Kokeen jälkeen sunnuntaina sekä maanantaina pidettiinkin molempien tyttöjen kanssa vapaata treenaamisesta, aika kuluikin hyvin luita järsiessä, lenkkeillessä sekä vapaana kirmailessa :) Eilen lähdettiin illalla Tuiskun kanssa puoleksi tunniksi jotain värkkäilemään tuonne vesitornin nurmikentälle.

Hoksasin nyt, että Tuiskun nopea pysähtyminen kaukana (eli esim ruudussa) on vaikeaa, hidasta ja epävarmaa. Ennen Tuisku on pysähtynyt ruutuun hyvin kun sanoo "seis", nyt vetää ruudusta yli tai pysähtyy hiiiiiitaasti. Testailin "sto" käskyä, mitä ollaan joskus tehty eilen ja se osoittautuikin huonoksi, koira kyllä pysähtyy kaukanakin mutta asento ei ole varma, joko seisoo, istuu tai on maassa. Ei hyvä. Jenniltä saatiin ohjeeksi testata top käskyä. Lentsun kurssilla kesäkuussa ku tätä treenattiin niin Tuisku pysähty tosi hienosti, pitäis ilmeisesti treenata sitä samaa vanhaa "seis" -käskyä ruudun kanssa, pelkään vaan että sen hinkkaaminen vähentää ruudusta ne viimeisetkin nopeuden rippeet ... Vaikeaa. Mutta testailen nyt jatkossa sitä, että vapauttelen koiraa kentällä ja annan käskyn jonka jälkeen palkkaan pallolla tms "heitettävällä". Lenkeillä vois myös testailla, kun koira on menossa oikeasti eteenpäin, siinä on virtaa eikä oo semmonen "treenimeininki", mutta ei sitten välttämättä keskitykkään siihen hommaan. Spekulaatio, ihanaa.
Sitten treenattiin patukkapalkalla seuraamista, tarkoituksena tehdä extralyhyitä pätkiä sisältäen paljon käännöksiä ja näinollen saada koiraan nopeutta ja _oikeasti_ halua seurata innokkaasti. Oikealle käännökset tökki aluksi, olivat ihan ok peruskivoja, mutta vähän löysäili. -> Palkkasin aina siitä kun käännyttiin oikealle eli "vedin" koiran patukan avulla käännöksessä mukana ja annoin purra jonka päälle pienet taistelut ja revittelyt. Parin toiston jälkeen koira oli tosi hienosti messissä ja teki upeita käännöksiä ja mikä parasta, ei alkanut ennakoimaan hyppimällä vasten heti oikealle käännösten jälkeen ;) Tuotapa voisikin testata joskus täyskäännöksessä, toimisko siinäkin yhtä hienosti :) Patukka toimi hyvänä motivaattorina pitkästä aikaa ja Tuisku jopa tuli itse tarjoamaan minulle lelua taisteltavaksi! Outoa ajatella, ettei tuo koira kolme vuotta sitten suostunut ottamaan mitään suuhunsa, saati sitten TAISTELEMAAN minun kanssani mistään :) Jotain edistystä on siis tapahtunut!
Patukkaseuraamisten jälkeen tehtiin askeleita oikealle namilla ohjaten niin, että kävelen takaviistosti oikealle eli koira joutuu peruuttamaan mutta samalla siirtää itseään mua kohti. Ongelmanahan meillä on se että Tuisku tulee oik. askelissa mukana silleen "töktök" eikä sievästi seuraamalla, edelleen MITEN HITOSSA KOIRAN SAA OPETETTUA KÄVELEMÄÄN / SEURAAMAAN SIVUTTAIN?! :D
Jokatapauksessa, toi "peruuttamalla oikealle" onnistui hyvin ja Tuisku alkoi tarjoamaan kunnon seuraamistakin siinä ja lopuksi kun testasin vielä suoraan askeleet oikealle, koira meni todella paljon paremmin ne, vähän "poikitti" takana, mutta seurasi :)
Seuraamisen jälkeen tunnarin piilotusta x 5. Ensimmäiset kaksi oli nurmikolle piilotettuja (Mukana siis niitä hämykasoja) Molemmat löytyi helposti ja koira oli innokas, palautus nopea eikä pureskellut kapulaa yhtään :) Sitten kaksi piilotusta hiekkatielle (nurmikoiden keskellä menevä..) näissä oli myös hämykuoppia mukana. Haisteli tarkasti ja kaivoi kapulan maasta raivokkaasti molemmilla kerroilla, aivan tajuttoman hienoa huomata miten Tuisku on saanut varmuutta tähän! :) Palautukset edelleen hienoja, ei valittamista.
Sitten vielä yksi piilotus metsään. Metsään piilotukset onkin menneet yleensä ihan ... metsään? :D Löydettiin sellainen suhteellisen vaikea paikka, paljon rämeikköä jonne oli hyvä piilottaa kapula ;D Sainkin tökättyä sen aika syvälle sammalten ja varpujen alle. Lähetin koiran etsimään ja sen ilmeestä huomasi heti, että se olis menny ukkeleita metsästä etsimään :( Raukka oli ihan tohinoissaan ! Selvästi petty kun otin sivulle ja sanoin "oma". Lähti hyvin, löysi piilotuspaikan ja työskenteli siinä ympäristössä hetken. Kapula löytyi yllättävänkin vaivattomasti, palautus hieno edelleen :) Tähän olikin hyvä lopettaa treenailut siltä päivää, viimeinen löytö oli niin tavattoman hieno ja jäi mahottoman hyvä fiilis. Lopuksi nakeltiin vähän palloa ja hengailtiin, vietettiin siis laatuaikaa kahdestaan Tuiskun kanssa, Ruuti jäi siis kämpille...

