Ja aloittamisen vaikeus :P Tuisku on käyny kontrolleissa suurinpiirtein kerta kuukauteen ja lääkitys ollaan taidettu saada kondikseen nytte, toukokuussa täytyy kontrolloida seuraavaksi. Mumi on pirteä, jaksaa lenkit hyvin ja maanisena jahtaa myyriä joten kaikki hyvin :) Turkki on lähtenyt mutta lihaksia ollaan saatu takasin ja painokin on jo normaalissa 17 kg hujakoilla :) Hyvä Mumii!

Huhtikuun alkupuolella käytiin Jennin ja Katin kanssa Lontoossa katsomassa ooltaim feivörittiä bändiä evö eli L'Arc~en~Ciel tuli nähtyä <3 Reissu oli hyvä joski toki uuvuttava, keikka mahtava ja britit super söpöjä kohteliaisuuksineen :) Oli tarkoitus kirjoittaa pidemmästi siitä tänne mut en oo varma miten tarkasti enä muistan :P

Maaliskuussa kisattiin 3 kk:n kisatauon jälkeen Kokkolassa Katarina Virkkalan ja Sari Mikkilän radoilla. Virkkalan radalta HYL mun kämmäilyn takia ja tosi inhottava luovutus loppuradalle :(( Mikkilän radalta 5 kepeiltä ja aika -5,67 sek. Tyytyväinen oon omaan tsemppaamiseen hyllyradan jälkeen ja koirakin oli ihan messissä :) Kiva kisavkl kaikesta huolimatta :D Pitkänäperjantaina kisaamassa kahden startin verran Vöyrillä. Timo Vertanen toimi tuomarina ja radat oli minusta oikein mukavia ja tuomarikin huisin söppänä :) A radalta kielto (kierto..) ekalta aidalta aka vitonen, rata meinas lopussa unohtua ja muutenki ihme säätöä :D Aika -0,5 sek! :D Ja sijoituttiin toiseksi! B-rata oli musta paljon sujuvampi ja mukavampi mutta hyllytettiin lopussa renkaalla ku kädellä ohjasin koiran menemään sivusta! :(( Voi kökkelis! Muuten NIIN kiva rata ... Mutta ei voi minkään :)) Kiitos Vöyrille taas erittäin toimivista kisajärjestelyistä ja Tarjalle & Dixille kyydistä ja seurasta :))

Vappuna kisattiin vuorostaan Maalahdessa PAWSin järjestämissä kisoissa, tuomarina Anne Savioja molemmilla radoilla. A-radalta 5 + 5, kepeiltä molemmat :( Ajaksi -3,95 keppijuntturoinneista huolimatta! Radat oli musta ihanan eteneviä ja tilavia, ei pientä sykkyrää miljoonaa kertaa putkella :) B-rata oli musta parempi ja liikuttiin hyvin, harmillisesti kuitenkin eka ja toiseksi vipa rima tippu aidoilla :/ Aika -8,17 sek.

Ja sit päästään asiaan ;D Tänään oli kolme starttia seuran omissa kisoissa, kaksi agilityrataa A + C Tuija Kokkosen tuomaroimana ja hyppyrata CSalme Mujusen tuomaroimana: ENSIMMÄISET MERKINNÄT KISAKIRJAAN! O__O Wuhhuu!! A-radalta nollavoitto ja eka LUVA, aika -13,82 :)) Hyppyradalle lähdettiin vähän hämmentyneissä fiiliksissä ja sieltä myös nollavoitto ja toinen LUVA, aika -16,88 !!! Aivan huisia, se on oikeasti MAHDOLLISTA saada nollia :)) Tässä vaiheessa Kokkonen kävi mainitsemassa että Ruuti on sairaalloisen lihava ja voi poistaa meidät kisoista jos "soitan suutani yhtään enempää" joten fiilis viimeselle radalle oli aikalailla kadonnut, sieltä 5 + 5, rima tippu ja kepeiltä kielto, aika jotain -7 emt. Vähän ristiriitaset fiilikset kaikenkaikkiaan, ainakin tietää kenen tuomaroimille radoille EI kannata lähteä :) Mutta, aikataulut natsas ja kaikki toimi kisapaikalla, tästä jatketaan! :)

Sitten vielä muita tuloksia: Paimensukuisten lapinkoirien katselmus järjestettiin tänä vuonna Oulussa ja kehään oli ilmoitettu molemmat tyttöiset. Varma debytoi nuorissa nartuissa, tuomarina Reija Aaltonen.
"Hyvä tyyppinen, oikeat rungon mittasuhteet. Hieman kevyt pää, kauniit korvat. Raajaluusto saisi olla aavistuksen vahvempi. Hyvin kulmautunut, liikkuu hyvin. Pohjavilla puuttuu selästä, päälyskarva oikeanlaatuista. Ihana luonne. Esitetään todella hyvin."

Jatkokehään ei Tainin kanssa enää päästy :) Pikkuneiti käyttäytyi tapansa mukaan aivan mahtavasti ja ylypiä saa olla pikkunakusta :) Soon ihana, ihana ihana!
Sunnuntaina jatkettiin Ruutin kanssa AVO2-nartuissa, tuomarina sama kuin Varmalla.

