Niiimpä niin. Voi kele #*#§3!!½¤?+ STANA! +semmonen pääkallo -hymiö. Kuolkaa.

Tein siis jäljet molemmille flikoille. Ruutille semmosen pitemmän, että kerkiää "tasaantumaan" sen alkurämppäyksen jälkeen. Pituutta siis n. 40 askelta, joka askeleella yllättäen vielä nami, suora. Tuulta ei ollut yhtään mutta sääskiä oli >:| Meni hermot. Ensimmäisen kerran.

Sitten Tuiskun jälki, vähän lyhempi, alussa joka askeleella palkka, suora ja jäljen keskivaiheilla semmonen üüper yllätys mitä aattelin koittaa, kerran eräs neuvoi "hidasta" ja semmosta... "tylsää" jäljenajajaa innostamaan tyhjällä filmipurkilla, jonne voi laittaa mitä haluaa. Sen jälkeen joka askeleella namit ja that's it. Iisi piis of nakki vai miten se sitten menikään?!

Otin koirat, liinan ja hihnan Ruutille. Pääsin pellolle niin mitä tekee armas herneaivoteinikeksimme Ruuti?! >:/ No niimpä tietenkin, juoksee sinne jäljelle mun kielloista huolimatta ja syö üüper nopeudella makkaroita lärviinsä >:| Huudan ja huudan että "POIS SIELTÄ NYT!" Mutta ei, tietenkin ne maasta löytyvät MAKKARAT on paljon mielenkiintoisempia, tottakai. NO, tuli se sitten jossain vaiheessa mun huutamisesta ja karjumisesta huolimatta mun luo liehitellen ja voi herranen aika. >:((( HM! Koira kiinni ja vein sen kiinni puuhun. Ole sielä, saatana.

Tuisku oli karjumisesta totaalisen järkyttynyt. Kaveri makasi maassa turvaväliä pitäen ja tuli anteeksipyytelevästi mun luo kun kutsuin. Kannustin sitä ja laitoin jälkivermeet päälle, hyvin se palautu "Aijaa, no mamma ei ookkaan vihainen mulle... Ai! Mennään jäljelle! Ok!" :D Ajatin Tuiskulle sitten ne molemmat jäljet, samalla kun Ruuti kiljuu puussa yksin kiinni :) Kiljukoot.

Eka jälki meni hienosti, vaikka välillä tuli taas sitä "toisen jäljen" jäljestämistä vain. Mutta kun siinä Ruutin jäljellä oli kerran joka askeleessa nami, niin selvästi tuli koiraan itseluottamusta ja tarkkuutta jälkeen --> Namit takaisin jokaikiseen askeleeseen, ainakin hetkeksi ja katsotaan kuinka käy. Ite jarrutin välillä niin kaveri lopettaa heti työstämisen ja käy maahan makaamaan "Yhyy, oon tosi huono" ... >:( Niimpä niin. Kannustin vaan jatkamaan ja silittelin, niin mentiin taas. Loppujäljestä se kesti jo pienen "paineen" liinasta ja tarkensi heti. Tää pitää kyllä jättää heti alkuunsa kokonaan pois, tommonen liinasta jarraaminen ku ei toi pässi kuitenkaan opi jäljestämään itsenäisesti vaan menee sitten "niin ku mamma liinalla minulle viestittää". Mut ihan tyytyväinen kuitenkin, tekniikkaa pitää hioa.

Jäljen päässä sanoin "loppu" ja koira nostaa nokan maasta. Otin sen seuraamaan ja seuruutin seuraavalle jäljelle. Koirahan oli melkein innoissaan :O Wtf? Istu, katsekontakti ja vapautus jäljelle. Alku läks hyvin, koiralla on niin kova meno seurata itse jälkeä ettei paljoa kiinnosta ne alkupään makkarat! :O Siistiä :) Alku meni hyvin, tarkisti jokaisen askeleen silleen nätisti! Sitten olin tyhmänä taas laittanut pari tyhjää askelta, tarkisti kyllä, mutta sen jälkeen taas meni huonommin eli veti vaa sitä toista puolta. Mutta! Purkilla tapahtui jotain ihmeellistä. Tuisku oli selvästi innoissaan siitä ja kun minä innostuin myös "Jaaaahas! Mitäs täällä on, katsotaampa" Niin ... :O Ikinä nähny Tuiskua jäljellä tommosena. Ihan intopinkeenä veti maksamakkarat sieltä purkista ja jatkoi sen jälkeen jälkeä huomattavasti intensiivisemmin ja nopeammin, myös tekniikka parani kerta heitolla! Tarkasti jokaisen jäljen ja työskentely oli minun mielestä todella mukavan näköistä ja ohjaajallekkin mukavaa kun ei tarvi jarruttaa kokoaikaa vaan voi antaa koiran mennä! :) Vou, filmipurkit käytössä jatkossakin! ;D

Tuiskun kanssa jatketaan ehdottomasti jälkeä, huomennakin, neiti teiniaivo voi jäädä kotia itkemään... >:/ Teiniaivo saa keskittyä nyt tottisteluun, ei voi ainakaan karata yhtään minnekkään. Kiitos ja näkemiin.

Huomasitteko? No, tuskimpa kukaan jaksoi lukea loppuun edellistäkään. Mutta sanoin "VAIKKA, mulla meneekin sielä tänäänkin hermot, tiedän sen jo :P Mutta jos mä yrittäisin hillitä itseni, poltan mielikuvitus savukkeen samalla ku koira jäljestää, eiköhän se siitä." Niimpä siinä taas kävi. Tosin, Tuiskun kanssa oli ihan kivaa käydä ajamassa jälkeä. Oma oli vikani, mitäs pidin Ruutia irti niin että sillä oli mahdollisuus puikahtaa jälelle? Mulla itseasiassa kävi tuo mielessä kun ajoin jälkeä, mutta... No, tiedämpä seuraavan kerran etten pidä irti jäljelle mentäessä. NIIN! Huomaatteko nyt kuinka mä jo uhkaavasti puhun Ruutin seuraavasta jäljestä? Nä-ä, ei ainakaan tämän viikon puolella... (Kummiski jo huomenna...)

HAJOTTAA!