Täytynee käydä läpi vielä kulunut vuosi vaikka se iloisesti pois poksauteltiinkin viime yönä (itse en ollut kovin iloinen, kuumeessa ja Tuisku ei välitä paukkumisesta .. )

Viime vuonna kirjoitettua:

"Mitäs uudelle vuodelle? Jos Tuiskulle sais sen VOIykkösen vihdoin ja viimein ja vois jättää tokoilut sen kanssa siihen, ehkä joskus käydään vielä erivoissa naurattamassa ihmisiä :P Musta tosin tuntuu et 2011 on meille enemmänkin agi kuin tokovuosi ;P Eli, startteja Tuiskulle ykkösissä, tuloksista viis :) Ruuti olis kivaa saada nousemaan kakkosiin ja ehkä jos terveys niin sallii niin piskuisia Ruttusia olisi luvassa loppukesästä :) Meikämanne on reippaana töissä ja yrittää löytää itselleen jostain kivan kasvattajan ja kivan yhdistelmän ja vielä kivan pennun kaiken päälle :P Mahdoton tehtävä? Ehkäpä, tuntuu ainakin niin takkuuselta. Saapa nähdä, saadaanko TuiRuulle jatkoa joko AB tai VA muodossa ;)"

Tuiskulle ei saatu voiykköstä mutta tokoilutkaan ei jääny vähemmälle. Fiilistä käytiin hakemassa ja puuttuvat palat loksahtelee ohjaajan päässä paikoilleen :) On siis ainakin jotain mitä minä tiedän että kokeessa pitää välttää. :D Vöyrin yökoe oli tietty meidän huippuhetkiä koko vuonna, aivan mahti fiilis! Tuiskun kanssa käytiin myös kolmissa aksakisoissa starttaamassa, yhteensä 5 starttia joista kuudennen jätin starttaamatta, Tuisku oli oikeen laamojen laama eikä ihme, +30 astetta verotti muakin ku juoksin radat Ruutinkin kanssa :D Toukokuussa käytiin Tuiskun kanssa ensimmäistä kertaa osteopaatilla ja sieltäpä löytyi syy ensinnäkin huonoon hyppytyyliin ja muutenkin agilaamailuun mitä enemmän reenattiin - selkärangasta yksi nikama "pois paikaltaan" eli luutunut ilmeisesti alunalkaenkin väärin koska osteopaattikäynnit eivät siihen vaikuttaneet (jos selkä "niksahtaa" jolloin nikama luiskahtaa samalla tavalla, nikama siirtyy yleensä takaisin omalle paikalleen kunhan se saadaan vaan käsiteltyä ja liikkumaan). Agilitylle heitettiin siis hyvästit kokonaan heinäkuussa. No, startit tehtiin! Tulokset tais olla jotain 27 tms ja hylkyjä?

Ruutia ei saatu nousemaan kakkosiin, ei edes yhtä nollaa saatu aikaseksi :P Ruuti starttasi ensimmäisen kerran kesäkuun lopulla omissa kisoissa kahdella Berglundin (VAIKEALLA) radalla, toiselta tulos 27 ja jotain (keppien kanssa takuttiin joku 20 sek :D) ja kepeistä tuli ratavirheitä 5 eli aikavirhettä tuli 2 sekkaa vaan! :D Toiselta radalta hylly. Ohjaaja sipsutti ja videolta katsottuna ne radat oli aivan mieletöntä shaibaa :DD Karseen näköstä. Ruuti kuitenkin eteni kivasti ja oli mukavaa päästä kisaamaan sen kanssa vihdoin kunnolla, on se ihan erilainen kisakoirana ku Tuisku :) Ruutin terveys pysyi hyvänä, juoksujen (hormoonien) sekoittamana valeraskaudet vähän sotki meidän alkusyksyn kisoja ja hiivatulehdus pukkasi samassa rytäkässä korviin joka meni onneksi canofitellä ohi.  Syyskuussa käytiin siis (kaks kk juoksuista... ) Seinäjoella kisoissa hyppäämässä yksi aita vaikka kahdelle radalle olin sen ilmoittanut :P Koira oli ihan muissa maailmoissa ja keso pystyssä tuli vaan ekan aidan ali kokoajan ja päätin sitte viedä koko eläimen pois radalta :P Ritva Herrala oli tuomarina, ihanat radat mut toiselle radalle en lähteny koiran kanssa suuren veettuuntumismäärän vuoksi. Seuraavaksi startattiin Kokkolassa samaisen Herralan radoilla x 3. Nyt alako vauhtia ja tekemisen meininkiä löytymään meiltä molemmilta! Jopa niin paljon että ekalla radalla paskoin Aan kontaktin ja jätin koiran selän taakse, en tajunnut yhtään jarruttaa (HUOM, HIDAS LAPINKOIRA, EN TAJUNNU JARRUTTAA) sitä ja wiuuuuuh, sieltähän se tulla mätkähti aan harjalta kaulalleen suoraan alas :'( Koira jatkoi normaalisti kuitenkin eteenpäin ja tehtiin kaksi muutakin rataa kun koira vaikutti oklta. HYL, vitonen ja HYL. Viikon päästä tuosta osteopaatilla Ruuti käsiteltiin koko rangan mitalta eikä hyvältä näyttänyt, koira oli "painunut kasaan" ja selkäranka oli jäykkä ku rautakanki :/ Kaks viikkoa täyslepoa aksasta eli sinne meni Pietarsaaren ja Vöyrin kisat :( Marraskuu lepäiltiin siis mutta joulukuun alussa otettiin vuoden viimeiset startit omissa kisoissa Seinäjoella, tehtiin meidän eka hypärikin :) Johanna Nyberg oli tuomarina ja kaikilta radoilta varsin vauhdikkaat ja iloiset HYLyt ;D Piskuisia Ruuteja ei loppukesästä tullutkaan koska ruotsin suunnitelmat kaatuivat parin vuoden odottamisen ja pyytelyn (että veisivät uroksen silmätarkkiin) jälkeen siihen että koiran haltija sanoi että uros on liian vanha ja me asumme liian kaukana. Tämä selvä. Muutenkin Ruutin urosasiat eivät ole menneet niinkuin satukirjoissa, aina kysyn liian vanhoja, muille luvattuja, susien syömiä, "kykenemättömiä" astujia ja koiria joiden ihmiset eivät saa koiraansa edes silmätarkastukseen vietyä. Mä olen oikeasti elänyt uskossa ettei aina tarvitse kysellä 14 urosta ja jokaiselta kuulla "ei" vastaus kun pentuja aletaan miettimään ;) Easy, isn't it?