"Purenta ok, oikea tyyppinen, hyvät mittasuhteet, todella kaunis pää ja ilme, hyvä raajaluusto, hyvät kulmaukset, liikkuu hyvin sivulta, edestä ja takaa, hyvä karva, kaunis häntä ja oikea kantotapa, ihana luonne ja esitetään todella hyvin, todella tasapainoinen paketti"

Tällä arvostelulla Ruuti sijoittui toiseksi! O__O Ensimmäinen sijoitus katselmuksessa! Oli ihanaa nähdä myös sukulaiseläimiä, Ruutin veljet Oka ja Jämy osallistuivat myös ja nappasivat AVO2 urosten voiton ja kolmossijan, ONNEA molemmille omistajineen vielä :) Matkaseura Mila (Kylkimyyryn Striida) ja Tia voittivat AVO1 nartut, aivan mahtava päivä siis :) Kiitokset Jennille aivan mielettömän ihanasta hoidosta ja palvelusta ja yösijasta Haukiputaalla, oot ihana :) <3

Ja sitte vielä lisää näytelmiä : Katselmuksen jälkeen käytiin molempien kanssa pyörähtämässä vielä virallisissakin näyttelyissä Kaustisilla. Tuomarina piti alunalkaen olla ruotsalainen Kennet  Edh mutta hää oli estynyt joten tuomariksi oli vaihtunut Paavo Mattila. Hetken arvoin uskallanko lähteä karvattomien, kevyiden tyttösten kanssa näytille ollenkaan mutta parin enemmän näyttelyistä tietävän kommenttien jälkeen päätin koittaa :) Ja kannatti! Varma esiintyi siis ensimmäistä kertaa virallisessa luokassa ja sai hienosti EH:n ja sijoittui luokassaan neljänneksi :) Arvostelu:

"Hyvärakenteinen narttu, otsapenger voisi olla selvempi. Kookkaat korvat. Sopusuhtainen runko. Hyvä ylälinja. Erittäin hyvät raajat. Hyvälaatuinen niukahko karva. Liikkuu rittäin hyvin. Häntä voisi nousta liikkeessä enemmän selälle. Miellyttävä käytös"

Siis juuri sellainen arvostelu kuin koirakin! :) Erikseen vielä pariin kertaan Herr tuomari kävi sanomassa että Varttiina on hyvin kaunis, liikkuu mahtavasti mutta tarvitsee vielä aikaa "täyttyäkseen" .

rin enemmän näyttelyistä tietävän kommenttien jälkeen päätin koittaa :) Ja kannatti! Varma esiintyi siis ensimmäistä kertaa virallisessa luokassa ja sai hienosti EH:n ja sijoittui Ruuti sipsutteli jälleen avoimessa ja :

"Kaunis, hyvin rakentunut narttu jolla hyvät mittasuhteet. Kaunisilmeinen pää. Kallo-osa voisi olla aavistuksen leveämpi ja otsapenger hieman selvempi. Hieman kookkaat korvat. Erittäin hyvä runko ja raajat. Hyvä ylälinja. Hyvälaatuinen hyvin hoidettu turkki jota voisi olla aavistuksen enemmän. Hyvä häntä ja liikkeet. Miellyttävä luonne"

AVO ERI1, SA, PN4 O__O !!!! WT FAKIN ÄF?? No mutta, nyt tuli sitte se meidän ensimmäänen sertifikaatinarvoinenkin, empä olsi aamulla uskonu :) Ruutiakin tuomari erikseen vielä kehui ja harmitteli ettei turkkia ole enempää ja päässä ei ole enempää voluumia - turhaa harmitteli, minen nuata piirteitä siihe haluaiskaa! ;D

Toivottavasti joku sai jotain selvää jostain :D Mutta siis: Ensimmäiset nollat ykkösistä vihiroon plakkarissa mukavilla ajoilla (ja sillä että Ruu on valeraskaana...!) ja Pymppy sai EH ja Ruuti SA:n näyttelyystä ja vielä et Ruu sijoittui ja hävisi vaan todella upealle Kellokas Saikelle Katselmuksessa (aka ei todellakaan huonolle hävitty!!) ja Tuis on kunnossa :) Hyvin menöö mutta menkööt, baaai!

