Noniin. En sitten ikinä saanutkaan kirjoitettua mitään matkasta :D Taisiis, tarkemmin, mitä me sielä tehtiin. No, kivaa oli joka tapauksessa.

Koirien kanssa menee vähän kehnosti. Ei silleen kehnosti, koirat voi oikein hyvin tai normaalisti. Tuiskulla oli juoksu tuossa taannoin, taas myöhässä :P Ihme kaveri sekin. No, kerrotaan lyhykäisyydessään: 3.4 tulin pois kuhmosta, 9.4 muutin pois Kannuksesta lopullisesti, 10. pvä tein trimmauksia, 11. pvä olin shoppailemassa matkaa varten, 12-20.4 olin reissussa, 21 ja 22 tein taas trimmauksia, 23 pvä käytiin Ruutin kanssa hakemassa kehätottumusta mätsäristä (sininen nauha, ei sijoitusta) 24 pvä lähdettiin Ruutin kanssa kannukseen, 25 oli päättäjäiset, 26-27 oltiin oulussa katselmuksessa, 30.4.-1.5 olin pitämässä koirahoitolasta huolta kun omistaja kävi kuvauttamassa kaksi kasvattiaan ja trimmasin kaks koiraa, 3-4.5 olin kouluttautumassa Hämeenlinnassa, maanantaina trimmaus. NYT voitte ehkä ymmärtää, että on minun ja Tuiskun suhde vähän.. Heikentynyt viime aikoina :P Lenkilläkin se on AINA ennen tullut kun sanoo "Tui tuu" mutta nyt korvat vähä värähtää eikä meinaakkaan tulla :P Hmm. Osittain sitten tämän suhteen heikentymisen myötä + juoksujen takia koiralla on joku ihme vire päällä tokossa. Se ei edes yritä. Aivan, se ei edes yritä. Tunnaria treenattiin viikko sitten vanhalla menetelmällä, piilotin kapulan heinikkoon ja lähetin koiran etsimään --> Intoa tuli taas ihan kivasti lisää vaikka alussa tökki. Sivulletulot on ihan hirveitä ja seuraaminen. Paljon on tekemistä, enneku voittajasta voidaan ykköstä lähteä _tavoittelemaan_, sitä, saadaanko sitä piiiiiiiiiiitkään aikaan, on taas erijuttu. Ruutumerkitkin sain ostettua prisman leluosastolta! Tommoset oranssit törpöt, ja pitihän niitä heti päästä koklaamaan. Namialusta + naksutin ei ollutkaan enää kiva juttu. Taisiis, laamaillenhan se sinne tietty meni, arr. Treenailtiin sitten loppuaika muuta ja annettiin koko ruudun olla. Illalla otettiin sitten uudestaan, ruokakupin kanssa vesisateessa. Meni paljon reippaammin, hyvä hyvä :) Ei mitään jarrutteluja, täpöllä vaan! Aamuruoalla otettiin taas mutta se laamaili jälleen. Iltaruoalla jätettiin sitten pois, ilmeisesti iltaruoka on parempi "treeniruoka" mitä aamu. No, aina oppii?

Tänään käytiin ottamassa sitten hakua Tuiskun kanssa tossa lähimetsässä. Maalimiehenä isoveli (kjäh kjäh, kärsi!) koira ei siis nähnyt kuka meni tai minne meni, vein sen pois kun Timo läks metsään. Otin "alkuhaukut" ja siirryttiin hakualueelle. "Ukko" ja voi luoja niin se läks! :O Hemonopeeta, siistii! Kävelin itse sitten perässä, koira _yritti_ saada ilmasta vainua mutta vetut, ku ei kerran tuullu niin miten se ilmalla ois löytänytkään (HYVÄ minä!) näki sitten Timon loppujen lopuksi, jee :D Haukku onnistu ja jatkoi haukkumista _maalimiehelle_ vaikka tulinkin lähelle. Otettiin vielä toinen kerta, Timo meni piiloon joen viereen ihan hemmetin vaikeeseen piiloon lähelle lähtöaluetta. Tuisku juoksi kevyesti paikan ohi, kuukkaili jossain takarajalla aikansa, tuli mun lähelle, läks taas ja oli ihan totaalisen hukassa. Käskin tarkistamaan jokirannan ja kun oli aktiivinen, kehuin hirveästi ja alko saamaan sitten taas jutusta otetta. Timo oli menny piiloon ihan jokirantaan, ison kuusen alle jonka alimmat oksat roikku maassa, minäkään en nähnyt tai tiennyt missä se oli :D Sinne se koira kuitenkin sitten juoksi ja haukku irtos hyvin. Tosi hyvä piilo, pitääkin tesmiä Ruttuselle ;)