Ja vahvistus saapui maailmaan 14.1.2011, Nereaneidon kenneliin neljän muun pennun kanssa. Pikkuparkkia käytiin tervehtimässä helmikuussa ja päätös tehtiin, Nereaneidon Taikausva muutti meidän porukkaan 6.3 ja nimeksi tuli Varma :) Tai Pymppy, Stiina, Taini, Tempahi... Rakkaalla lapsella on monta nimeä :) Varman kanssa tutustuttiin moniin koiraharrastuslajeihin, tokoon, agilityyn, jälkeen pellolla ja metsässä sekä hakuiluun. Varma on taas ihan erilainen treenikaveri mitä Tui ja Ruu, potentiaalia löytyy ehkä eniten ahneuden ja suuren saaliin takia (=motivointi helppoa) näistä kolmesta. Vauhtia ei myöskään puutu! Marraskuussa tosin oltiin hieman tauolla kun neidille pukkas ekojen juoksujen jälkeen joku super teiniangsti vaihe joten annettiin pölyn laskeentua ja hyvältä vaikuttaa :) Lisäksi oon itseeni enemmän ku tyytyväinen että annoin tuon pennun tosiaan kasvaa pentuna enkä vaatinut eskarilaiselta lukiolaisen asioita. Varma on todella suuri Persoona joka taitelijaluonnetta täytyy osata tulkita eikä TODELLAKAAN saa sanoa ilkeää sanaa jos ohjaajaa alkaa kypsyttämään - silloin ollaan taas lähtöpisteessä :P Varma kävi myös syksyllä näyttelyissä, ekasta KP ja VSP-pentu, toisesta KP ja VSP-pentu ja erkkarissa sitten PEK4. Mätsäreissä käytiin kans, parhaimpana tais olla sinisten pentujen ensimmäinen 5 kk vanhana! :)

Ite muutin syksyllä vuokrarivariin Seinäjoelle ja oma kennelnimikin tuli haettua ja myönnettyäkin - Erimoone on nimi eli Erimoosia lapinkoiria odotettavissa tulevaisuudessa. Melkein vuosi sitten lopetin tupakan polttamisen 9 vuoden sauhuttelun jälkeen :) Kohensin omaa kuntoani keväällä jopa sen verran että jaksoin hölkätä yhdeksän kilometriä! Tälle keväälle laitetaan tavoitteeksi 10 kilsaa ja syksylle puolimaratooni, katsotaan :) Uimisen aloitin talvella ja nyt menee kivuttomasti kilsa, syksyllä vois mennä kolme!

Mitäs tänä vuonna tehtäisiin? Tuiskulle lisää hömppäilyä tokossa, tuloksista luovuttu. Luulisin että tämä vuosi tulee olemaan Tuiskulle viimeinen kisavuosi, kahdeksan vuotta tulee mittariin maaliskuussa ja askel on kovasti jo hidastunut, kesällä jo osteopaatti sanoi että lihaksisto on "vanhentunut" kovasti jo ikään nähden. Tuiskun suvun naiset on vähä tuommosia nopeasti rupsahtavia, harmi :( Mielen ja kehon virkistykseksi kuitenkin puuhaillaan haun, jäljen ja tokon merkeissä edelleen.
Ruutille nyt ne pennut, jumalauta! Neiti täyttää kesällä 5 joten kesän juoksusta se astutetaan, uros mietinnässä. Agilityssä varmuutta molempiin ja varsinkin ohjaajan levottomat kädet haltuun :P Me ollaan musta kyllä ihan hyvä tiimi, ei oo mitää suuria ongelmia. Kepit pitäis nyt tänä vuonna saada vihdoin valmiiksi :D Tokossa jatketaan tekniikkaa ja hyvänmielen reenejä, ei kisatavoitteita. Hakua olis mukavaa alkaa ottamaan vähän vakavammin ja enemmän ja oppia siltä saralta enemmän, katsotaan onko reeniporukkaa miten :) Metsäjäljeltä pitäis saada pikkusen höyryjä pois ja kepit + ilmasut mukaan. Kisaamaan tuskin tässä päästään koska kaikki tökkää ensinäki BH kokeeseen ja jos siitä pääsis niin tottiksen paukutteluun. Blaa. Muuten pysytään terveenä mieluusti, kohennetaan kuntoa ja vältetään lento aata!
Varmastiina, opettelee lähinnä aksaa. Siinä ohessa tokoa ja maastoja, mikä hyvältä tuntuu. Näyttelyissä käydään kunhan turkki vähän kasvaa ja neiti muutenkin kehittyy. Ei mitään suurempia siis, lihaskuntoa tällekkin ja ketteryyttä. Ai niin! Varman anoppi (Eli Laikon emäntä :D) haasto et startataan ens jouluna pentujen kanssa sitte noissa Wallsportin kisoissa :D Joten se on Varman tavoitteena!