Tänään otin sitten molemmat tytöt mukaan kerralla ja mentiin taas vesitornille treenailemaan illalla. Ensin Tuisku suorittamaan, treenailtiin sitä tunnarin "ohjaaja täyskäännös" juttua. Aika vaikea se on Tuiskun hahmottaa, että hän jääkin mun väärälle puolelle. Otin siihen käyttöön nyt "paikka" sanan mikä meillä ei ole käytössä missään. Tietää sanan merkityksen kuitenkin jotenkin, joten sitä apuna käyttäen oli helppoa tehdä tuota :) Namin avulla pysyi paikalla hyvin vaikka käännyinkin, kuikuili kokoajan eteenpäin eikä yrittänytkään tuijotella mua, hyvä homma :) Tätä vois tehdä vaikka ruoallakin, siinä rouvalla menee kierrokset niin ylhäälle et vois tehdä ihan hyvää ;) Jos joku "malttijuttu" toimii ruoalla, se toimii millä vaan - ainakin Tuiskun kohdalla. Tämän jälkeen otettiin pari luoksetuloa, jätin koiran kokeenomaisesti maahan, kutsuin, annoin käsimerkin ja samalla nakkasin pallon. Näitä pari toistoa, jonka jälkeen otin kokeenomaisesti ilman maahanmenoa, toimi :) Näitä täytyy siis ehdottomasti tehdä lisää ja olla tarkkana ettei ala ennakoimaan mitään heitto systeemejä. Tarpeeksi vaihtelevuutta on se avainsana (Aina) Sitten tehtiin kaukoja yhdellä, kolmella ja taas yhdellä vaihdolla. Jokainen meni hyvin, vaikken kolmesta palkannutkaan Tuiskua muuta kuin kehumalla, ekat vaihdot oli ripeitä,koira tosin ihmettelee hieman "miksi tuut nyt jo takaisin?" kun palkkaan ekasta :P Pitäisi testata pallopalkalla, ettei tarvi palata sen viereen...
Selityksen vähenee liike liikkeeltä :D Mitäs me sitten otettiin? Aivan, tunnarin piilotusta taas metsässä x 3. Ekat kaksi oli aika vaikeita, maasto oli muhkurainen eikä Tuisku meinannut saada hajua -> ei kuitenkaan luovuttanut eikä paineistunut (ympärillä olisi ollut muitakin keppejä suuhun otettavaksi) vaan etsi määrätietoisesti sitä tupakalta haisevaa kapulaa. Tokalla kerralla itse jo hermostuin (Ruutiin joka kiljui yksin tolpassa, itseeni sekä ehkä myös Tuiskuunkin) ja annoin ihan oikeasti neutraalin "oma" käskyn uudelleen jolloin koira nuuhkaisi maata pari kertaa ja JES, oma löyty melkein heti! Tosi kiva että saatiin taas tälläinenkin harjoitus että kun äiti antaa uuden käskyn niin senkin jälkeen voi haistella, toimia ja etsiä eikä heittää niitä pieniä toimintakyvyn rippeitä samantein roskakoppaan ;) Mahtava fiilis!
Ajattelin lopettaa tähän, mutta päätin ottaa vielä yhden. Metsässä siis edelleen, pohja oli suora, "kulutettu" ja ympärillä oli paljon jos minkämoista keppiä ja tikkua ja risua. Tunnarin sain piilotettua aika vaivattomasti pehmeään maahan ja tuisku ei edes katsahtanut niihin vääriin kapuloihin vaan pisti nokan maahan ja etsi omaansa määrätietoisesti :) Miten musta on alkanu tuntumaan, että se sunnuntain koetunnari olikin ihan fiksua tehdä, tuntuu että Tuiskulla on ihan eri fiilis tähän etsimishommaan nyt? Jaa-a, ma ei kyl tiedä...