Pari viikkoa on nyt lääkityksen aloittamisesta kulunut ja ainakin koiran ruokahalu on ennallaan tai jopa kohentunut entisestään :P Kortisonilla tosin on odotetut mutta ikävät sivuvaikutukset : Vettä menee melekeen litra tolokulla ja kustahan tulee lähes saman verran :P Kaiken ramppaamisen, kusemisen ja juomisen lisäseurauksena tuo koira on laihtunut ihan olemattomiin :O Kontrolliin ku mentiin (KYLLÄ, idiootti pidin sitä 24 h paastolla ennen verikoetta ku havahduin vasta puol 11 iltaruokameininkeihin :( ) koira painoi 13,9 kg :O Siitä on siis kirjaimellisesti lähtenyt kaikki ne vähätkin lihakset mitä tuossa on ollut + rasvaprosentti mahtaa olla nolla. Vaihdoin sitten perjantaina sille oikein extraboost power ruoan ja ny son sitte ollu ruikulla :P Mutta lauantaina illalla painoa oli jo 15 kg :) Munuaisarvot oli siis viitearvoissa, jippii :) Krea 52 ja Urea 7,2 (viimeksi siis K 175 ja U 30). Perjantaina saatiin Na C -suhde joka ei vielä ollut korjaantunut ihan täysin, Natrium 142 mmol/l  ja Kalium 5,1 mmol/l kun ennen lääkitystä nää oli 127 ja 6,5 (Viitearvot natrium 144 - 158 ja kalium 4,0 - 5,4) mutta todella hyvällä mallilla tämäkin nyt :) Lääkitystä ruuvattiin hiukan: nostettiin Florinef kolmesta tabletista neljään tablettiin päivässä ja prednisolonia laskettiin <3 kahdesta tabletista tablettiin. Juominen on vähentynyt parissa päivässä selkeästi eikä oksentelua tai pahoinvointia laskusta huolimatta oo tullu, parhautta <3 Parin viikon päästä on seuraava kontrolli sitte taas !

Nuaremmilla naisilla on molemmilla juoksu päällänsä, Ruutilla väliä tuli kutakuinkin 7 kk, jos se pitää tän välin seuraaviin niin solis sitte syyskuun alkupuolella / puolessavälissä seuraava juoksu :) Jänskää! Tästä juoksusta olis ollu paljon fiksumpaa astuttaa, pennut olis ollu kutakuinki kesäkuun puoles välis luovutukses :P Mut aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta!

Mutta eipä jäädä märehtiin tuota vaan: Me lähäretään meikän synttäreiden aikaan Lappiin! Poropaimennustestiin, katotaan mitä meidän Neiti Jäkälätassu sanoo. Plussana poropaimennustapahtumaan on tietenkin se että pääsen elämäni ensimmäistä kertaa TALVELLA Lappiin, näkee Sannaa ja mahdollisesti muitakin tuttuja ja pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin (mm, pitkän ajomatkan aikana ;D). Mulla oli soppelisti kesälomia jäljellä vielä niin käyttelen yhden viikon tuohon reissuun. Sitten tuleekin kohta jo ihanasti huhtikuu ja meikät lentää pääsiäismaanantaina Tampereelta Lontooseen :) Perjantaina bäkkis ja lauantaina kouluttaudutaan kesää varten muksassa seurassa jälleen! Sitte viikon päästä tuosta vuoden ehdoton kohokohta, Paimensukuisten Katselmus Oulussa ja ihan PARASTA olla Oulussa, mitä todennäköisimmin tulee kuitenkin paljon Ruutin sukulaisia paikalle, parasta parasta parasta! :) Siitä seuraavana vkloppuna on sitte parit ryhmikset ja sit toukokuu varmaan angstataan valeraskaana (koirat, en minä) ja kesäkuussa aletaan sitte kisaamaan aksassa Ruutin kanssa.

Tästä on tullu joku yleisten kuulumisten vuodatuspaikka, eikä reenipölinää :P Tosin, mei olla hetkeen mitään oikiaa tehtykään joten eipä ole kerrottavaakaan joten bai bai.

Ja jatketaan Tuiskun sairaskertomus loppuun tai ainakin ensimmäiseen välietappiin saakka:

1.2
Aamu alkaa taas vaihteeksi lääkärillä yhdeksältä. Ensin otetaan 12 h:n paastoverikoe ja lykätään perään kinkkuun piikillä ACTH-hormonia ja puolentoistatunnin päästä uus verinäyte. Verinäytteen nro kakkosen jälkeen Tuisku laitetaan taas tippaan, litra olis tiputettavana. Koira on super helppo potilas, antaa piikittää, kanuloida, käy nesteytyksessä pissalla ulkona mun kanssa eikä ravistele tassujaan tms, aivan mahti tyyppi :) Kahdentoista jälkeen saadaan Vetlabista kilppariarvot jotka oli ok, natrium - kalium suhde pielessä. Koira piristyy taas nesteytyksen jälkeen, pöllii kotona luun ja ottaa jopa juoksuspurtteja pihalla ! Ihanaa :)

2.2
Eiliset rasituskokeen tulokset tuli kahdeltatoista ja lääkäri soittaa diagnoosin (jota siis epäilin itsekkin maanantaina...) Tuiskulla todettiin siis addisonintauti eli lisämunuaiskuoren vajaatoiminta. :( Lähdettiin lääkäriin nesteytykseen (250ml), saatiin resepti lääkkeisiin, kortisonia suoneen. Sain haettua lääkkeet samana päivänä ja alotin illalla antamalla vaan Florinefin koska kortisonia sai jo pistoksena lekurissa. Annostus siis ainakin kaksi ekaa viikkoa Florinef 1 tabl aamuin illoin, Prednisolon 1,5 tabl aamuin illoin.