Tänä vuonna siis TÄNÄ vuonna neljän kuukauden päästä meitä kutsuu Lontoo http://www.larc-en-ciel.com/wt2012/tour/index.html#london ja L'arc~en~ciel! Aivan super mahtavuutta, likkojen kanssa reisssuuuuun ja (meinasin sanoa et vihosta viimein, wtf, mollaan nähty se jo) ja nähdään Hyde kera oikean, ihastuttavan bändinsä kanssa jota ilman me ei oltais selvitty Kannuksesta... <3 Parasta. Jos Ruuti astutetaan talven juoksusta niin toivon mukaan synnytys EI ole huhtikuussa........ :P

Parempaa uutta vuotta 2012 siis kaikille !

Jotenki tuntuu et justiinsa oli elokuu ja nyt on jo joulu! Käydään siis pikakelauksella läpi mitä ollaan tehty :) Tai lähinnä kisat ja näytelmät :D

2.10 Suunnattiin Jyväskylään Lappalaiskoirien syyserikoisnäyttelyyn. Kehään oli ilmoitettu Varma (7-9kk narttupennut) ja Ruuti avoimeen. Varma kävi ensimmäisenä kehässä ja tapansa mukaan käyttäytyi kauniisti, antoi tuomarin tutkia ja näytti upeat liikkeensä hienosti :) Varman arvostelu "Reippaasti esiintyvä, ryhdikäs narttupentu. Feminiinen pää. Tasapainoiset kulmaukset. Oikeat mittasuhteet. Voisi kantaa häntäänsä korkeammalla. Melko hyvänlaatuinen turkki. Erittäin hyvä askelpituus" äytelmät :D Hännänkannon huonous johtuu tosiaan siitä jyrkästä lantiosta mutta nyt (kun koira on 2 kk vanhempi mitä erkkarissa) voin sanoa et lanne on kyllä parantunut :) Narttupentuja vanhempien luokassa oli muistaakseni 13 joista Varma sijoittui lopulta neljänneksi (ilman KP:tä, NYYH!), tuomarina oli siis Harri Lehkonen.
Pentujen kehästä juoksin höyrypäänä avo-narttujen kehälle jossa kaikki jo sopivasti olivatkin laskettavana :P Koira vaihtoon ja lihapulla taskuun ja neiti Ruu kehään. Noin nopeasta vaihdosta johtuen mulla oli kehässä koira joka ei malttanu paljoa seisoa XD Vaan tyyppi hyppi tasajalkaa mun naaman korkeudelle "lihapulla, lihapullaaaa, lihapulla! liiiihaaaapulla!" :DD Hällä oli niin hauskaa! Malttoi se kehotuksesta toki olla paikallaan ja misseillä kauniisti mut mun mielestä oli kaunista katsella ku muut tapittaa hievahtamatta ja tää yks riekkuu ku mikäki apina XD Paras <3 Ruuti oli aikalailla viimeisenä yksilöarvostelussa ja erinomainenhan sieltä tulla napsahti! Olin ällikällä lyöty kun niin moni oli tullut EHn tai jopa Hn kanssa kehästä pois. 27 nartusta vissiin 8 sai ERIn :O Jussi Liimatainen oli tuomarina ja arvostelu kuuluupi näin: "Erinomaista tyyppiä oleva hyvärakenteinen narttu. Hieman kevyt kuono-osa, muuten hyvä pää. Kookkaat korvat. Hyvä kaula ja erinomainen etuosa. Hyvät raajat. Tasapainoinen runko. Kauniisti rakentunut takaosa ja hyvä hännänkiinnitys. Kauniit tasapainoiset liikkeet. Hyvin niukka turkki" taTuohon onki hyvä päättää tämän vuoden näyttelyt, molempien koirien osalta joten messari jäi varmalta väliin tänä vuonna. Onneksi en ilmonnut meinaan tyypilta läks paria päivää ennen messaria tukka :) On sitä vieläki mut puol pussillista on irronnu!