Ja mitäs Ruutin kanssa. No, ensinäkin, ei kisata tokossa tänä vuonna. Katsellaan joskus, jos tuntuu/näyttää siltä että likka siitä hommasta innostuis. Ruuti vaan alkaa muistuttamaan päivä päivältä enemmän ja enemmän Tuiskua, joka alkaa vähän huolettamaan :D Se maahanmeno tökkii edelleen, sivulletulot on ok ja seuraaminenkin jo max viiden askeleen mittaista. Mutta siis, oltiin 23 pvä sielä mätsärissä seinäjoella ja voi O__O Kaveri oli ihan niinkuin ei ois koskaan muita koiria nähnyt ;o Ihan ku pellossa ois kasvanu elämänsä. Pelkäs kaikkea ja kaikkia, kulki hakatun näköisenä häntä koipien välissä :o Ihan paniikissa kun siihen koski tms :o ! Ohho, olin kyllä kieltämättä aika yllättynyt, en nyt ajatellut että se noin nopiaa ois höperöityny, mutta ilmeisesti. Siinä sitten melkein pari tuntia ooteltiin meidän kehäänmenoa joten oli hyvin aikaa totutella paikkaan ja siihen hälinään. Pikkuhiljaa Ruuti alkoikin rentoutumaan ja käyttäytymään, kehässä se oli jo oma normaali itsensä :) Teki siis TODELLA hyvää neidille, onneksi käytiin ennen katselmusta vähän muistelemassa, miten käyttäydytään. Katselmus oli siis seuraavana viikonloppuna mätsäristä, 26-27.4. Suunnistin päättäjäisten (:DD) jälkeen ERITTÄIN väsyneenä Ruutin kanssa lauantaina aamulla junalla kannuksesta ouluun. Oulussa Riikka oli tullut Rexin kanssa vastaan asemalle, käytiin kaupas ja mentiin kämpille. Söin, pakkasin kamat ja lähdettiin kohti katselmus aluetta kävellen, Riikka tuli oppaaksi (onneksi) päästiin alueelle hyvissä ajoin ja näin Ruutin kasvattajaa sekä kahta veljeä + omistajiaan ja vanha tuttu Iitu aka Ruttusen siskonkin näin :) Oltiin peräkkäin kehässä, Iitu 48 ja Ruttu 49. Oli kyllä kaikki sisarukset NIIN erinäköisiä :D Ruuti oli ihan kääpiö niihin verrattuna, pikku puikulapää.No, päästiin joskus kehään asti ja neiti käyttäyty ihan kivasti :) Näytti liikkeensä melkein (Vein liian lujaa niin meni laukalle) tuomarille ja seisoi nätisti :) Ihan OK arvostelu tuli mutta sijoitusta ei tullut. Iitu sen sijaan oli junnutyttöjen ykkönen! :) MAHTAVA JUTTU! Ja Ruutin veli oli junnupoikien ykkönen, samalla toinen veli oli ollut virallisissa näyttelyissä saaden EH:n! Niin, lisätään nyt vielä että tuomari laitto yleisön taputtamaan meille, kun koira esitettiin ja esiintyi niin valtavan hienosti "Jos kaikki nää koirat olis tänään esiintynyt tällätavalla, me oltais arvosteltu koirat ajat sitten!" Hävetti, mutta nätisti se kyllä oli :) Ruuti kuulemma esiintyi ilman hihnaa, tapittaen mua silmiin kokoajan (Joo, tapittamisen muistan mutta voe vattu, ääliö olin heittäny sen hihnanki siihen maahan! Pitääkö prassailla?) "Oliko Ruuti se joka esiintyi kauan ilman hihnaa?" kysyttiin multa galleriassa myöhemmin ja minä olin O__O Ilmeisesti siis esiintyi.
Raskaan katselmusviikonlopun (+ne päättäjäiset) jälkeen pakko lomailtiin pari päivää ja vappuna suunnattiin Jaaskin, Sannin, Ansan, Ruttusen ja Tuiskun kanssa kauhajoelle perinteiseen vappumätsäriin. Koiria oli ihan kiitettävä määrä, pentujakin ~40 :o Huuh. Saatiin eka punainen nauha mätsäristä! JIHUU! Pennuissa siis oltiin. Punaisten pentujen kehässä oltiin 6 parhaan joukossa, mitä jo sinällään ihmettelin :) Ei oltu nelosena ( :o ) eikä kolmosenakaan ( :O ) eikä vielä toisenakaan ( O__O ... :/ " Ei ilmeisesti sijoituttu)  "Punaisten pentujen parhaaksi tulee tänään Suomenlapinkoira...." O___O;; Mitä veettua? Hmm, joku virhe? :D Ei, kyllä meidät sinne käskettiin ja mun ilme oli varmasti jännittyneen, vittuuntuneen, järkyttyneen ja ilon sekamelska :D Eli jäätiin sitten hengaamaan sinne ja odotettiin BIS kehää. Bis kehässä oli siis kaikkien sinisten ja punaisten ykköset (Isot/pienet nartut/urokset, veteraani(t?), pennut ja oliko monirotuisista joku.. :o) Meitä ei tiputettu pois (O__O) ja oltiin sitten nelosia loppujen lopuksi :) Kaksi isoa pokaalia saatiin ja ruusukkeet, lisäksi 22,5 kiloa ruokaa! (Jota en tosin koirilleni syötä...) :D Ihan jees, oikee vieläkää tiedä mitä aattelis.