Semmonen homma. Nyt on kohta ensimmäinen viikko lääkityksellä mennyt. Koira on pirteämpi selkeästi mutta lenkille en oo saanu (hyvä niin) vielä lupaa sitä viedä, katsotaan vaikka sitten ekan kontrollin jälkeen. :) Tuisku juo aivan hirveästi nyt ja pissaa myös. Edellisenä yönä heräsin käyttämään sen ulkona kahdelta ja neljältä ja nyt viime yönä se oli pissanu kaks kertaa sisälle :/ Eli tervetuloa pentuaika ja matot pois lattialta! Kuulemma tuo juominen ja pissaaminen tasaantuu ajan myötä, I really hope so, on tuokin inhottavaa katsella ku toinen elää vesikupilleen ja kitajaa kokoajan rakon halkeamispisteessä ulos TAI pissaa sisälle ku äiti ei herääkkään käyttämään sitä ulkona :(( Ja siis, tottakai mä olen onnellinen siitä että Tuisku on hengissä, suht hyvinvoiva ja syy selvisi, toivon vaan ettei sen loppu elämä oo juomista ja kusemista.

Ja toinen asia mikä voi KYLLÄ, ketuttaa todella rankasti. Meinaan kisaaminen ja harrastaminen: Agistahan tuo jäi eläkkeelle jo selkänsä takia mutta tokossa meillä olis ollu vielä niin paljon tekemistä ja saavutettavaa! Mun täytyy näemmä aina koirien kanssa oppia kantapään kautta eikä toista tilaisuutta suoda. Ja kyllä, vähän jo kypsyttää ihmisten "kyllä se siitä, onneksi syy selvisi ja tautiin on lääkkeet" kommentit koska se ei nyt helpota oikeastaan mitään. JOO-O, tottakai se on tärkeintä että koira on elossa ja toivon mukaan elää vielä pitkän elämän MUTTA sehän on itsestäänselvyys että oon helpottunu oireiden selviämisestä. Jotenkin vaan tuntuu että kaikkien mielestä mulla ei ole mitään syytä olla a) pettynyt b) vittuuntunut c) ahdistunut siitä, ettei mulla tosiaan ole maailman parasta tokokaveria enää käytettävissä. JA nyt joku fiksu tulee ja sanoo että "ainahan sä voit tehdä siitä temppukoiran" TAI "ainahan sä voit sen kanssa treenata" ja näihin a) Riippuen siitä miten se lääkitys kohdille saadaan, en tiedä voidaanko "edes" treenata, miten suuri stressi se tuolle on, alkaako reagoimaan vai pysyykö normaalina (jos ette tajua mistä puhun niin käykää lukemassa, mitä se lisämunuaiskuori oikein tekee) ja b) mikä ihmeen into mulla on treenata koiraa ilman kisoja? Joo, oon taas hirvee esineellistäjä hullu koiranvihaaja varmaan kun ajattelen näin mutta ei mua motivoi "omaksi iloksi" tekemiset. VAIKKA, ei mua erään liikkurin mukaan pitäis motivoida tuo meidän "kisaurakaan" kun meillä on NIIN paljon käyntejä voittajassa eikä yhtään ykköstä, enkö mä yhtään oo miettiny paljonko mulla on menny siihen RAHAA?! Voi saatana, arvatkaapa kuinka hyvin meidän koe meni tollasen voivoottelun jälkeen? Annan vihjeen, ei kovin hyvin. Onneksi se oli meidän elämämme toiseksi viimeinen tokokoe, viimeinen menikin vähän siedettävimmissä merkeissä. Ja joo, nyt sitte joku sanoo et "onhan sulla vielä kaks koiraa?" ja joo, kumpikaan ei oo mikään tokohirmu, niinku Tuisku. Ruutia kiinnostaa vaan aksa ja Varma on niin angstinen ja herkkä etten tiedä mitä ja miten sen kanssa pitäisi tehdä et sais sen toimimaan edes 5 min kauemmin treeneissä. Hohhoijja. Vituttaa.

Ja kiitos kaikille jotka on oikeasti olleet tukena tässä meidän sairasteluprosessissa, en unohda teidän tukeanne koskaan :)

Tuisku on elämänsä ensimmäistä kertaa kunnolla kipeä, itse asiassa, ensimmäinen mun koirista joka tarvitsee näinkin paljon lääkärihoitoa… Kirjasin tähän ylös mun mielestä ”ekoista” oireista eteenpäin…

20.1.

Käytiin ensimmäistä kertaa viikkoon pidemmällä riekkulenkillä, koska Varmalle tuli jonkunlainen flunssa soppelisti 1vee pileiden aikaan. Koirat juoksivat vapaana n. 7 kilometriä lumessa peuhaten, Tuisku toki keskittyi haistelemaan tienvieruksia ja ravailemaan kevyesti, välillä komensi nuorisoa. Ruoka maittaa ja kaikki on hyvin.