22.10 käytiin Kokkolassa sitte Herralalle näyttääs et kyllähä se Lapinkoira kulukoo eikä me luovuteta, NIH! Kuluki sitte nii hyvin ekalla radalla et tulla tupsahti A:lta naamalleen alas :( Rata jatkettiin loppuun ja hyllytin ku korjasin lentokeinun. B-radalla kaks kieltoa (pussin jälkeinen aita kierrettiin ja minä ohjasin sen väenvängällä keppien väärälle puolelle) mutta saatiin siis ensimmäinen alle ihanneajan oleva tulos! -3,32 :) Jee! Kisojen jälkeen käytiin osteopaatilla näyttääs selkää ja perkeleen kipeähän se oli, Vöyrin kisat jäi väliin, samoin Pietarsaari joten seuraavat startit otettiin nyt sunnuntaina Seinäjoella. Tuomarina oli Johanna Nyberg ja ykkösten radoiksi minusta oikein mukavia ja meneviä, suorat putket vähä häiritti menoa XD Kaks agirataa ja viimeisenä hypäri - Kaikilta HYL :D Mutta neidissä oli vauhtia ja ai että mä tykkään sen asenteesta! Aivan huippumahti nyt ku "pennut" ei häiritse elämää!

Varman pahimmat teineilyt alkaa olemaan takana, jihuu! Agilityhallilla hää menee samalla rytinällä eteenpäin ku ennenkin, viime viikolla päätti mennä a-esteen ihan oma-aloitteisesti, jätti sydän pari lyöntiä välistä :D Koitettiin sit samaan syssyyn puomia ja hyvin onnistu sekin :) Enimmäkseen ollaan kuitenkin leikitty ja jahdattu nameja, kaikkea millä sais siis turboa pyörimään :) Ollaan saatu myös todella hyödyllisiä vinkkejä osaavammilta ku pyöritään Varman ja Ruutin kanssa koulutusohjaajille tarkoitetussa ryhmässä jossa opetellaan ohjaustekniikoita - tosi hyviä vinkkejä ja ihanan rautalankaversiona kerrottuja ;:D Josko mustaki 5 vuoden päästä vois tulla pätevä agilitykouluttaja muille? :D Toivotaan!

Enimmäkseen siis aksaa tehty syksyllä, jonkuverran tokoa (josta Ruuti on ollu liekeis? hää?), pari kertaa ollaan oltu hakuilemassa Hannan ja Lunan kanssa eli taas voi todeta et lapinkoirat on monipuolisia harrastuskavereita :)Tarttis alkaa Ruutille vääntään tottista jos sille sais BHn ja pääsis hakukokeeseen joskus tulevaisuudes :) Tai metsäjäljelle..

Ruuti jää kuin jääkin toivottavasti harrastuksista tauolle - Pupsejaaa! Yhtä erittäin komeaa herrasmiestä kysytty sulhoksi ja nyt jännäillään mitä vastataan, ei meidän pentuhaaveita ainakaan heti lytättykään! :) Jee! Olis hyvä saada ne pennut tähän talvelle (touko-kesäkuuksi luovutukseen) niin päästäis sitten kisaamaan normaalisti syksyksi taas :) Jos kesäjuoksusta astuttaa niin tuntuis et menee enemmän kisoja "hukkaan" ku keväällä. Katsellaan nyt siiis :)

Loppuun vielä videolinkki meidän Kokkolan ratoihin sekä viikonlopun ratoihin :) Ihastelkaa pienen pätevän lapinkoiran kaahaamista, äitin musnu <3 http://tuiruu.kuvat.fi/kuvat/Videot/11.12.2011+Sein%E4joki+MAXI1+A-rata+Ruuti.AVI

http://www.youtube.com/watch?v=vOf78z3Hi4U&feature=related, aivan mahti soundtrack, eikä leffassakaan mitään vikaa ole. :)

Tarttis aktivoitua tän bloginki kans joskus muttakun ei jaksa kirjoittaa kaikista treeneistä tänne aina perusdiipadaapaa. Jota nyt kuitenkin ajattelin kirjoittaa. Hehe.

Ruutin valeraskaudet oli ja meni ja nyt alkaa koira olemaan pikkuhiljaa "parhaimmillaan". Eilen tehtiin perus simppeliä rataa ohjatuissa, pari "uuden" tyyppistä kohtaa ja mallia millä ne voi viedä ja olipa muksaa kuulla et mun koira kääntyy tosi pienessä tilassa ja on näppärä! NÄPPÄRÄ! Nih, ettäs tiedätte. Torstaina käydää repäsemässä vielä semmoset vauhtirallatukset ja lauantaina onki 3 starttia Kokkolassa. Sama tuomari ku viimeksi, toivottavasti NYT päästääs jopa radalle asti ;) Lupasin itelleni ja ennenkaikkea koiralle et jos ekat hypyt meinaa luonnistua nii skipataan ja mennää muute vaa riehuun radalle :D Alakaa jo jännittään mut toisaalta ootan et pääsen ratailemaan kisoihin, nollat on epätodennäköisiä mutta hauskaa pyritään pitämään.