Tuisku tolppaan kiinni ja energiaa ylitse pursuava Ruu kentälle. Ei voinut oikeasti muuta tehdä kuin nauraa tuolle pienelle ruskealle otukselle, on se niin hauska vietereineen päivineen :D Aluksi annoin sen vähän juosta ekoja höyryjä ulos ja sen jälkeen vasta perusasentojen tekemistä, juoksentelu tosin ei auttanut yhtään vaan Ruuti tuli törmäämällä, siirsi paikkaa sivulla kokoajan niinkuin ois ollu muurahaisia pyllyssä tai sitten vaihtoi paikkaa niin että "tarraa" etutassullaan mun jalkaan kiinni ja siirtää siitä itsensä (omasta mielestään) oikein ;D Ai niin ! Tässä vois ehkä kertoa senkin että vanha Ruuruu, leluja paiskova ja heittelevä hulttio on palannut lomalta :D Ruutilla on hiveitä iltahepuleita ja se käy niiiiiiin kierroksilla, ihan ku vuosi sitten (Maanantaina tuli meidän yhteistä taivalta muute vuos täyteen) Niin, parasta noissa iltahepuleissa on se, että Ruuti tulee tarjoamaan lelua revittäväksi välillä hyvinkin sikamaisesti, murisee ja hyppii syliin, raapii ja kouhkaa :D Hirveet ärräpäät ku tarraan leluun kiinni ja leikin, siis mahtavaa ! Ehkä se alkais tarjoilemaan tuota sikailua jatkossa lisää, pitää antaa sen nyt olla tyranni ku pentuna se sitä ei saanu kerran olla :P
Joo, mutta jos jatkettais niistä treeneistä. Tehtiin seuraamista jälleen, yllättäen :P Lyhyitä pätkiä sisältäen pysähdyksiä, välillä palkkasin vauhdista ja välillä pysähdyksistä, mahtavaa menoa Ruutilta! Kyllä sille ehkä  joskus saa melkein yhtä kivan seuraamisen, mitä Tuilla on :) Tänään tosiaan oli virtaa, paikka oli hieno ja kontakti pysyi kokoajan ja mikä parasta - korvat pystyssä kokoajan! Suorien pätkien jälkeen otettiin vähän käännöksiä seuraamisesta ohjaamalla ja lopputreeneistä ilman - Meni ihan älyttömän kivasti vasemmalle käännökset ilman namia tai mitään hidasteluja tms :O OHHOH. Yllätyin :P Inhottavaa kun ei osaa arvioida mitä Ruuti osaa ja mitä ei, sitä olettaa treenaamista vaativista jutuista et "joo se osaa nää ilman apuja" ja niissä missä se ei apuja tarvi, oon väkipakolla niitä tunkemassa. No hieman kärjistettynä joo, ei se ihan noinkaan mene :) Varmisteluahan se tarvitsee kaikkeen. Mutta positiivisesti yllättynyt kuitenkin  pienokaiseeni!
Sitten paikallamakuuta, etäisyys vaihteli 5 m - 15 m. Palkkailin aika tiuhaan tahtiin ja vapautinkin välillä, pääsi kerran vaihtamaan lonkalle taas ! Täytyy nyt treenata enemmän sitä että menen Ruutin sivulle, maahan palkka ja paikallamakuu jatkuu, tässä se mun mielestä aina lysähtää aina. Ja niin, tarvittaisiin niin kipeästi häiriötä paikallamakuuseen! Oikeaa häiriötä.Saida - Jenni, voitko järjestää mahdollisesti? ;)
Lopuksi jotain liikkeestä seisomiseen viittavaa, ei oikein onnistunut. Tai pysähtyyhän se, mutta mua ärsyttää just tää opetusvaihe kun tuntuu siltä ettei koira koskaan hoksaa. Pitäis edelleen lukea sitä mun ja Tuiskun vanhaa treenipäiväkirjaa, mitä ja miten ja kaunko siinä meni, että Tuisku hoksas ne. ...