21.1

Työpäivä, koirat mukana töissä ja illalla käytiin kotona. Koira on kutakuinkin ok, ehkä hieman väsynyt. Muistan kuinka issee kysyi eikö se voisi jäädä heille yhdeksi yöksi kun näyttää olevan väsynyt ja haluton lähtemään meidän kanssa, sain koiran kuitenkin lähtemään. Puoli kahdeksan maissa käytiin hallilla nuorison + kaverin kanssa katsomassa päästäiskö treenaamaan ja käytiin pikkunen lämmittelylenkki, Tui jäi autoon. Normaalisti jää siis kiljumaan ja karjumaan perään, nyt ei kuulunut mitään ääntelyä. Tultiin n. 5 min päästä takasin ja lähdettiin sittenkin metsälenkille, n. 5 km. Tuisku ravailee ihmisten tahdissa, välillä jää porukasta ja ontuu yhtä tassua ilmeisesti kylmästä pari kertaa (tassuissa ei lumipaakkuja). Kämpille päästyä ok. Lähdin käymään Lapualla tokokonsultoinnissa ja takasin tullessani (3h?) Tuisku oli oksentanut kerran. Annoin iltaruoan kaikille normaalisti ja kaikille maistu.

22.1

Kaveri tuli koiransa (tuttuja) kanssa kylään ja lähdettiin 5 kilsan lenkille, suurinosa metsässä polkua pitkin joten aika vaihtelevaa rankkuudeltaan. Kaikki koirat mukana vaikka mietinkin aamulla vielä otanko Tuiskua koska oli vaisun oloinen, epäilin selän olevan taas jumissa. Kaiken kukkuraksi eksyttiin metsässä n. puolessa välissä matkaa ja jouduttiin rämpimään umpihangessa, kallioita ylös ja alas ja taas ylös. Tuisku-parka hiippaili meidän jalanjäljissä L .Aikaa lenkillä kului 1½ h ja n. tunnin kuluttua Tuisku oksensi ensimmäisen kerran ja sitten tunnin kuluttua.. Ja kolmannen ja neljännen ja…. Yhdeksän jälkeen illalla (5 tuntia ensimmäisestä oksennuksesta) taisi lopettaa yrjöämisen. Nukkui ja ei meinannut juoda edes tonnikalavettä (Tuisku on siis super ahne!). Siirsin koiran paastolle.

23.1

Väsynyt meininki, mulla vapaapäivä töistä. Ei oksua, ei ruokaa. Eikä lenkkiä !

24.1

Aamulla ruoka maittaa! Illalla käytiin hallilla treenimässä nuoriso, mumma oli väsynyt eikä taaskaan ”normaaliin” tapaansa kiljunut tai hötkyillyt… Tehtiin pieni seuraamispätkä ja perusasentoja. Annoin iltaruoan joka laski hyvin. Yöllä alkoi oksentelu taas, n. 4 kertaa laattasi.

25.1

Aamulla heräsin kun Tuisku yritti juoda vettä, kuulosti lähinnä maiskuttelulta kun juomiselta. Varman ja Ruutin aamuhepuloinnit ei Tuiskua hetkauttanut vaan nukkui keskellä lattiaa välittämättä kahdesta idioottiapinasta mitään ja siinä vaiheessa soitin lekuriin ja sain parin tunnin päähän ajan.

Otettiin perusverenkuva, arvot ok. Lämpö ok. Etuvatsaa aristaa, selkä arka. Aloitettiin ab-kuuri ja sai pistoksena oksennuksenestolääkettä. + Ruokana riisikanamössöä. Söi kuppinsa tyhjäksi illalla, parikin kertaa annoin pienen annoksen. Väsynyt…

26.1

Oksennuksenesto lääkettä ei saanut apteekista tuon kokoista mitä määrättiin, siispä käytiin ottamassa klinikalla pistoksena. Pistoksen jälkeisen ruokansa söi HOTKIMALLA vanhaan tyyliinsä, ihanaa J Iltaruokakin laski, ei niin hyvällä ruokahalulla tokikaan. Nutriplus-geeli maittaa hyvin.

27.1

Aamulla ei taaskaan ruoka maita. Lääkärille aamupäivästä taas ottamaan oksennuksenesto lääkettä. Ultrataan kohtu ja virtsarakko, ok. Lämpö ok, perusverenkuva ok. Painoa tullut lisää yli puoli kiloa! Selkä aristaa edelleen joten ab:n lisäksi kipulääkettä ensin pistoksena ja kotiin tabletteina. Lääkärin jälkeen, illalla (15:00 – 19:00 välisenä aikana) koira oli syönyt riisikana mössöä pari suullista. Väsynyt ja ”löysä”. Myöhemmin illalla ei enää ruoka maita.

28.1

Itse olin töissä, webkamera oli päällä päivän, Tuisku oli nukkunut koko päivän sängyllä, eväänsä lotkauttamatta. Ruokaan ei koskenut koko päivänä. Ab ja kipulääke jatkuu edelleen (siis kuuria jäljellä..) Ontuu lenkillä ja hyytyy välillä, joutuu patistamaan mukaan ja liikkumaan reippaammin ettei tassut palellu.