Mistä päästään seuraavaan aiheeseen - Varmaan. En missään nimessä haluais syyllistyä tähän samaan saakelin omien koirien ainaiseen mollaamiseen mut tartteepa sanoa et on neidillä aika hirvittävä teinarikausi menossa :D Varma oli pentu mulla ollessaan ehkä toukokuuhun saakka (eli kaks kuukautta) ja sitten se kasvoi isoksi ja oli helppo koira, tää siitä oli siis odotettavissa :D Voi LUAJA miten herkkää sen kans eläminen voi olla :D Viime viikolla se veti aivan hirveät kilarit ku hipaisin ja ihan oikeasti HIPAISIN sen kylkeä mun jalalla kun se teki lössön maahanmenon - tämän jälkee tyyppi jähmettyi ja kusi alko norumaan pitkin lattiaa -wooou. Maahan se menee nyt taas viikon huijaamisen jälkeen ihan ok:sti. Käytiin hallilla sen kanssa, teki putken pari kertaa jonka jälkee hirveet teiniangstit ja paineli muualle ja ihan OIKEASTI, se oli tosi ahnepossu meiningillä mut pari kertaa putkeen ja tyyppi oli ihan pla. :O Noo, se on semmosta. Annetaan teinin teineillä ja käydään välillä kokeilees reeneis, mitä siitä saa irti :) Pitääs päästä tekemään hakua ja jälkeä missä se sais käyttää omia aistejaan eikä mitää tollasta valmiiksi ajateltua / tai naksutteluja, niistä se ahdistuu. Ruutin teini-iästä on sen verran viisastuttu et täs vaihees kannattaa vaan hengittää syvään (ok, varma ei kestä sitäkään... ;D ) ja antaa ajan kulua. Suurkiitos ihanille ystäville jotka on takonu järkeä mun päähän ja jaksaneet kuunnella hädän hetkellä :) Ootte kultaakin kalliimpia <3

Ja kalleimmasta päästään Tuiskuun. Mumma, niinku sitä nykyään tapaan sanoa porskuttaa menemään, välillä tuntuu et meinaa dementia iskeä ja mumma mummailee ihan omiaan ;D Lihaksisto on fyssarin mukaan alkanu "kuivumaan" ja selkä temppuilee entistä enemmän :( Ok, viime kerran KUUSI lukkoa selkärangassa johtu tosin siitä että eräs hieman vauhdikas pentu rysähti lenkillä täysiä Tuiskun kylykeen :P Lukkojen avaamisen jälkeen soli selkeesti parempi, samana päivänä heti. Mut nyt alkaa taas tuntumaan ajoittain kankeelta ja kipeältä. Ku ei tiedä miten sitä jumppauttaisi, mistä se kipeytyy herkemmin ja jos jättää sen vähemmälle liikunnalle niin tuntuu et se vaan jumittuu enemmän :( Tuiskun kans on yritetty tehdä tokoa mut aina ku koira pääsee "huippuunsa" niin se ehtii kompastumaan tai liukastumaan jossain ja on sen näkönen et ei enää halua tehdä tai jos tekee niin varoo omia askeliaan ... Plapla, pakkasia ja liukkaita ootellessa :( Meinasin ilmoittaa sen vielä yhteen kokeeseen tälle vuotta mut mitäpä sitä ilimotella ku ei pysty reenaamaankaa täydellä teholla ... En suostu myöntämään itelleni et se mahtaa Tuiskun eläkepäivät häämöttämään. NO, katotaan nyt talvi fyssarin voimalla ja keväällä sitten uudestaan, mitä tehdään vai tehdäänkö yhtään mitään. Mummasui <3

Ja kerrottakoon vielä et Varma kävi viimosessa pentunäyttelyssään Tuuloksessa taannoin, ollen VSP -pentu kera KP:n, arvostelu oli aika surkia tosin :D Viikon päästä siitä käytiin erkkarissa ja matkassa oli molemmat flikat, Varma vanhemmissa narttupennuissa 11 pennun joukosta neljäs ilman KPta, arvostelu oli tälläkertaa hieman parempi tosin tuomarin suulliset kommentit ei oikein vakuuttaneet " Ja tää pentu antaa itestään tosi pitkän vaikutelman kun ei kanna häntäänsä tarpeeksi tiiviisti selällä, näyttää enemmän porokoiralta" Ja sitte sä sijoitat porokoiran näköisen suomenlapinkoira pennun?! Jessus, usko menee koko näyttelytouhuun tällästen kommenttien ja sijoittamisten jälkee :D
Ruuti kehäili tälle vuotta toista kertaa. Avoimessa oli narttuja hurjat 27 kpl ! T niinku Taikahalla eli Ruuti oli aikalailla viimesten joukossa, oli siis aikaa katsella mitä tuomari kehässä jakeli ja yllätyin, tosi paljon tuli EHta mutta myös Hta ja Ttä tuli, aattelin et ei mitää tsäänssejä ees EHhon. Tuomarin eka kommentti "antaapa tosi pentumaisen vaikutelman itsestään kun on näin lyhkänen turkki" jep, eiköhä sieltä napsahda nyt vihdoin se HYL. VAAN EI, kehäsihteeri lykäs käteen punaisen nauhan ja sano et tarttee ootella sijoituskehää vielä :O ?! No ei siinä, aattelin et siihen se sit jää mut mitä vielä, Ruuti oli lopulta Avoimenluokan ERI4 ! MITÄÄÄÄH? Arvostelun näettä täsä:

"Erinomaista tyyppiä oleva hyvärakenteinen narttu. Hieman kevyt kuono-osa, muuten hyvä pää. Kookkaat korvat. Hyvä kaula ja erinomainen etuosa. Hyvät raajat. Tasapainoinen runko. Kauniisti rakentunut takaosa ja hyvä hännänkiinnitys. Kauniit tasapainoiset liikkeet. Hyvin niukka turkki" 

That's mahh girl <3 Hölömöaivo Ruttune :)

Nyt ei ookkaa tälle vuotta enää suunnitelmissa ku noi Kokkolan aksat, Vöyrin aksat ja MAHDOLLISESTI messariin Varman kanssa. Katsellaan.
 