Noniin. Hypätään pahimman päivän yli suosilla. Mut, lyhyesti: Meni kaikki reenailut molempien kanssa niin vituiksi suomeksi sanottuna että teki mieli tappaa itsensä ja koiransa, näin kielikuvallisesti, ei kirjaimellisesti. Huoh.

Tänään tein Ruutille verijäljen jonka annoin vanheta n. tunnin. Pohjana heinäpelto/metsä, pituutta oli n. 150 m, pari 90 asteen kulmaa (kulmat "veretetty", yritin makooksia tehä) ja päässä veretetty broilerinsiipi. Alku läks hyvin, koira oli yllättäen taas intopiukeena ja kadotti jäljen heti jonka jälkeen hermostui ja koikkelehti sielä täällä. Rauhoitin tilanteen ja kehotin jatkamaan jälkeä _oikeasta_ kohtaa. Hetken meni hyvin ja taas kadotti. Taas rauhoitin ja jatkettiin siitä lyhyellä liinalla ettei päässy rallittamaan. Viimesen kulman teki hienosti ja siirtyminen pellolta metsään vesiojan yli sujui leikiten, koira ei epäillyt yhtään jäljen jatkamista :) Metsässä jatkettiin vielä 20 metriä ja jälki loppui siihen. Naudan verellä veretetty siipi oli tosi nannaa, niin nannaa että kaveri meinas _taas_ tukehtua siihen :D Pari "rousk rousk" ääntä ja sinne uppos. Huoh. Seuraavaksi pitkä _suora_ jälki, katsotaan mitä tapahtuu.

Jäljen jälkeen käytiin siis Tuiskun kanssa ottamassa hakua ja sieltä ku tultiin otin Ruutin vielä treenimään tokoa tohon ulos. Paikallamakuuta (ite seisoin lähellä ja palkkasin kontaktista, iisi piis of nakki), pari tosi "jeejee" sivulle tuloa ja kun koira huomas et mä oon tyytyväinen ja "iloinen" niin alko tekeen taas kivasti hommia :) Luoksetulo, pari paikalla käännöstä, extra hienot rapsut ja biletykset niin tyttö (ja tytöt) tykkäs :) Huomenna reenivapaata.

NIIN! Tuossa äiteen kanssa äsken siivottiin pöytää ja ku otin palasokeri kipon pois pöydästä niin jäin vaa tyhmänä tuijottamaan sitä... "Mitä helevettiä? O__O Missä sokerit on? Mä oon viimeksi juonu kahdeksalta kaffia ja silloin tää oli puolillaan, nyt tää on tyhjä...? O__O" Syy löytyi nopeasti. Arvatkaapa miljoona kertaa, kuka on ilmeisesti käyny syömässä pöydältä vähän jälkiruokaa, kun oltiin Tuiskun kanssa treenimässä? Jepni, Ruuti. Tosi fiksua vetää puol semmosta jälkiruokakulhollista palasokeria. Hampaat ja elimistö tykkää varmasti :) ! Ihmekkää ku toi on nii pimiä välillä... :D Eivaan, pitää alkaa nyt seuraamaan tilannetta ja pitää kippo ylhäällä (Kohta se ottaa ite emännänjatkon ja kapuaa sitä pitkin? En ihmettelis.) Mut, kassellaan :)

Mä yritän parantaa tapani ja kirjoittaa tänne useammin. Odottelen tässä edelleen sitä bannerikuvaa. Ja muutenki neuvoja et saisin tän vähä toimivammaksi. MUTTA, mulla ois tärkeämpääkin tekemistä. Nimittäin päättötyö. Ja puhtaaksi kirjoittaminen ei inspiroi _yhtään_... Puuh.