29.1

Ei suostu katsomaankaan ruokaa. Käytiin nuorison kanssa lenkillä Tuiskun ”ex-äidin” eli kasvattaja –Anniinan kanssa eikä Tuisku ”vierasta kummemmin” reagoinut vaikka Anniinan näkeminen on aina tosi iso juttu Tuiskulle, pysyi tiiviisti Anskun rapsuteltavana mutta siinä se. Käytiin kotikotona jossa juoksi suoraan mun sängylle nukkumaan eikä liikkunut sieltä mihinkään ennen kuin lähdettiin kämpille takasin. Ei syö iltaruokaansakkaan.

30.1

Aamulla kolmet oksennukset olkkarissa ja tietoa lekurille. Pyysi varaamaan ajan heti mutta en päässyt viemään kun olin töissä L Ei syö, yllättäenkään. Päivän levättyään ja iltapissalle lähtiessä on väsynyt ja nuutunut, ontuu kaikkia jalkojaan kylmästä (pakkasta -10), joudun patistelemaan että pysyy lenkillä meidän mukana (”lenkki”, puoli kilsaa hidasta taapertamista), illalla kokeilin tassuja ku hää nukku ja IHAN kohmeessa L TÄSSÄ vaiheessa, kun aloin Haikan Sarin ”koiran uusi kotilääkäri” kirjaa selailemaan juolahti vasta mieleen ajatus mistä Tuiskun kunnossa voisi olla kyse…

31.1

Puoliltapäivin sitten taas lekuriin. Otettiin röntgenkuvat vatsalaukusta, keuhkoista, ok. Lämpö pikkusen alle 38. Verta aletaan pumppaamaan urakalla, moneen putkiloon (Perusverenkuva, laajaverenkuva, munuaispaketti) ja lisäksi Vetlabbiin lähti T4, TSH sekä natrium – kalium suhde. Tuiskua nesteytetään n. 3 tuntia ja ihme kyllä, muutos näkyy heti puolessa tunnissa! Koira virkistyi ja alkoi reagoimaan ääniin yms, ihanaa! J Laajemmasta verikokeesta tuli tulokset viiden aikoihin mulle sähköpostiin. Urea ja Krea olivat ainoat yli viitearvojen eli krea 175 (viitarvot 43 - 115) ja urea 30 (viitearvo 1.4 – 9.0). Sovitaan lääkärin kanssa että jatketaan hoitoa seuraavana päivänä yhdeksältä eli illalla 9 jälkeen ei ruokaa sovi antaa enää koska aamun testiä täytyy edeltää 12 tunnin paasto. Lekurin jälkeen koira nukkuu edelleen mutta liikkuu reippaammin ulkona eikä onnu enää. Puoli yhdeksältä aloin laittamaan neitokaisille ruokaa ja hyväne aika, mummahan oli soppajonossa kanssa!! :JJ Naudanmahaa lätkäsin kuppiin ja hän alako syömään, hotkikin aluksi mutta sitten tökkäsi, piti luovan tauon ja jatkoi sen jälkeen (söi ehkä 150grammaa). Ruoan jälkeen on nukkunut tyytsärinä pedillään viltti päällä, kohta käydään iltapissalla jonka jälkeen mennään iltalevolle. Jatketaan tänne kun jatkettavaa on! Toivottavasti saadaan mummapupunen kuntoon … :(<3

Täytynee käydä läpi vielä kulunut vuosi vaikka se iloisesti pois poksauteltiinkin viime yönä (itse en ollut kovin iloinen, kuumeessa ja Tuisku ei välitä paukkumisesta .. )

Viime vuonna kirjoitettua:

"Mitäs uudelle vuodelle? Jos Tuiskulle sais sen VOIykkösen vihdoin ja viimein ja vois jättää tokoilut sen kanssa siihen, ehkä joskus käydään vielä erivoissa naurattamassa ihmisiä :P Musta tosin tuntuu et 2011 on meille enemmänkin agi kuin tokovuosi ;P Eli, startteja Tuiskulle ykkösissä, tuloksista viis :) Ruuti olis kivaa saada nousemaan kakkosiin ja ehkä jos terveys niin sallii niin piskuisia Ruttusia olisi luvassa loppukesästä :) Meikämanne on reippaana töissä ja yrittää löytää itselleen jostain kivan kasvattajan ja kivan yhdistelmän ja vielä kivan pennun kaiken päälle :P Mahdoton tehtävä? Ehkäpä, tuntuu ainakin niin takkuuselta. Saapa nähdä, saadaanko TuiRuulle jatkoa joko AB tai VA muodossa ;)"