Ja niin, keväällä saatta ihmeteltäväksi flikat Lontoossa kertomuksen, viime vuotisen Pariisin päivityksen vastapainoksi - Kyl, lähäretään reissuhun <3 Elämäni naiset ja elämäni mies, tarttee olla kyllä kiitollinen moisesta :)

Jesus että mä en kestä otsikoiden keksimistä :D Siksi ei ole otsikkoa.

Kirjoitin lauantaina kisojen jälkeen jonkumoisen "vittusaatana" -tyyppisen postauksen mut hm, painelin taas vääriä nappeja ja ko teksti katosi bittiavaruuteen :D Parempi näin! Kisojen jälkeen on ehtinyt olla siis jo VARSIN pätevät aksailut Ruutin kanssa :) Viime viikon ma Ruu oli pätskänä valeraskaudesta huolimatta, keskiviikko oli jo aikamoista laamailua ja lauantaina sain sen (joo, kisattiin tosiaan numerolla 1) aika hyvään lähtömeininkiin ja lähtöluvan saatua jätin koiran aidan taakse ja annoin käskyn - ja tyyppi menee aidan ali. Uudestaan. Uudestaan. Uudestaan. Hyppäs yhden ja lähti korvattomana painelemaan radalle. Jaha ja pois. Tuomari huutaa perään "ÄLÄ LUOVUTA" ja toisen radan tuomaripuhuttelussa tuomari sanoo "Ettekä sitten luovuta sillä hän ei tykkää luovuttajista" ja katso mua?! :DD Soli sitämyöte selevä, tutustuin pikaseen rataan ja lähdin menemään, kiehutti siinä vaihees jo niin paljon et oli kaikkien kannalta parempi etten menny repimään viimesiä hermoni rippeitä radalle :P NO, luovutin siis ajoissa, ei tuomarin tarvinnu kattella ;) Kaikista perseintähän tässä on se että radat oli OIKEASTI nyt semmosia ku ykkösillä luulis olevan :D Pari "kiperämpää" kohtaa ja muuten perusdiipadaapaa ei mitään älyttömyyksiä. Mut tokihan tolla koiralla tarttee olla JUST joku maailman hankalin ja ärsyttävin valeraskaus ikinä. Yep. Tämän viikon maanantain aksareeneihin otin Varman varuuksi mukaan jos tuo heittäytyy täysin tekemättömäksi ja alun kankeuden jälkeen tyypiltä löyty kaasu ja O__O Kouluttajaltaki pääsi "ohhoh, mistä toi vauhti tuli?" :D Samaa mietin! Hinkattiin keppejä "uudella" konstilla ja sen jälkee tuo liikku radalla ihan pöllönä :D Vaikka lupailinki jo et kisataan vasta keväällä seuraavan kerran mut perkele, tartteehan sitä käydä näyttääs Herralalle et me mitää luovutettu ku todettii et ei liiku. Stana!

Tuiskun kanssa käytiin sitte sunnuntaina vaihteeksi kokeilemassa tokoa täs Sjoella, tuomarina oli Tiina Heino, sama ku Vöyrillä sillo Heinäkuussa.  Tuiskulla on selekä selevästi taas kipeä, tarttee varailla sille aikaa fyssarille. Katotaan fyssarin jälkeen, ilmottaisko sen vielä yhteen kokeeseen tälle vuotta vai wtf. Mut:

Paikallamakuu 0, kun liikkuri sanoi "AIKA" niin koira nous venyttelemään. Ja jatkoi venyttelyään vaikka olin palannu koiran sivulle. Nice.
Seuraaminen: 8,5. Yks PA ainaki jäi tekemättä, muuten semmosta perushöttöä. Ei hirveän muksa?
Istu: 10
Luokse: 6, säälikutone :P Valu seisomises (mut, seiso!) mut maahan vasta toisella (mitä vittua?)
Ruutu: 0, läks ku purkka tukasta ja ties minne mennään :) Harmi vaan et seis -käskyn suorittaminen ei kuulu ton parhaisiin puoliin - perse ulkona ruudusta. Mut, se men!
Hyppynouto: 9, noutoesine ei kuulemma oo potkupallo
Metalli: 9
Tunnari: 0, kiersi pirun kapulat KAUKAA. :D
Kake: 5, säälivitska. :P
Kokonaisvaikutus: 9, plaa.

Paikallamakuun nollasta huolimatta sain tsempattua itteni kuitenkin vetämään kokeen hyvällä fiiliksellä loppuun saakka! Edellisestä kokeesta saatiin muka paremmat pisteet?! Uskomatonta.

Se on semmosta!

Pitäis kirjoittaa aina heti ku tulee jotain aihetta siihen, ei tälleensä muista mitn...