Huomenna sitten vielä mahdollisesti jotkut pikatreenit aamulenkin yhteydessä ennen ruokaa, iltapäivällä / illalla lähdetään Jaaskin ja koirien kanssa ajelemaan Kaustisille, koirat pääsee pois täältä perkeleen asfalttiviidakosta :) Tiedossa siis ihania rentouttavia (toivottavasti) metsälenkkejä minulle sekä koirille, sunnuntaina sitten mennään Tuiskun ja Ruutin kanssa Jenniä ja Kawaa (sekä massua!) tapaamaan, Nitakin pölmähtää paikalle toivonmukaan maanantaina tms :) Tiistaina tai keskiviikkona sitten kotia takas Nurmoohin. Ohojelmaa taas luvassa!

Ja niin, kuten jotkut mahdollisesti jo kalenterista katsoivatkin  - Ilmoittauduin kokeeseenkin :D 20.9 Seinäjoella. Katsotaan, oliko toi sunnuntai vaa tuuria, taitoa vai mitä ihmettä se oli :) Ja kyllä kieltämättä olisi ihan tajuttoman hienoa, jos sieltä tulisi se ykkönen kun jäi kerran noin pienestä viimeksikin kiinni! Mutta mä tiedän, jos lähden vaan tavoittelemaan yksinäni ykköstä sieltä niin koira ei kyllä pelitä, ei varmasti. Eli, yritän suhtautua asiaan samalla tavalla kun sunnuntainakin - TREENIMIELELLÄ! ;D

Ainiin :D Meidän kokeet menee hienosti. Tai, tuomarit. Katsokaa vaikka:

ALO
~03.05, Veijo Kinnunen
~12.05, Juha Kurtti
~18.05, Veijo Kinnunen
~15.09, Mauri Pehkonen
AVO
~21.10, Veijo Kinnunen
~18.11, Piritta Pärssinen
~25.11, Veijo Kinnunen
VOI
~07.09, Saija Pollari-Peltoniemi
~20.09, Veijo Kinnunen

Joka toinen Kinnunen :D Ja voin sanoa, etten valkkaa kokeita tuomareiden perusteella, tosin Veijohan on hauska tuomari, ei siinä!