaa ja tadaa, vitska mut päästiin ihanneaikaan tiukasti - 2 sek jotain ja oltiin 8/30 ja JOSSITTELUT: jos en olisi mokannu tuota kohtaa oltais oltu -7 sek ajalla toisia :((( Voi herran piaksut, taas olis napsahtanu LUVA. Mutta ei, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... Hypärillä toinen rima heti alas, sössit kepeille ja vauhtia alako löytymään ku alettii vaa chillaileen :D HYL rata siis mukavee, mitä toi "melkein LUVA"....
http://tuiruu.kuvat.fi/kuvat/Videot/26.07.2012+Tampere+MAXI2+A-agirata+Ruuti.avi "melkiluva"
http://tuiruu.kuvat.fi/kuvat/Videot/26.07.2012+Tampere+MAXI2+B-hyppyrata+Ruuti.avi HYLhypäri.

Semmosta. Muuten ootellaan juoksua, kisaillaan vielä mitä keretään ja ku aika on kypsä niin matkataan Ruutin kanssa Eteläiseen Suomeen tapaamaan erästä herrasmieskoiraa :) Toivotaan että pariskunnalla natsais ja saatais Erimooset R-pennut aluilleen...... Ennen sitä kuitenkin käydään vielä parit startit ottamassa ja yritetään selättää pieni piru joka perseilee mulle radalla ;) Neiti jäkälätassu on NIIN iso ja aikuine neiti et voi vähä kesottaa ;D

Tuiskulla menee kans hyvin, helteet ei oo tuntunu missään :) Lääkitys on siis nyt 2 florinefiä aamuin illoin ja 1/4 tablettia prednisolonia silloon ku muistan :D Oksenteluja ei oo ollu, pitääs varmaan käyttää kontrollissa taas pikkuhiljaa. Varmalla oli kolmas juoksu ja ollaanki oltu agilitystä tauolla, tokoakaan ei olla liiemmi jaksettu pakertaa, tarkoitus oli nyt koittaa mittauttaa se tuola seinäjoen kisoissa, laittakaahan kädet kyynärpäitä myöte ristiin et se ON medi !! Jos son maxi niin voipi olla et aksat jää siihen...

Ja vanhus, 14 vuotias Simba porskuttaa porukoilla edelleen mutta tuskin enää kovin kauaa, sydämen vajaatoiminta alkaa oikeasti vaivaamaan ja yskänpuuskat tulee suurinpiirtein jo tunnin välein, muuten pappa vaan oikeastaan nukkuu :( Isä antoi jo viime viikolla "luvan" että saan viedä sen viimeiselle matkalle ja voikin olla että ensi viikolla kun mulla on kaksi vapaapäivää niin varaan sille ajan. Simban kasvattaja on ihana, vielä 14 vuoden jälkeenkin jaksoi neuvoa ja olla tukena kun kyselin mitä mieltä hää on <3 Ei koira laskea päiviä mitä on jäljellä ja Simballa on hyvä ja pitkä "ura" maailman parhaana lasten ensimmäisenä koirana, ainut palvelus mitä voi tehdä on päästää ystävästä vuosien jälkeen irti. Kurjaltahan se tuntuu ja kyyneleet tippuu varkain nytkin näppäimistölle mutta yritän pitää järjen päässä ja tunteet poissa. :( Simba parka. <3

http://www.youtube.com/watch?v=dJByeRX004M&feature=related <3