Lohtajan tokokoe meni aika reisille johtuen ohjaajan kettuuntumisesta seuraamiskaavioon :D Pisteitä en muista ulkoa, ei tainnu tulla ees tulosta. Vittumaista paskaa siis. Seuraava koe oli viikon päästä tuos viiden kilsan päässä joka meni vielä huonommin ku olin veettuuntunut vuorostani höpöttävään tuomariin ja höpöttävään liikkuriin, jesus että mua ärsyttää koko koe vieläkin :P Eli suurinosa liikkeistä meni nollille, miten yllättävää. Nyt ollaanki pidetty koe taukoa miettien, miksi kisataan ja mikä on täysin merkityksetöntä kisoissa - tuomari, liikkuri ja muu paska. Plaah. En tiä, kisaisko yhen, kaks vai ei yhtään koetta tälle syksyä. Let's see.
Sjoen kokeen jälkeen vaihdoin autoon koirat ja lähettiin ajelemaan Paimioon junnujen kanssa, sunnuntaina Varma depytoi näyttelykehät pentuluokassa ja Ruuti avoili vuoden tauon jälkeen :) Näyttelypaikka oli muksa, seura muksaa ja kaikki muksaa :) (VAIKKA sielä oli joku kehänlaidalla huudellut miten joku kehtaa tuoda rumia paimensukuisia kehään, saa Ruotsalais tuomarikin IHAN väärän kuvan koko rodusta! ;D ) Varman esitti taitava junnuhandleri Juni (en vaa yksinkertaisesti saanu sitä liikkumaan iloisesti mitenkään!). Urospennuissa oli yksi koira, narttu pennuissa kolme. Varma oli PEK1 kera KP:n ja lopulta VSP -pentu! O__O WTF?! Görän Bodegård toimi tuomarina ja arvostelu:
"Hyvät mittasuhteet. Hyvät linjat. Kaunis pää. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvät liikkeet sivusta, takaa hieman ahtaat. Kaunis väri."

Takaa liike tosiaan on ahdas ja pää on kesken kehityksen :P Väri on kyllä kaunis ja mittasuhteiltaankin korkeuttaan pidempi ;DD Haha. Hauskaa viihdettä! Suurkiitokset vielä Junille Varman handlaamisesta!
Ruutin kanssa pääsin itse kehäilemään, piru että koiran esittäminen on KIVAA :) Oli super hyper muksaa kyllä :) Ruuti sai toisen ERInsä ja sijoittui toiseksi avo nartuissa :) Arvostelu: "Mukava narttu jolla hyvät mittasuhteet ja raajaluusto. Ei täydessä turkissa. Hyvä pää, erinomaiset kulmaukset edessä ja takana. Liikkuu hyvin"

Kaikkineen oikein onnistunut ja yllättävä reissu oli Turun elonäyttelyssä siisen :) Seuraavaksi mennään Varman kanssa pentunäyttelyyn 24.9 Hämeenlinnaan (Kasvista moikkaamaan samalla!) ja sitten olis yhdistyksen erkkari Jyväskylässä 2.10, jos Ruuti on turkissa vielä niin ilmoitan sen samalla, oli sen verran oudot tuomarit et käydäämpä kiertääs vähä. Kiitos Nitalle ja Antille yösijasta ja ruoasta! Mä vaan sika tuun ja syön aina kaiken. :( Hö!

15.8 palattiin juoksutauolta Ruutin kanssa uusien kouluttajien aksareeneihin :) Ekalla kerralla tehtiin jaakotusta ja mä OPIN SEN! WUHHUU, herrane aika, ristuksen isoo rasti peräseinähä! O__O ? Viime viikolla tehtiinkin pidemmästi rataa jossa tuntu olevan vaikeita kohtia jotka kuitenkin sain selvitettyä jotenkin ja Ruu oli pätskänä An kontaktilla :) Jaakotuksella (muistaakseni) ohjattiin se yks aita jonka jälkeen Aalle ja piti jatkaa juoksua eikä jarrutella minnekkää, Ruutiha veti kontaktit pois pelistä ja ryntäs meikän perään - sama uusiksi namialustalla - koira otti kontaktit ja nappas tietty makupalan ja sain reippaasti etumatkaa siihen, mun aita ohjauksetha meni vituillee ja uusiksi sama ja koira otti kontaktit muttei kattonutkaan sitä alustaa jolle se nami oltiin jätetty O__O Uskomato tyyppi kyllä! Tänään sitten takaaleikkauksia (niissä Ruuti on hyvä. TAI, näin mä luulin) jotka meni just niinku ohjattiin eli päin persettä <3 Mut tänää tuntu taas et hahmotin rataa ees jotenkin ja tajusin MIKSI joku kohta ohjataan näin eikä noin jne jne jne mutta olin ryhymän viimenen ja meiltä loppu aika kesken eli ei tehty koko harjotusta. PLA! Harmittaa toki mut kerettiin jotai ees. Möömöö, Ruut oli pätskä ja kulukaa niin vakavana menossa mukana :) Tommosen kans on ehottomasti kivaa aksailla (vaikka en meinannukkaa päästä juoksemaan ku reidet on nii hellänä viikonlopusta) aka leiriohjaajien palautevkl oli Espoossa ja hypeltii lauantai-illan kunniaksi vähä munamies viestiä :DDD Voin sanoa et tuntuu etureisissä, koittakaapa huviksenne ;) Lauantaina reenattiin tosiaan aksaa Frantsin Ninan opissa, samoin sunnuntaina. Vaikka Tuisku on aika ärsyttävä ohjattava niin tarttee kyllä hattua nostaa et Mumma pystyi tekemään edes jotain vaikka olin ite aika (lue, todella) ahdistunut molempina päivinä :P Molemmilla kerroilla vaan petras eikä laamaantunut lisää mikä on aika outo reaktio kyllä - sunnuntaina (vaikka oltiin "hinkattu" samaa jo pidempään) niin viimeisillä toistoilla tyyppi oli ihan "MENNÄÄN JO!" -fiiliksellä O__O Kummallista. Apua, olis lauantainaki pitäny kirjoittaa heti Ninan palautteet mun ohjaamisesta (joka oli paskaa molempina päivinä<3) mut ehämmä enää muista :( Sunnuntailta on muistiinpanoja - vippausta ja poispäinkääntöä ärrän ja veen kanssa. Mua alakaa aina ahdistamaan hirveästi tommosis tilanteissa ku aattelee vaan kokoajan kuinka kouluttajaa vituttaa ku mä oon niin daijuidiootti enkä tajua mitään ja ne sanoo mulle samat asiat kuuteen kertaan ja sit hahmotan sen ekan askeleen vasta ja noin 20 esimerkin jälkeen mä osaan sen toisen askeleen ja seuraavana päivänä oon unohtunu koko jutun jo :( Ja kun aksa on mulle noin vaikeaa niin mun mielestä on tosi kummallista että pohjimmiltani haluan kuitenkin oppia ohjaamaan ja tajuamaan agilityä?! Hirveää masokismia, sanoisin. Puuh!