Tuiskulle ei saatu voiykköstä mutta tokoilutkaan ei jääny vähemmälle. Fiilistä käytiin hakemassa ja puuttuvat palat loksahtelee ohjaajan päässä paikoilleen :) On siis ainakin jotain mitä minä tiedän että kokeessa pitää välttää. :D Vöyrin yökoe oli tietty meidän huippuhetkiä koko vuonna, aivan mahti fiilis! Tuiskun kanssa käytiin myös kolmissa aksakisoissa starttaamassa, yhteensä 5 starttia joista kuudennen jätin starttaamatta, Tuisku oli oikeen laamojen laama eikä ihme, +30 astetta verotti muakin ku juoksin radat Ruutinkin kanssa :D Toukokuussa käytiin Tuiskun kanssa ensimmäistä kertaa osteopaatilla ja sieltäpä löytyi syy ensinnäkin huonoon hyppytyyliin ja muutenkin agilaamailuun mitä enemmän reenattiin - selkärangasta yksi nikama "pois paikaltaan" eli luutunut ilmeisesti alunalkaenkin väärin koska osteopaattikäynnit eivät siihen vaikuttaneet (jos selkä "niksahtaa" jolloin nikama luiskahtaa samalla tavalla, nikama siirtyy yleensä takaisin omalle paikalleen kunhan se saadaan vaan käsiteltyä ja liikkumaan). Agilitylle heitettiin siis hyvästit kokonaan heinäkuussa. No, startit tehtiin! Tulokset tais olla jotain 27 tms ja hylkyjä?

Ruutia ei saatu nousemaan kakkosiin, ei edes yhtä nollaa saatu aikaseksi :P Ruuti starttasi ensimmäisen kerran kesäkuun lopulla omissa kisoissa kahdella Berglundin (VAIKEALLA) radalla, toiselta tulos 27 ja jotain (keppien kanssa takuttiin joku 20 sek :D) ja kepeistä tuli ratavirheitä 5 eli aikavirhettä tuli 2 sekkaa vaan! :D Toiselta radalta hylly. Ohjaaja sipsutti ja videolta katsottuna ne radat oli aivan mieletöntä shaibaa :DD Karseen näköstä. Ruuti kuitenkin eteni kivasti ja oli mukavaa päästä kisaamaan sen kanssa vihdoin kunnolla, on se ihan erilainen kisakoirana ku Tuisku :) Ruutin terveys pysyi hyvänä, juoksujen (hormoonien) sekoittamana valeraskaudet vähän sotki meidän alkusyksyn kisoja ja hiivatulehdus pukkasi samassa rytäkässä korviin joka meni onneksi canofitellä ohi.  Syyskuussa käytiin siis (kaks kk juoksuista... ) Seinäjoella kisoissa hyppäämässä yksi aita vaikka kahdelle radalle olin sen ilmoittanut :P Koira oli ihan muissa maailmoissa ja keso pystyssä tuli vaan ekan aidan ali kokoajan ja päätin sitte viedä koko eläimen pois radalta :P Ritva Herrala oli tuomarina, ihanat radat mut toiselle radalle en lähteny koiran kanssa suuren veettuuntumismäärän vuoksi. Seuraavaksi startattiin Kokkolassa samaisen Herralan radoilla x 3. Nyt alako vauhtia ja tekemisen meininkiä löytymään meiltä molemmilta! Jopa niin paljon että ekalla radalla paskoin Aan kontaktin ja jätin koiran selän taakse, en tajunnut yhtään jarruttaa (HUOM, HIDAS LAPINKOIRA, EN TAJUNNU JARRUTTAA) sitä ja wiuuuuuh, sieltähän se tulla mätkähti aan harjalta kaulalleen suoraan alas :'( Koira jatkoi normaalisti kuitenkin eteenpäin ja tehtiin kaksi muutakin rataa kun koira vaikutti oklta. HYL, vitonen ja HYL. Viikon päästä tuosta osteopaatilla Ruuti käsiteltiin koko rangan mitalta eikä hyvältä näyttänyt, koira oli "painunut kasaan" ja selkäranka oli jäykkä ku rautakanki :/ Kaks viikkoa täyslepoa aksasta eli sinne meni Pietarsaaren ja Vöyrin kisat :( Marraskuu lepäiltiin siis mutta joulukuun alussa otettiin vuoden viimeiset startit omissa kisoissa Seinäjoella, tehtiin meidän eka hypärikin :) Johanna Nyberg oli tuomarina ja kaikilta radoilta varsin vauhdikkaat ja iloiset HYLyt ;D Piskuisia Ruuteja ei loppukesästä tullutkaan koska ruotsin suunnitelmat kaatuivat parin vuoden odottamisen ja pyytelyn (että veisivät uroksen silmätarkkiin) jälkeen siihen että koiran haltija sanoi että uros on liian vanha ja me asumme liian kaukana. Tämä selvä. Muutenkin Ruutin urosasiat eivät ole menneet niinkuin satukirjoissa, aina kysyn liian vanhoja, muille luvattuja, susien syömiä, "kykenemättömiä" astujia ja koiria joiden ihmiset eivät saa koiraansa edes silmätarkastukseen vietyä. Mä olen oikeasti elänyt uskossa ettei aina tarvitse kysellä 14 urosta ja jokaiselta kuulla "ei" vastaus kun pentuja aletaan miettimään ;) Easy, isn't it?