Mulla on hallille nyt jopa oma avainkin :) Tarttee ens kuulle maksaa kk-maksu niin pääsen reenimään Ruutin kanssa keppejä verkoille, Tuisku meni niillä yks ilta tosi kivasti vaikka hyppäski pari kertaa tasaloikkaa verkon yli XD Taitava tyyppi! Varmalla tosiaan alkoi juoksu kutakuinkin 7 kkn ikäisenä ja ootellaan innolla et ne loppuu ja päästään reenimään hallille siivekkeillä ohjauksia :) Ruuti pitääs ilimottaa vielä startteihin tälle syksyä, katsotaa mihi lähetään. Kokkolaan ja Pietarsaareen tais olla viimeset ilmot tänään aka ei sinne, kepit pitää osata vähä itsenäisemmi ensin :)

NII! Ja Varman kanssa käytiin mätsäreissä viime viikolla ja molemmista punainen nauha ja toisessa pentujen toinen! Go Stina <3

Niin, terveyspuoltakin vähän: Ruutista tuli monivammane :P Ensin alko silmä rähmimään ja diagnoosina kyynelkanavien tukkeutuminen (toinen melki tukossa ja toinen tukossa), maxitrol silmätipat. To oli kontrolli ja samalla näyte korvista - hiivatulehdus kummassakin, canofiteä ja putsausta 10 päivää. EIKÄ siinä vielä kaikki, samaisella reissulla huomattiin että takakannus oli turvonnut ja märkä, oli siis keskiviikon hakureeneis revenny mettässä juuresta ja koira oli nuollu toki kipeää varvasta koko yön :( Varvas ei vaivaa ainakaan nyt mutta eipä sitä voi hakuilemaankaan ottaa ny :( Josta päästään seuraavaan - sain Ruutia laihdutettua 3 viikossa puoli kiloa! :) Ollaan käyty nyt kolmesti reenaamassa porukalla hakua, Varma on tehny vierailla maalimiehillä vaan motivaatiota ja kerran tuuli-ilmaisua - no prob :) Tuisku on ollu kaks kertaa mukana ja muistellu hakua, ei siinäkään ongelmaa :) Ruutista tarttee vaihteeksi olla super onsku, etenee metsässä uskomattoman itsevarmasti ja tuntuu keskittyykin aina välillä eikä kaahaa ;D Tuuli-ilmaisu reenit ok senkin kanssa ja haukkuilmaisun reeniminen on hyvällä mallilla. Aka toivotaan että varvas toipuu tai leikataan pois mahd pian nii päästään jatkamaan ;) Varman kanssa päästiin LKH:n pentukurssille, saapa nähdä mitä meidän pään menoksi keksitään :)

Tokoa ollaan tehty kaikkien kanssa viikottain ja tänään sain aikaiseksi käydä starkilta kysymässä tunnari rimaa ja torstaina saa hakea :) Sitten alotetaan Tuiskun kanssa tehoreenit sen perkeleen tunnarin kanssa :D Tänään tehtiin törppöjen kanssa ja meikä törppö tyri vaihteeksi ja vituiksihan seki reeni meni :D Ruutua tehtiin hyvällä mielellä ja tajusin onneksi lopettaa todella onnistuneeseen toistoon. Ruutikin etsi omaa kapulaa heinikosta ja voin sanoa et tuon koiran kanssa tuskin tulee samanlaisia tunnarin kanssa ku Tuin kanssa, sen verran pätevästi tuo omaa nokkaansa osaa käyttää :) Varman kanssa tänään vähän aksa ohjauksia, kropan hallintaa ja kutsuruutu. Jos huomenna olis aktiivinen ja tekaasis koirille jäljet tuohon pellolle :) Ruutille vois itseasiassa tehdä pellolta mettään ... Think...

Mä en tiedä mikä siinä on mut syksyllä tulee aina hirveä treenaus into :) Liekö Kannuksen peruja... ;)