Ja vahvistus saapui maailmaan 14.1.2011, Nereaneidon kenneliin neljän muun pennun kanssa. Pikkuparkkia käytiin tervehtimässä helmikuussa ja päätös tehtiin, Nereaneidon Taikausva muutti meidän porukkaan 6.3 ja nimeksi tuli Varma :) Tai Pymppy, Stiina, Taini, Tempahi... Rakkaalla lapsella on monta nimeä :) Varman kanssa tutustuttiin moniin koiraharrastuslajeihin, tokoon, agilityyn, jälkeen pellolla ja metsässä sekä hakuiluun. Varma on taas ihan erilainen treenikaveri mitä Tui ja Ruu, potentiaalia löytyy ehkä eniten ahneuden ja suuren saaliin takia (=motivointi helppoa) näistä kolmesta. Vauhtia ei myöskään puutu! Marraskuussa tosin oltiin hieman tauolla kun neidille pukkas ekojen juoksujen jälkeen joku super teiniangsti vaihe joten annettiin pölyn laskeentua ja hyvältä vaikuttaa :) Lisäksi oon itseeni enemmän ku tyytyväinen että annoin tuon pennun tosiaan kasvaa pentuna enkä vaatinut eskarilaiselta lukiolaisen asioita. Varma on todella suuri Persoona joka taitelijaluonnetta täytyy osata tulkita eikä TODELLAKAAN saa sanoa ilkeää sanaa jos ohjaajaa alkaa kypsyttämään - silloin ollaan taas lähtöpisteessä :P Varma kävi myös syksyllä näyttelyissä, ekasta KP ja VSP-pentu, toisesta KP ja VSP-pentu ja erkkarissa sitten PEK4. Mätsäreissä käytiin kans, parhaimpana tais olla sinisten pentujen ensimmäinen 5 kk vanhana! :)

Ite muutin syksyllä vuokrarivariin Seinäjoelle ja oma kennelnimikin tuli haettua ja myönnettyäkin - Erimoone on nimi eli Erimoosia lapinkoiria odotettavissa tulevaisuudessa. Melkein vuosi sitten lopetin tupakan polttamisen 9 vuoden sauhuttelun jälkeen :) Kohensin omaa kuntoani keväällä jopa sen verran että jaksoin hölkätä yhdeksän kilometriä! Tälle keväälle laitetaan tavoitteeksi 10 kilsaa ja syksylle puolimaratooni, katsotaan :) Uimisen aloitin talvella ja nyt menee kivuttomasti kilsa, syksyllä vois mennä kolme!

Mitäs tänä vuonna tehtäisiin? Tuiskulle lisää hömppäilyä tokossa, tuloksista luovuttu. Luulisin että tämä vuosi tulee olemaan Tuiskulle viimeinen kisavuosi, kahdeksan vuotta tulee mittariin maaliskuussa ja askel on kovasti jo hidastunut, kesällä jo osteopaatti sanoi että lihaksisto on "vanhentunut" kovasti jo ikään nähden. Tuiskun suvun naiset on vähä tuommosia nopeasti rupsahtavia, harmi :( Mielen ja kehon virkistykseksi kuitenkin puuhaillaan haun, jäljen ja tokon merkeissä edelleen.
Ruutille nyt ne pennut, jumalauta! Neiti täyttää kesällä 5 joten kesän juoksusta se astutetaan, uros mietinnässä. Agilityssä varmuutta molempiin ja varsinkin ohjaajan levottomat kädet haltuun :P Me ollaan musta kyllä ihan hyvä tiimi, ei oo mitää suuria ongelmia. Kepit pitäis nyt tänä vuonna saada vihdoin valmiiksi :D Tokossa jatketaan tekniikkaa ja hyvänmielen reenejä, ei kisatavoitteita. Hakua olis mukavaa alkaa ottamaan vähän vakavammin ja enemmän ja oppia siltä saralta enemmän, katsotaan onko reeniporukkaa miten :) Metsäjäljeltä pitäis saada pikkusen höyryjä pois ja kepit + ilmasut mukaan. Kisaamaan tuskin tässä päästään koska kaikki tökkää ensinäki BH kokeeseen ja jos siitä pääsis niin tottiksen paukutteluun. Blaa. Muuten pysytään terveenä mieluusti, kohennetaan kuntoa ja vältetään lento aata!
Varmastiina, opettelee lähinnä aksaa. Siinä ohessa tokoa ja maastoja, mikä hyvältä tuntuu. Näyttelyissä käydään kunhan turkki vähän kasvaa ja neiti muutenkin kehittyy. Ei mitään suurempia siis, lihaskuntoa tällekkin ja ketteryyttä. Ai niin! Varman anoppi (Eli Laikon emäntä :D) haasto et startataan ens jouluna pentujen kanssa sitte noissa Wallsportin kisoissa :D Joten se on Varman tavoitteena!

Tänä vuonna siis TÄNÄ vuonna neljän kuukauden päästä meitä kutsuu Lontoo http://www.larc-en-ciel.com/wt2012/tour/index.html#london ja L'arc~en~ciel! Aivan super mahtavuutta, likkojen kanssa reisssuuuuun ja (meinasin sanoa et vihosta viimein, wtf, mollaan nähty se jo) ja nähdään Hyde kera oikean, ihastuttavan bändinsä kanssa jota ilman me ei oltais selvitty Kannuksesta... <3 Parasta. Jos Ruuti astutetaan talven juoksusta niin toivon mukaan synnytys EI ole huhtikuussa........ :P

Parempaa uutta vuotta 2012 siis kaikille !